lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilolla muistaen - Aili Koskinen




AILI KOSKINEN 
(os. Kotiniemi)

1925 - 2017
Forssa





Aili kävi neljä vuotta kansakoulua Lempään koululla, joka oli pieni koulu; kaikki opetus tapahtui yhdessä luokassa.
Rippikoulun Aili kävi Forssassa 15-vuotiaana (1940). Ja pääsi ripille Forssan kirkossa. Siihen aikaan Aili oli osaksi myös pikkupiikana, talon rouva teki hänelle rippipuvun.
Koulun jälkeen Aili oli pikkupiikana eri paikoissa mm. Matkussa ja muutama kuukausi 15-16 –vuotiaana Helsingissä jatkosodan aikana, mutta kun pommitukset alkoivat hän tuli takaisin Forssaan.



Aili Saarijärvellä Nuorten Kotkain –leirillä
n. 19-vuotiaana.

Aili jonossa toisena.








Aili (takana vasemmalla)
lauloi myös Kisällittärissä.


Aili oli mukana Demarien nuorissa, Nuoret Kotkat, jolla oli leirejä ja matkoja ympäri Suomea. Aili oli aina hyvin vilkas ja menossa. Hän harrasti juoksua, hiihti, kävi lenkillä, oli näytelmäpiirissä ja Kisällittärissä laulamassa ja kilpailemassa.

Opistolla Aili kävi 17-18 -vuotiaana talouspuolella. Siihen aikaan opiston rehtorina oli Elli Laurila.




Sodan aikana Aili oli vähän aikaa töissä
Puistolinnan rakennuksilla. Työ oli raskasta. 

Ainoastaan vanhempia miehiä oli mestareina ja muurareina, 
kaiken muun työn hoitivat naiset. 






Aili oli töissä myös Tammen leipätehtaalla ja Tammen leipämyymälässä Kauppakadulla. Armeijalle leivottiin ja pakattiin leipää. Oli pitkiä päiviä ja yövuoroja. Leivät kannettiin vartaalla ja hiivaleivät laudan päällä kauppaan. Kaupassa myytiin muutakin pientä mm. makkaraa. Myymälänhoitajan lisäksi oli kaksi myyjää. 
Aili meni myymälään töihin 17-vuotiaana. Siihen aikaan sota-aikana kaikki ostettiin ruokakupongeilla, joten sakset olivat vyötäisillä roikkumassa.


Aili Tammen myymälän kassalla.











Miehensä Esko Koskisen (1927 - 1987)
Aili tapasi sodan jälkeen. Heidät vihittiin avioliittoon Forssan kirkossa 1949.



Oman asunnon pariskunta osti Turuntieltä, jossa asuivat 49 vuotta.







Tammen myymälästä Aili siirtyi myyjäksi Kaukon kenkäkauppaan, jossa työskenteli n. 33 vuotta, aina eläkkeelle asti. Kaukon kenkäkauppa oli tuolloin Kauppakadulla, jossa oli alkuun pienet tilat. Lisätilaa saatiin, kun ”Laakson likat” lopettivat. Kenkäkauppa siirtyi myöhemmin Torikadulle. Kaukon kengän Rautatiekadun tiloissa Aili ei ole enää työskennellyt. Monet muistavat hänet kenkäkaupan ajoilta.

Kenkäkaupassa kaikki oli kotimaista. Myytiin jazzareita, lapikkaita, nahkatavaraa ja liimoja. Huopatossuja ja aamutossuja. Aili oli myös mukana ostamassa kenkiä. Edustajat kävivät paikkakunnalla aina messujen jälkeen ja tulivat mm. Maakuntaan.
Kuva otettu 1.9.1970. Aili eturivissä oikealla.











Aili Tyykihovissa 2009.


Aili -olit osa forssalaisessa historiassa.
Kiitos iloisesta elämänasenteestasi ja välittömyydestäsi! 
Tänään 24.9.2017 olisit täyttänyt 92 vuotta.



12.2.2009 Tyykihovissa; Vieraita Belgiasta ja Saksasta. Kuvassa Hervig Nulens, Aili ja Hilkka Johansson. 
Taustalla Ailin ’lifestory’.


Kuvat Aili Koskisen albumista. Aili oli mukana 2009-2010 Wahren-opiston kautta Grundtvig-oppimiskumppanuuteen liittyvässä EU-projektissa. Projektissa haastattelin 13 forssalaista henkilöä, joista koottiin Otteita elämästä -elämäntarinat, jotka olivat esillä samannimisessä näyttelyssä 2010. Projektissa osallistujien muistot ja kuvat tallennettiin digitaaliseen muotoon.








torstai 3. elokuuta 2017

Havuja perkele, Wirtasen Eevi osa 1






- Kyllä täällä päävammanen saa olla, että tätä paskaa kestää, sano Wirtasen Eevi. 

Se pudisteli valkosia vuodevaatteitaan kuivuun narulle, vaikka sato. Niissä oli kaikissa kauniisti nimikoituna E.W.

- Kaikenlaista verta, juu, se tuhisi ittekseen.

- Se on semmosta juu nykymaailman meno. Samaa matkaa mennään, mutta jokanen koittaa hiihtää omaa latuansa. Kaikki on niin erinomasia ittekseen. Sää oot niin nuori, ettet sää oo kuullukkaan sanaa solidaarinen. Semmosta sanaa ei enää ookkaan, ainakaan naisilla. Meitillä on nykysin vaan tää mielenkiintonen kilpailuyhteiskunta, jossa ei tartte eres itteensä tuntee, mutta ikkunat pitää pestä, ymmärräkkö. ”Ikkunat.” Se on semmosta henkistä ympärileikkausta: Sut piretään hengissä, mutta mittään et saa tehrä, ettei ammuta alas.









Solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Termiä käytetään yleisesti sosiologiassa ja muissa yhteiskuntatieteissä.

Solidaarisuus voi olla toisaalta tietyn ihmisryhmän sisäistä ja toisaalta ulospäin suuntautuvaa, ryhmien välistä solidaarisuutta. Ryhmän sisäisenä ilmiönä solidaarisuus liittyy ryhmän koheesioon, sen jäsenten yhteenkuuluvuuteen sekä ryhmän yhteisten päämäärien tavoitteluun. Ryhmien välinen solidaarisuus voi puolestaan olla esimerkiksi hyväosaisten solidaarisuutta huono-osaisia ja kaltoin kohdeltuja kohtaan. Yhteenkuuluvuus on keskeistä myös silloin kun solidaarisuus kohdistuu toiseen ryhmään, sillä sen jäsenet voidaan mieltää esimerkiksi ”samassa veneessä oleviksi”, ”kohtalotovereiksi” tai ”sisariksi ja veljiksi”.

(Haettu 3.8.2017 osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Solidaarisuus)