Ensimmäinen bussivuoro kohti Vanhaa Vaasaa lähtee sunnuntaisin 12:05. Tai bussi tuli silloin torilaituriin.
Bussissa ei ollut ketään muita. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi vanhempi ruotsinkieltä puhuva mieshenkilö ja sitä seuraavalta suomea puhuva vanhempi mieshenkilö, joka sanoi edelliselle, että vuoro on yli viisi minuuttia myöhässä. Melkein seitsemän. Sitten he puhuivat pienen hetken säätilanteesta, joka oli muuttunut eilisestä.
-Myöhästyminen siitä syystä, että maksoin kahdenkympin setelillä ja bussikuski laski moneen kertaan mitä antaa rahasta takaisin.
Tämä kuvatarina onkin oikealta nimeltään: Harhailuretki Vanhaan Vaasaan. Turistimatka ei-turistikautena.
Ainoa varsinainen valittu tavoitteeni Vaasanmatkan aikana oli nähdä rauniokirkko Vanhassa Vaasassa. Olin nähnyt siitä kesäkuvia. Paikka näytti enemmän kuin kiinnostavalta.
Turistimatkaani varten olin ladannut kännykän täyteen ottaakseni sillä kuvia tuosta päämäärästäni. Niitä on sitten tässä. Pääsin siis perille. Aikaa perillä oli tasan kaksi tuntia.
Pyhän Marian kirkon rauniot olivat aivan tien vieressä. Viereinen mäki oli kovasti suosittu liukupulkkamäkikohde.
(Ja nämä kännykkäkuvat, jos haluaa, saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla)
Pyhän Marian kivikirkko tuhoutui Vaasan palossa vuonna 1852, jolloin koko Vaasa tuhoutui täydellisesti helteisenä elokuun aamuna ja jonka jälkeen se päätettiin siirtää seitsemän kilometrin päähän uudelle paikalle meren rantaan.
Kerrotaan, että mahtavine holveineen, suurine urkuineen ja kauniine alttaritauluineen kirkko oli vaikuttava pyhäkkö.
Kirkosta oli aikaisemmin 1840-luvun alttaritauluvaihdoksen myötä siirretty alttari ja saarnastuoli Raippaluodon kirkkoon.
Kuva, jossa on play-näppäin:
Ja kuinkas ollakaan:
Joillekin kyselijöille: Löytyi vihreä ovikin. Tämä kylläkin suljettu.
Kuva lähteestä: https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/vanhan-vaasan-historia/
Tähän mennessä en ollut selvittänyt mitä muuta kohteessa olisi. Sillä en kuvitellut ollenkaan ajan riittävän mihinkään jälleen kauhean pidemmänmatkankävelyyn, jota kelistä johtuen ei voinut suorittaa nopeasti vaan hyvinkin varovasti, estääkseen sen, ettei liukastu. -No kioskin ja kaupan viereinen infotaulu kertoi lisää paikan kohteista ja aikaa oli ennenkuin 'seiska' tulisi takaisin. Joten uutta päämäärää kohti kohden:
Mustasaaren kirkko ja linnakumpu odottivat löytäjäänsä.
Eikä se ollut mikään tavallisennäköinen kirkkorakennus. Se oli entinen hovioikeus, joka oli muutettu kirkkokäyttäymistarkoitukseen.
Vaasan hovioikeuden rakennus oli säästynyt palolta ja keisari lahjoitti sen seurakunnalle kirkoksi muutettavaksi.
Neljärivisen lehmuskujan, joka myös säästyi palolta, toisessa päässä on kumpare, jossa on ollut Korsholman linna. Ehtisin vielä käydä kumpareella, kun oikein kirittää. Ylämäkeä noustessani naureskelin, että kuka kanssani jaksaisi juosta paikasta toiseen, mutta mieleen tuli heti kaksikin M:llä alkavaa henkilöä ja yksi N:llä alkava, joista jokaisen suusta voisi kuulua kysymys: No niin tää on nähty, mihin mennään seuraavaksi?
Sitten tuli se bussi. Sopivasti ennen pimeän laskeutumista.
Heihei Vanha Vaasa! -Seiskalla seitsemän kilometrin päähän uuteen keskustaan. Kenties näemme seuraavaksi kesäkaudella. Kenties.
Tämän bussireitin etuna on vielä se, että siinä samalla näkee monenlaisia vaasalaisia asumispaikkoja ja muutakin tarjontaa, jota ihminen elääkseen tarvitsee. Joskus ihminen tarvitsee myös harhailun Vanhassa Vaasassa.
"Sun täytyy mennä,
Sillä sana on vapaa ja laitteet liikkumaan on pantu sinua varten.
Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs, eikä kenenkään muun.
Kaikki, mitä näät, voi olla harhaa tai yhtä hyvin unelmaa.
On kaikki sekavaa, se jokin saapuu aikanaan."
Neljä Ruusua Sun täytyy mennä
