"Onnistuneen kaupunkikuvan luovat monet tekijät. Tarvitaan mm. monumentaalisia ja omaleimaisia julkisia rakennuksia. Ne jäsentävät kaupungin aluetta, ovat kiinnekohtia joita ihmisten kanssakäyminen käyttää apunaan. Niillä on arkipäivän kielessä ja viestinnässä oma tärkeä asemansa jota silti ei ole tarvis edes tiedostaa." (Forssan lehti 21.6.1974)
(Kuvat saa isommiksi ja selvemmiksi klikkaamalla)
Rakennukset ovat osa kaupunki-identiteettiä, ne ovat vuorovaikutuksessa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kanssa. Kulttuuriset alueet, yksittäiset rakennukset, kuuluvat ihmisen perustarpeisiin, turvallisuudentunteen muodostumiseen.
Sosiaalisten rakenteiden (rakennusten) ja yhteisöön kuulumisen merkitseminen kaikilla tasoilla vahvistaa niin ryhmän kuin yksilöidenkin turvallisuuden tunnetta ja asukkaat voivat ajatella: tämä on minun kaupunkini, minun korttelini, minun katuni (Gehl, Ihmisten kaupunki).
 |
| 2013 |
"... Makasiini on ollut osa teollista maisemaa kahden eri alueen välillä. Se on liittänyt toisiinsa kehruu- ja kutomoalueet. Makasiinin kautta kulki liikenne ja väylä näiden välillä. Makasiiniin liittyy osa Forssan rautatiehistoriaa. Vaikka Wahrenin haaveiden mukainen leveäraiteinen ei koskaan ulottunut Forssaan, kapearaiteinen rata Sähköpässi-vetureineen vei ja toi tavaraa makasiinilla. Outi Silfvenius myös korostaa, että rakennus on Forssassa viimeisiä lajinsa edustajia. Makasiineista toinen säilynyt on nykyään Forssan museona. Hän arvelee, että se edustaa läpeensä paikallista osaamista; tiilet ovat oman tiilitehtaan tiiliä, muurarit omia ammattilaisia, ja metalliovet tehtaan oman pajan työtä. Rakennus muistuttaa siellä tehdystä työstä ja teollisesta maisemasta. Lisäksi siihen liittyy forssalaisia tarinoita, kuten punavankien säilytyspaikka ennen teloituksia keväällä 1918." https://yle.fi/uutiset/3-7323227
Makasiinissa oli pahimmillaan 500 punavankia kohtaloaan odottamassa.
Professori Esko Aaltonen on sanonut:
”Jokaiselle, joka tajuaa ympäristönsä todellisuuden ja pääsee sopusointuun sen kanssa, tulee kyky vapautua hetkellisyydestä ja omaksua pitempi aikamitta, johon sisältyvät menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.”
 |
| 2013 |
 |
| 2013 |
 |
| 2013 |
Rakennus ei koskaan korvaudu kuvalla. Valokuva irrottaa kohteen ympäristöstään.
 |
| 2013 |
Forssan lehti 21.6.1974:
"Viksbergin kartanon päärakennus huhtikuisessa auringonpaisteessa. Tämä päärakennus rakennettiin 1850-luvulla ja sen suunnittelijana oli arkkitehti G. Th. Chiewitz, silloisia etevämpiä arkkitehtejämme."
"Moni forssalainen tuskin tietää, missä otsikossa mainitun kartanon päärakennus sijaitsee. Sen historia ja vaiheet ovat tosin paljasjalkaisten kaupunkilaisten tiedossa, mutta muualta tulleiden tietämys on luonnollisesti vähäinen. Ja näitä muualta tulleita on nykyään entistä enemmän. Asiaan saa valaisua - mikäli se kiinnostaa - suuntaamalla kävelyretki kaupungin eteläosiin. Oikokadulta poiketaan vasemmalle suunnilleen Yhteiskoulun kohdalla. Suurten vaahterain ja lehmusten suojassa löytyy kaunis vanha kartanotapaan rakennettu puurakennus - Viksbergin kartano.
 |
| Kuvan saa isommaksi klikkaamalla. |
Toimittaja Veikko Niiranen kirjoittaa aikaamme sopivasti:
"Rakentamisen ikivanha historia kertoo, että julkisella rakennuksella (miksei muillakin) on oman käyttätarkoituksensa ohella myös yhteiskunnallinen funktio.
Viksbergin kartanosta saataisiin yksi tällainen virkistävä erikoisuus, joka antaisi kaupunginosan kerrostalo- ja tehdasmiljöölle sen ryydin, jota se kaipaa. Ympärillä oleva puistoalue palvelisi lähellä sijaitsevaa liiankin tiheätä kerrostaloasutusta.
Säästöpankin talon purku suretti monia forssalaisia. Erikoinenhan tuo talo oli, originelli kerrassaan. Sillä oli kuitenkin kovin kotoinen, jopa hilpeä ilme kulmillaan. Se oli katsellut ohikulkijoita parin sukupolven ajan. Eräänä päivänä tulivat repijät ja niin katosi eräs kaupunkimme viehättävimmistä erikoispiirteistä. Onko lopputulos ollenkaan entistä parempi, sen päätelköön lukija. Viksbergin kartanon kauneus ja sen arvokas historiallinen perinne olkoot ne punnukset, jotka asetetaan vaakakuppiin tehtäessä ratkaisuja tämän ikinuoren rakennusvanhuksen kohdalla."
Neljä vuotta myöhemmin päärakennus tuhoutui tulipalossa syksyllä vuonna 1978.
Pahasti rapistunut rakennus tuhoutui tulipalossa.
Kuva Piipun juurella -tietokannasta: https://bit.ly/2YBgdmD
Kuvia rakennuksesta vuodelta 2017:
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/02/kartanon-mailla.html
Kuvia Liekkihovista vuodelta 2013:
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2013/07/liekkihovin-naiset.html
Ja sitten asiaan liittyen törmäsin Forssan lehden juttuun vuodelta 1986:
"Asemakaava-arkkitehti Saarisen mukaan valtuuston päätös kaavan muuttamisesta olisi tärkeä alueen kohtaloa koskeva kannanilmaisu, joka olisi syytä tehdä mahdollisimman pian.
-Asemakaavan muutoksella pyrittäisiin säilyttämään ja vakiinnuttamaan nykytilanne alueella. Se suojelisi puiston ja rakennukset, mahdollistaisi alueelle sopivan teollisen toiminnan ja kulttuuritoiminnat, selvittää Riitta Saarinen.
Nykyisin voimassa olevissa kaavoissa on koko puisto varattu asuin- ja liikekerrostaloille ja Wahreninkadun molemmin puolin on suunniteltu kuusikerroksisia rakennuksia.
-Alueen suojeleminen on tärkeää, onhan kyseessä Forssan arvokkain alue, sekä historiallisesti, että miljöökokonaisuutena, korostaa Riitta Saarinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti