Kerrosjatalosarja osa 24B: Johdata kirkkaus

Autiomaassa on hiljaista. Eeva on pysähtynyt yöksi viheriöivälle keitaalle nukkumaan; aamulla se paljastuu harhanäyksi, hän istuukin vain keskellä loputonta santalaatikkoa. Käärme kiemurtelee hänen luokseen.

-Onko meillä kaikki hyvin? Ootko sä vihanen mulle? Loukkaantunut kenties? Pitääkö meidän mennä saunan taakse katsomaan tää homma kuntoon? käärme kysyy.

-Mä tiedän, että mä tein vähän väärin, mutta mä halusin ihan tahallani ottaa sen riskin. Mä lupaan, että mä en enää sorru moiseen, enkä mä enää voikkaan sua huijata, nyt kun sä tiedät vähän enemmän, se jatkaa. 

(Tarina on siis jatkoa edelliseen osaan:  https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html )

-Sauna? Siitä mä en kyllä tiedä mitään, Eeva sanoo.

-Niin joo, sumerialaisilla on lähin sauna, käärme sanoo. Ne on kirjotellu siitä tosi paljon eri medioissa ja Instassa on kuvia, käärme vastaa. Joulupukki kävi siellä viime jouluna ja toi niille sen lahjana Suomesta.

-Aha. Onko se Sumeria sellanen paikka, johon kannattaa mennä? Eeva kysyy. Vai suoraan Suomeen?

-Jos sä haluat mennä samanlaiseen paikkaan, josta sä nyt lähdit, niin joo, töitäkin sieltä saa. Siellä on niin suotuisat olosuhteet, että siellä on ympäri vuoden mahdollista viljellä eli harjoittaa maataloutta. Kyllä sä opit, kuka tahansa nyt oppii piikomaan tai meijerihommiin. Aluks, tietenkin. Onhan sulla se etu, että sä oot tavallaan yhden historiankirjoituksen ensimmäinen nainen, muista laittaa se ansio sun CV:n, käärme vastaa.

He lähtevät kulkemaan kohti Sumeriaa. Hiemankos on polttava aurinko, mutta Eeva on syntymälahjanaan saanut hyvän suojakertoimen iholleen.

-Mun täytyy sen verran selventää tätä hommaa, tai joku vois sanoo, että sekottaa. Eli ajan syklisyys, se on vähän väärä sana, tai oikeesti ihan väärä sana, mutta kuulostaa vaan niin hienolta et mä haluun sitä käyttää, tietsä: Eli susta tuntuu, että sä oot just lähtenyt Paratiisista pois ja sillee. Me eletään nyt kuitenkin sellasessa päällekkäisessä ajassa, jossa asioita ilmenee eri ajoista. Samaan aikaan on olemassa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Tavallaan täällä auringon alla voi tapahtua mitä vaan ja samaan aikaan ei mitään uutta auringon alla. Tää kaikki on vähän niinku epäluotettavaa, ja aika usein se vituttaa, käärme kertoilee ja he jatkavat matkaansa.

Vituttaa. Eevaa vituttaa se, että hän ymmärsi, ettei hän ollut se yksi ja ainoa ja ainutkertainen vaan jo toinen muija Aatamin kierrossa tai ties kuinka mones. Siitä ei missään kirjoiteta kuinka monta kylkiluuta Aatamilla alun perin yhteensä oli ja kuinka monta sorvausta on mennyt pieleen. Luulivat salaavansa asian häneltä, Jumala ja Aatami. Vitun kusipäät, kun hän luuli olevansa se Jumalan salarakas. Toivottavasti hän ei ole raskaana, eikä hänellä ole mitään tauteja. Ettei tarvi lähtee mihinkään isyysselvitykseen, eikä tappeleen elatusmaksuista. Jumalalta ei meinaan saa ainakaan rahaa, kun hän voi antaa vain rakkautta, rauhaa sielulle ja hyväksyntää ja sillee. Ja penissilliinikin keksitään vasta 1940-luvun alussa. Jos nyt kuitenkin tutkisi järjestyksessä yhden ajanjakson kerrallaan.

”Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin / Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. / Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle / Mietin nyt juttu tää onnistuu

Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin / Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa / Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin / Oli tunnelma niin huumaava

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin / Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin / Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain / Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan” Rauli Badding Somerjoki: Paratiisi

Jumala ei ollut kyllä yhtään katsonut edes, miten härkämies ja leijonanainen sopivat yhteen. Härkämies on nyt vähän yksinkertainen, hän Anna-lehdestä oli lukenut, että se odotti naiseltaan vaan rakkautta ja ruokaa, saisi nautiskella kaikessa rauhassa, mutta turha niitä sen oli odottaa, jos ei yhtään ihailua irronnut, eikä mitään piristettä saanut edes toivoa, saatika vaatia. Jumala sentään kehui ensin kauniiksi, mutta sitten seuraavalla kerralla puhui jotain, että melkein kuin omaksi kuvakseen. Pyh. 

-Miks sä lähdit sieltä? Eeva kysyy käärmeeltä.

-Sinne tuli viidennen asteen tsunamivaroitus, käärme sanoo. Ne valmistautuu siellä johonkin suureen vedenpaisumukseen ja mun ois pitäny heti mennä johonkin laivaan, mut mä en tykkää siitä heilumisesta. Eikä siellä laivassa ole maan tomua syötäväksi, koska mä en voi syödä enää mitään muuta.

-Oikeesti mua ei edes pyydetty mukaan. Mä sain kuulla, että mä oon oikeesti niin paska, että ne kaks löi vetoo siitä, kuinka kauan menee, että sä lyöt multa pään irti.

-Niin just.

Eeva ja käärme jatkavat matkaa kohti suuntaa ja tarkoitusta.

-Noi niin sanotut ’herran enkelit’ tuolla kauempana on sitten harhaa, käärme sanoo, kun he ovat kävelleet taas tunnin eteenpäin.

-Miks tolla yhdellä on liivit päällä? Eeva kysyy.

-Jos mä kerron, niin otat sit mut mukaan, käärme sanoo.

-Okei.

-Se on Jeesus ja sillä on moottoripyörä. Jos sä haluut päästä nopeemmin perille niin se kyllä vie sut. Mut otat nyt sit mut mukaan ja laitat tohon sun Vuittonin repun sivutaskuun. Jos sä päätät mennä sen mukana, älä sit syytä mua koskaan siitä, että mä oisin nyt tällä kertaa yllyttäny. Se on nyt ihan sun oma valinta. Mä vaan kerroin, käärme sanoo.

Kerrosjatalosarja jatkaa Eevan matkaa kohti omia valintoja. Mihin maailmanhistoria hänet vielä viekään. Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia.

Aiemmin julkaistut Kerrosjatalo-osat: 

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html

Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Osa 12: Ollako vai eikö olla. (Työnimellä 'Etelä-Romanian pakolainen')
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Osa 16: Tärkeintä on puutarhanhoito
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-16-tarkeinta-on.html

Osa 18: Sadan vuoden peili
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-18-sadan-vuoden.html

Osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html

Kerrosjatalo osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta

”Totuus ei löydy hevosenpaskasta / Eikä teryleenihousuista / Totuus ei löydy ydinsodasta, / Ei kateudesta eikä vihasta”

Liisa Hautala kirjoittaa:

Aatami keittää aamulla kaurapuuroa. Se palaa hiukan pohjaan, vaikka Aatami on laittanut joukkoon voita, oikeaa voita, koska margariinit ovat perseestä. Eeva siis hinkkaa kattilaa jälleen kerran puhtaaksi, pesee sitä sillinhajuisessa jokivedessä. Joinakin päivinä ehkä vähänkös kyllästyttää. Tulevaisuuden ekosiivoojana hän puhdistaisi soodalla ja etikalla, mutta niitä ei Paratiisissa vielä ole tarjolla. Solvayn menetelmä valmistaa kemiallista soodaa keksittiin vuonna 1865 jaa., eikä hän jaksanut uuttaa meriheinän tuhkaa. Etikka tuli mukaan kuvioihin 1670-luvulla jaa., eikä heillä ole täällä vielä viiniäkään, että sen voisi jättää avoimeen astiaan odottamaan kehittymistään. Joten hän hinkkaa, antaa liota ja hinkkaa ja niin edelleen, joka aamu.

