keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Päivä vain ja porras kerrallansa




HÖH

Joen yli silta











1918




Manta-mummun kutoma villasukka.



Naiset nukkuvat;

Toinen sängyllä, toinen uunin päällä. 

Toinen nainen herää, toinen kuolee.

On parempi kuolla kotona. Parempi pestä

ruumis jokivedellä. Laittaa jalkaan villasukat,

ettei koskaan enää tule kylmä, varpaat kastu


Omistettu Martalle.





tiistai 29. tammikuuta 2013

Sinne ja takaisin





Aikaa ei ole, käkikello on teljetty yöksi 

koloonsa. Päivissä ei ole numeroita, ei 

kellossakaan. Silloin on ehkä aamu, jolloin 

tehdään pesään valkea. Ja aamu on juuri 

silloin kun mummu alkaa laulaa. Ja sitten on

kohta lämmin, että voi nousta peiton alta

pystyyn.


Ja silloin tulee ehkä ilta, kun hiihtoladulla 

hämärtyy ja näkee juuri ja juuri hiihtää 

mummulaan. Ja me menemme käen kanssa 

nukkumaan. Niin minä muistan. Ja näen unta. 

Ja unessa kaikki tapahtuu juuri nyt. 

Tulevaisuutta ei ole. Menneisyyskin muuttuu. 

Etkä ehkä tiedä kunnolla kuka olet, sillä et 

välttämättä tiedä historiaasi.




Manta-mummu







Aivankuin mummu olisi muuttanut meille




Talossani asuu kolme mummua

En aina tiedä kumpi heistä kahdesta laulaa

Osaamme pari yhteistä virttä

ja luulin ensin laulavani salaa aamuisin

hiukan vaan, herättämättä

mutta kyllä he sen kuulevat


Aivankuin mummut eivät koskaan nukkuisi






Sinussa elää esiäitiesi henki

Tällainen teksti oli sata vuotta sitten Niken mainoksessa.