J S 17.0

Tarina, jossa tänä vuonna ovat mukana edellisvuosista tutut joulusatu-elementit, paitsi omena. Niin kuin tässäkin, ’joulukirjeiden’ tarkoituksena on koota yhteen vuoden aikana tapahtuneet mukavat arkiset asiat, jotka ovat johtaneet muutoksiin ja/tai parantaneet elämänlaatua. Toimia aikansa omana saarnastuolina, josta ilmoitusasiat jaetaan koko seurakunnalle.


Vuoden 2017 asiasanoja: motivaatio, viimeinen, ensimmäinen, viimeinen, eikoskaan, odotus, väsymys, mitävittua, täh, ihmiskoe, niinkö, ei, juu, ihmiskoe2, aivan, jotainsinnepäin, entiedä ... janiinedelleen

Se on sitten täysin eri asia, millä koodikielellä ilmoitukset tehdään:

- Etsä ny sinne voi mennä töihin, Makkonen sanoo, ne naiset puukottaa sua selkään.

- Nainen on naiselle susi, se jatkaa.

- Tuolla on ovi, jos osaat paremmin kun minä, Makkonen matkii Justiinana keimaillen eteisen punaisella matolla.

- Just ton takia, mä en halua kasvaa! Liisa huutaa väliin ja syö raakana piparkakkutaikinaa, joka pitäisi mummonkin mielestä paistaa.

- Tarpeeks paljon, kun ’joudut syömään piparia’, niin kyllä sullekin ajan kanssa muna kasvaa, Makkonen vääntää.

- Helvetin anarkistit, Jeesus tuhahtaa tullessaan ja nostaa kauppakassit pöydälle. Nyt tulee joulu.

- Toitko kaulimen? Liisa kysyy. Äläkä vaan selitä, ettet muka ’muistanu’. Jos muka unohdit, niin siihen on tarkkaan ajateltu syy.

Jeesus rojahtaa keittiön pöydän viereen ja me tyhjennetään kauppakassit ja aletaan suunnitteleen missä järjestyksessä tehdään lanttua, porkkanaa ja maksalaatikkoa, kun alkaa:

Kuninkaan kootut:

- En tiedä missä vaiheessa ehdin tekeen (tai edes auttaan), kun nyt on vähän kiire. 

(Kiire on oivallinen sana kaikkiin tilanteisiin, varsinkin kun aika ei koskaan lopu. Taustalla on tällä kertaa joulukiertue, jossa pitää maata seimissä erinäisissä kirkkorakennuksissa ja verkostoitua (itämääntietäjät) seuraavaa joulua varten. Tunnusmerkkinä kestokärsimyshymy ja puheenaiheena vuotavat nilkat, joilla vielä pitäisi jaksaa seuraavaan kirkkoon. Periaatteessa ainoa tauko on kesäloma.)

- Ei oo ollu aikaa, kun on pitäny hoitaa nää kaikki hommat.  

(Kaikki hommat viittaavat yksintekemisen halupakkoon, syntymisen kunniaa ei voi jakaa kuin yksi, Jeesusta ei voi vaihtaa/(jakaa jne) toiseen Jeesukseen vrt Jeesus kuoli syntiemme tähden.)

- Jos tää joku päivä tästä vilkastuu/rauhottuu, niin katotaan sitten sitä.   

(Sama kuin edellinen, mutta asiayhteyksistä riippumatta sinuun/teihin ei oteta yhteyttä.)

- En oo mitään suunnitellu, kun en oo ehtiny, saattaa olla että menen sinne tai saattaa olla että sitten en jaksa, en tiedä vielä yhtään -harhautuslause. (JuudasIskariot-traumaan verrattava käyttäytymisefekti)    

(Sama kuin edelliset, mutta voisitteko ymmärtää, että tää asia ei kuulu teille ja kaiken tän kirkkokiertuehomman jälkeen, haluan olla yksin ja korkeintaan hetken opetuslapsieni seurassa. Ja sit on hyvä kerätä voimia, kun pitää vielä paeta, kun Herodes alkaa vainoon.)

- Ai sä oot tehny tommosen ”himmelin”, tommosen vois muuten tehdä. Missä välissä sä oot? … ainiin…   

(Ainiin viittaa siihen, että sullahan on aikaa, eli kuulut lajiin, jota ei sanota ihmiseksi, joka ei tee tärkeitä töitä, kun ei ole niitä tekemässä, kun niitä ei ole. Seimiasetelmissa on vuodesta toiseen samat henkilöt, jotka tietävät missä kohdassa oikeasti pitää hämmästyä säikähtäin, feat Enkeli.)

- Ymmärrätkö nyt Liisa, mitä se munankasvatus tarkoittaa? Makkonen kysyy kuiskaten Liisalta. Tarinat kuolemattomista ihmisistä:

- Kyllä me toi allekirjotetaan, Jeesus sanoo. Täydellisesti joo. Mä nyt en ainakaan tee yhtään mitään, jos ei nimee lue missään.

- Mut tajuuksä, et sä oot nukkunu sielä seimessä, ootko huomannu, Liisa sanoo, vittu nukkunu.

- Heitätkö itse ensimmäisen kiven? Jeesus kysyy.

- Hemmetin toi jakamaton loppumaton rakkaus, mörkö se lähti piiriin, mitähän se mörkö tahtoo? Makkonen irvailee.

- Mä en ainakaan tänä jouluna halua kirjottaa joulusatua, siitä tulee, mä en osaa edes sanoin kuvailla, mikä siitä tulee. (Tämän lauseen siis sanoi kirjoittaja itse.)

Joulun tuduu-lista: (=yritys sulkeutua yhteiskunnan ulkopuolelle -projekti 2017, unohtaa sekä hyvin,- että pahoinvointi -etuliite)

Unohda joulusatu.

Nimi pois ovesta.

Irrota ovikello.

Teippaa postiluukku. 

(Kolme viimeistä ovat listassa vain listan vuoksi, sillä listassa on normaalisti lueteltu asioita peräkkäin, ja joskus on hyvä pitäytyä myös normeissa ja tutustua yleisesti oletettuihin yhdenmukaisiin asioihin. Kunhan nyt symboloivat tarinan asettamia juonikäänteitä. Tarkoituksena kuvata idyllinen mökkitalvijoulumaisema, jossa ei kilometrien säteellä ole muuta asutusta:) 

Kun Pukki laskeutuu parvekkeelle reen kanssa, vaihda Jeesus Pukkiin, kapaloi rekeen ja lähetä ilmateitse eteenpäin (synkkään, loputtomaan, kylmään plus muita kestolohduttomia adjektiiveja… yöhön. Pääsiäinen tulee kumminkin).

(Muutenkin kaikki tarinan ylimääräiset henkilöt ovat kuvitteellisia, ja niinkuin kerrottu oikeilla ihmisillä on omat menonsa.)

Ja puhelin ainakin äänettömälle.

Jos jollekin on ”pakko” ilmoittautua puhelimitse, että on kaikki oikein hyvin kunnossa tietenkin, niin vastaa seuraavalla tekstiviestillä:

”Olimme käymässä hautausmaalla. 

Hyvää ja Rauhallista Joulua!”

Ja jos oikeesti pääsis kuvan näköseen paikkaan, siellä ei olis edes kenttää!!

Tässä kohdassa halusi tai ei, tulee mieleen, onko tarinassa olemassa juoni; alku, sotku ja loppu? Onko se kannanotto? Mielipide? Sanotaanko siinä asia mahdollisimman epäselvästi, asiasta ja aasinsillasta toiseen, ettei se ole edes ymmärtämisen kannalta millääntavalla viihdyttävä? Miksi henkilöt ovat vuodesta toiseen aina samat? Kuka on Makkonen? Miksi aina syödään piparitaikinaa ja tehdään laatikoita? Missä ovat kulta ja mirhami? 

Onko siis vain kirjoitettu joulusatu siksi, että se nyt vaan on jo viidennen kerran traditionaalinen perinne? Voisiko perinteistä tinkiä? Voisiko marraskuun ja helmikuun välisen ajan poistaa ja siirtää joulu maaliskuun alkuun? Olisiko se silloin kuitenkin liian lähellä pääsiäistä? (Olisi = liiallinen jeesusjuhlarypäs) Voiko pimeäänkauteen enempää turhautua ja voiko sen epätäydellisemmin esittää? (Voi.) Miten kirjoituksessa voidaan näyttää, että kyllästymisen aste, turhuus ja tarpeettomuus ei voisi paljoa enempää laskea? Miten joulunäytelmään pääsee edes triangelinsoittajan varamieheksi? Miksi ei voi päästä pois, vaikka on jo ulkopuolella?

