Ihmisellä on koti vain itsensä kanssa
Koti itsessään, ilman ulkoisia neliöitä;
ilman kaappeja ja vaatehuoneita,
joissa luurangot ja ruumiskasat pelaavat
rulettia
Ihminen palaa joka yö asumansa talon
ovelle
Ovi aukeaa ja eteisen puolelta häntä
ampuu suoraan sydänelimeen hahmo,
jonka kaikki vaihtuvat kasvot hän
tunnistaa
Asunnossa on tyhjiä huoneita, jonne
toiset kantavat tavaroitaan,
toiset pakkaavat muuttolaatikoita
lähteäkseen
Ihminen kantaa jalkalamppunsa asunnon
pimeimpään nurkkaan,
lampun, jonka johdon päästä pistoke on leikattu
irti
Asunnoissa, kuin hotellihuoneista
toiseen
vaihtuvat baarikaapit, aamiaiset,
syödään karkit tyynyjen päältä
Likaantuneet valkoiset pyyhkeet vessan
telineissä
Eikä kotia missään
Ikkunasta näkymä rakennukseen, jossa
seinä on tyhjä
Ihminen heiluttaa spraymaalipulloa
kirjoittaakseen seinään, että hän osaa
maalata itsensä,
jättää jäljen tulevien alle
valuakseen,
tullakseen pestyksi
Kääntääkseen silmänsä toisinpäin,
sillä ulkopuolella ei ole mitään,
ennen kuin sisällä on kaikki
Ihmisellä on koti vain itsensä kanssa
Koti itsessään, ilman ulkoisia neliöitä
Tulevasta teoksesta:
Minä asun täällä -Satuja liian läheltä
Minä asun täällä -Satuja liian läheltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti