lauantai 12. toukokuuta 2018

Äitienpäivänä 1918 – Nadeschda, Amanda, Martti 20 ja Martta 18


- Porttilan perheen vaiheita Punkalaitumella

Amanda Härmä, omaa sukua Porttila 1884-1969 Punkalaidun.

Äitienpäivää on juhlittu Suomessa 100 vuotta vuodesta 1918. Äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Neiti Google kuitenkin kertoo, että äitienpäivää vietettiin Suomessa 1918, 7. heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja useallakin paikkakunnalla, vuonna 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta.

Mutta jos mielikuvitellaan ja päivä olisi niin kuin nyt, niin vuonna 1918 äitienpäivä on ollut sunnuntaina 12.5. Kuvitellaan, että äitienpäivänä vuonna 1918 Punkalaitumella isoisoäitini Amanda Härmä, 34 vuotta, on viettänyt päivää äitinsä Nadeschda Porttilan, 64 vuotta, kanssa. Oikeasti tuona toukokuuna Nadeschdalla oli syntymäpäivät 1.5., Amandan pojalla Arvolla 22.5. ja Amandalla itsellään 26.5. Kenties ehkä jonain näistä päivistä on kuitenkin oikeasti kohdattu.  

Vuoden 1918 toukokuun almanakka-aukeama.
Kuva: https://almanakka.helsinki.fi/fi/arkisto/yliopiston-almanakat-universitetets-almanackor-1608-1999/1900-luvun-almanakat.html


Kuvat voi klikata isommiksi.


Amandalla on 6 lasta. Tuona toukokuun päivänä vanhin Arvo on vielä siis 13-vuotias, Reino on 11-vuotias, Väinö 9-vuotias, kaksoset Rauha ja Tuomo ovat 3,5-vuotiaita ja nuorin lapsi Heikki 11 kuukauden ikäinen.

Amandan äidillä Nadeschdalla on 11 lasta. Mutta äitienpäivänä 1918 heistä elossa on 5: Emma 43, Oskari 39, Amanda 34, Martti 20 ja Martta 18. 

Seuraavassa kuussa 17.6. Nadeschda kuolee, ja siitä kahden viikon päästä 1.7. Martti kuolee Hämeenlinnan sotavankilassa ja kuun lopussa Martta 29.7. 

Äiti ei siis tavallaan onneksi ollut hengissä nuorimpien lastensa kuolinuutisia kuulemaan. Mitä niinä päivinä tiedettiin vankileireillä olijoista? Pelättiinkö pahinta? Milloin Martti ja Martta joutuivat leirille? Puheita on myös siitä, että he olisivat olleet Lahden Hennalassa, mutta tiedot ovat kirjoihin merkitty Hämeenlinnaan. 
Nadeschdan omaa kuolinsyytä ei ole tiedossa; onko hän kuollut yllättäen vai sairastellut ja onko sen vuoksi oltu auttamassa tai tekemisissä, ei kukaan enää kerro.

Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistomerkki, Punkalaitumen hautausmaa. 
http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/vakaumuksensa-puolesta-henkensa-uhranneiden-muistomerkki-2/
Muistomerkissä on myös Martti ja Martta Porttilan nimet.

Punkalaitumella menehtyi kansalaissodassa 247 henkilöä.

1918 Suomessa oli sisällissota 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918, siis vielä myös kuvitellun äitienpäivän aikana. Heikki Paloheimon vappupuhe valottaa kansalaissodan taustoja: http://www.uta.fi/jkk/pol/yhteystiedot/paloheimo/Vappupuhe%201.5.2018.pdf

Wikipedia kertoo, että ”Hämeenlinnan vankileiri oli Suomen sisällissodan jälkeen huhti-syyskuussa 1918 Hämeenlinnassa Poltinahon kasarmialuella toiminut vankileiri. Yhteensä siellä oli vangittuna noin 12 000 punaista, joista Suomen sotasurmat -tietokannan mukaan kuoli 2 464. Lukuisista valkoisten perustamista vankileireistä oli Hämeenlinna yksi pahamaineisimmista ja se tunnettiin erityisesti kovasta kuristaan. Vankien kuolleisuus Hämeenlinnassa oli noin 20 %. (Tämän jälkeen kuoli paljon vankileirillä olleita kotioloissa)

Huonoissa oloissa eläneiden vankien keskuudessa levisi kulkutauteja, joista vaarallisin oli isorokko. Muita Hämeenlinnan vankileirillä raivonneita tauteja olivat muun muassa tulirokko ja pilkkukuume. Vankien lisäksi kulkutaudit levisivät myös kaupunkiin omaistensa vapauttamista anomaan tulleiden perheenjäsenten sekä itää kohti pyrkivien pakolaisten keskuudessa. Heinäkuusta lähtien joitakin kuolonuhreja vaati myös espanjantauti. Nälkään kuolleita Hämeenlinnan vankileirillä oli sotasurmatiedoston mukaan vain 15, mutta ainoastaan vajaalle 400:lle kuolleelle merkittiin kuolinsyy.” (https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4meenlinnan_vankileiri)

Martta Porttila on merkitty kuolleeksi Hämeenlinnan vankileirillä 29.7.1918, mutta tehdessäni sukuselvitystä 1990-luvun alussa, naapurustoon kuulunut henkilö kertoi, että Martta olisitullut Hämeenlinnan vankileiriltä Amanda-siskonsa luo ja kuollut tämän tykönä. Martan tiedoissa on lisätiedot-kohdassa merkitty todennäköiseksi kuolintapasyyksi keuhkotauti. Punkalaitumen kirkonkirjat kertovat myös, että Martta Porttila on kuollut keuhkotautiin vankileirillä.  

Jokatapauksessa Amandan vuoden 1918 kesä on ollut menetyksien kesä: äiti, veli ja sisar. Äiti varmasti haudattiin Punkalaitumelle, mutta sisarten hautapaikka ei ole varma. Hämeenlinnan vankileirillä kuolleita punaisia on haudattu Ahveniston hautausmaan lähistöllä sijaitseviin kahteen joukkohautaan. Martin ja Martan hautaustavoista ei ole tietoa (http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input).

1918 kesä oli kuuma. Forssalainen Ida Maria Saarinen kertoo Ylen artikkelissa, että "heinäkuun kuumien päivien tultua pelkästään näljän heikkoudesta kuoli kymmeniä luurangoksi laihtuneita vankeja joka päivä". Helle tappoi nopeasti ja paljon: "Kuolleita vankeja oli niin paljon, eikä kuolleita juuri eroteltu iän tai sukupuolen perusteella. Kaarlo Karilan muistelma Hämeenlinnan vankileiriltä kertoo vankien karusta viimeisestä matkasta. 'Venäläiset kuormarattaat lyötiin täyteen alastomia ruumiita ristiin rastiin, joka oli kuin joku halkokuorma. Suuren haudan reunalle ajettuaan nosti ajomies kärryt pystyyn ja kaatoi ikäänkuin santakuorman. Toverit kaivoivat hautaa suurella voimalla ja toiset peittivät 'valtiopettureita' ilman mitään erikoisia seremonioita. -- Kun alkoi olla kuumat kesäpäivät, niin yhä enempi tovereita saatiin kantaa liiteriin ja kun ajurit eivät ehtineet tarpeeksi ajaa, eivätkä nälkäiset haudankaivajat saaneet tarpeeksi hautoja, niin antoi liiteri tavattoman hajun koko kasarmialueelle." (https://yle.fi/uutiset/3-10172943)




Ensimmäinen äitienpäivävuosi 1918 oli ainakin näillä asuinkulmilla kovasti raskas. Seuraavat menetykset Amanda kohtaa kymmenen vuotta myöhemmin, jolloin hän hautaa miehensä Oskarin 55. Oskarista lisää: https://mantanhistoriaploki.blogspot.fi/2013/03/oskari.html

1935 poika Heikki kuolee onnettomuudessa 17-vuotiaana ja 1940 poika Tuomo kuolee sodassa 25-vuotiaana. Tuomosta lisää: https://mantanhistoriaploki.blogspot.fi/2013/03/tuomo.html

Sodan jälkeen äitienpäivät ovat varmasti olleet seesteisempiä ja vuodesta 1939 lähtien Amandalle syntyy alkuun melkein vuosittain lapsenlapsia.

Amanda Porttila 1884-1969 Punkalaidun.

Jäljessä Nadeschdan ja Amandan elämää taulukoituna. Kuvat kannattaa selvyyden saamiseksi klikata suuremmiksi.
Taulukoiden oikeassa reunassa kulkee Nadeschdan ja Amandan ikävuodet, jotka ainakin omalla kohdallani auttavat sijoittamaan tapahtumia ja vertaamaan niitä elämänkaariin.   

Muutama päivä tämän kirjoittamisen jälkeen olen pohtinut, että millä nimellä Nadeschdaa on kutsuttu, toinen nimensä on Josefina. Että miten ja mihin muotoon nimi taipui laitumelaisen sanomaksi. 

Toinen mietityttämään jäänyt asia on, ovatko nälkävuodet suosina 1866-1868 vaikuttaneet Urjalassa ja Punkalaitumella miten? Noina vuosina Nadeschda oli 12-14 -vuotias. Kotoaan Urjalasta hän muutti Punkalaitumelle 16-vuotiaana 19.3.1871.

Mietityttämään ja arveluttamaan jää toki kovasti monta monta muutakin asiaa, joita enää ei voi keneltäkään kysyä. Sukututkimuksessa on myös se piirre, että kaikkein läheisimmiltä sukulaisilta saa jossain tapauksissa vähiten tietoa, sillä ihmiset olettavat, että ikäänkuin tieto siirtyy geeniperimässä, eikä tiettyjä asioita koskaan sanota ääneen tai oletetaan, että kaikki muka tietävät, eikä tietämättömät osaa edes kysyä, koska eivät tiedä, mitä pitäisi kysyä. 



Näistä Nadeschdan tiedoista saa mielellään joku jatkaa sukuselvitystä
Urjalan puolelta sisaruksien ja vanhempien ja isovanhempien osalta.


  






 
Oskari kuoli 18.9.1928. Amanda oli tuolloin 44-vuotias.
Lapset Arvo 24, Reino 22, Väinö 19, Tuomas ja Rauha 13, Heikki 11 ja Erkki 8.