Lukemisen voi siis lopettaa tähän(kin). Tietenkin nyt vasta on tulossa oikea sotku ja loppu, täysin turha, mutta menköön:

Postskriptumi

Niille, jotka ovat odottaneet (ja ehtineet (tämä on myös täysin mielikuvitusteltua) loukkaantua), että kutsua än äss juhliin ei ole tullut, niin kerrottakoon, että juhlia ei ole ollut (akuutti todellisuudestapako ja nollasus oli silloin, kun Kotiteollisuus kävi kauppalassa; https://www.youtube.com/watch?v=fCaharow3RU , ei kylläkään Kuolemajärveä soitettu, vaikka huudettiin), eikä niitä ole näköpiirissä (=Miksi juhlia tyhjää? Sinua eisiis ole unohdettu (tämä koskee siis ystäviä ja sukulaisia ja millänimellämuitakauniistikutsutaanänässlähipiirissä-jaketänythaluaisiluevoisikutsua). Ja täydellisessä todellisuudessa tämä kaikki, minkä voi aina kuvitella, ei olisi mahdollistakaan tai toteutuisi niin, miten haluaisi. (Kuulostaa Elämältä -huomiokohta ja tästähän se Oikea joulukirje alkoi -kohta)

Kirjottaja on jo syksyllä tehnyt kutsukirjeen, ja mielessään kuvitellut miten kaikki tapahtuu… (mielessä tapahtuneessa toiminnassa, saattaa joissakin psykoosin muodoissa kehittyä kantajalleen myös todellisuutta (ja sitä kautta pyyhkiytymättömiä muistikuvia: kuka mihinkin aikaan tuli ja lähti, vuoropuhelut, mitä kelläkin oli päällään, kuka istui missäkin milloinkin, "kakkukin" riitti, …), ja ettei se (=kirje) menisi täysin hukkaan, liitettäköön se ilmoituksenomaisesti osaltaan tähän: 

KUTSUNOVELLI

Ala-asteella (nykyisin alakoulu?) käytin punaista kiiltävää takkia, missä oli valkoinen Y-kirjain (Tämä on 1980-luvun historiaan viittaava alkulause, ja takissa oli nepparit ja resorit, muuten siihen aikaan oli pukeutumisessa pastellikausi; vaaleansinistä ja vaaleanpunaista, raitaa ja reisistä leveitä puuvillahousuja, ekoja Beaversin farkkuja, ennen mustaa paraatia ja alkavaa strech-aikakautta).

Takki olisi nyt loistava rekvisiitta, sillä nykyinen Y-kirjaimen metsästykseni on tuottanut tulosta. Aloitin vuoden 2016 syyskuussa opiskelun kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä – YAMK-linjalla (kuulostaa lausuttuna oksennusääneltä) Hämeen ammattikorkeakoulussa, jossa kehitimme työyhteisöjä ja dramatisoimme työhyvinvointikokemuksia. Toukokuussa aloitin omaehtoisen kolmen kuukauden opintovapaan (lue neljäkuukautta), jolloin kokosin opinnäytetyön 9 euron psyyke - löytyy linkistä: https://www.theseus.fi/handle/10024/135982 

(selittää itsellään synkkenevää ahdistuksen määrää, toim. huom.) Ja jotta tee ja ee -toimisto olisi hyväksynyt alunperinkin sivutoimisen opiskelun, odotin päivittäin puoli viiteen (16:30), että voin aloittaa. 

Itse asia: Tämän päätökseensaattamisen vuoksi (eipä vieläkään polttareita, hää- ja syntymäpäiväjuhlia ole tullut tähän mennessä pidettyä) haluan kutsua … blaablaa… tässä kohdassa lukee Manhattanin osoite ja suunnistusohje ja aika jne… (pukukoodi puvuton, sekä maininta omaehtoisesta juomakoodista)

Erikseenmainiten mitään konkreettisia lahjoja ei vastaanoteta (mikä röyhkeä olettamus, kirjoittaja huom.), sillä saatan lähteä vapaaehtoistöihin Peruun tai x tai x (tarkoittaa: Kaikki omaisuus yhdessä repussa -projekti). Toivottavasti kaikkien eduksi ja iloksi, duunarimaisteri osoittaisi (toiv.kotimaisenkin ja -kon ja muita loppupäätteitä) apukohteen, johon suunnata worssanmaan 20-vuoden elämystuottoisan elon jäljiltä. 

Ystävällisesti näkemisen toivossa, (tämänkin jälkeen). 

Yhdistetyn todellisuuden katseluohjelma.