Hän kuvittelee unelmissaan eteensä paratiisihotellin buffet-aamiaispöydän, johon enkelit olisivat laittaneet kystä kyllä. Aatami syö silti vain sen puuron voisilmällä.

”Mutta totuus löytyy kaurapuurosta, / Sen mausta ja sen voimasta / Syö sitä, kasvat suuremmaks kuin muut, / Ei virnistykseen enää veny muiden suut” x2 Lama, Totuus löytyy kaurapuurosta: https://www.youtube.com/watch?v=8IcEZSwZeoI

Jumala on jopa antanut Aatamin kasvaa suuremmaksi kuin muut ja toteuttanut hänen toiveensa tottelevaisemmasta vaimosta kuin ensimmäinen oli. Kun Aatami syö puuron, pitäisi Eevan suoriutua samassa ajassa kaikesta, mitä hän on buffet-pöydästä ottanut: vihersmoothie, tuore puristettu appelsiinimehu, ananasjäätelö, kipollinen kirsikoita, uunituoreita sämpylöitä, maalaisjuustoa ja niin edelleen …, mutta se pirulainen ei jaksaisi odottaa. Sitten sillä on pelkän puuronsyömisen vuoksi alle parissa tunnissa taas nälkä, ja ennen lounasta voi syödä vain omenoita, joista sille tulee vatsa kipeäksi. 

Enkelit ovat vielä tänäänkin jo toista viikkoa kestävässä lakossa, koska kuuluvat hyvinvointialojen liittoon. Joten Eeva joutuisi jälleen yksin teurastamaan niityltä ampumansa saaliin, kun Aatami joutuu pitämään kättä kipeän vatsansa päällä, muuhun hän ei omenoiden sulatukseltaan pysty. Sitten katkeaa vielä varras, jossa lihapaisti nuotion päällä on. Goddamn. Ainoat teräesineet ovat Sveitsin armeijan linkkuveitsi ja ruotsalainen Mora-puukko. Eeva ei nyt jaksa, ja hän päätyy kaivamaan nuotion hautaan ja tekemään kuuluisaa rosvopaistia, juuri sitä, mikä esiintyy myös suomalaisessa reippailutarinassa muotona valmistaa lihaa. Eeva tekee sen Marttojen ohjeen mukaan. Sen valmistumiseen asti he elävät pyhällä hengellä.

”Jos sun täytyy -sä pystyt”

Liisa kertoo:

Meillä on Tokavikassa omalla tavalla niin sanottu ’bibliodraamailta’. (Tokavika on siis Anti-Lyönnin paikallisryhmä…, Siis väkivallan uhrien tukiryhmä. Se ei ole virallinen nimi, mutta me kutsutaan sitä sillä nimellä. Eli parempi ois lähtee vetään tokavikalla, ennen kuin tulee se vika…)

Raamatullinen aihepiiri lievästi tökkii, mutta tarina on kaikille jollakin tavalla tuttu pohjustukseksi asioiden käsittelyyn, ja nyt puhutaan vain ja ainoastaan käsitteillä: Eeva, Aatami, Paratiisi, käärme, Jumala, Lilith, karkotus, hyvä ja paha… Kaikki saavat käyttää sananvapautta, luomisvapautta, työtaisteluoikeutta, lakko-oikeutta, päätäntäoikeutta, teonvapautta, tuomitsemisenvapautta, päättää kenen haluja tyydytetään, vaihtaa rooleja ja pyörittää mitenpäin vain. Nyt on ihan sama pistääkö rintaan, haiseeko sukat tai pitääkö Jeesuksesta, jota ei vielä ole edes tehty. Tarina on otettu avaamaan naiseudun käsitettä ja ryhmässä kaikki ovat naisia ja ensivaikutelma muille meistä tehdään naisina.

Meitä on paikalla 12 plus ulkopuolelta tullut koulutettu vetäjä. Luemme tarinan, jossa Jumala luo nämä tarinan ja maailman ensimmäiset tunnetut ihmiset, kertoo heille mitä saa tehdä ja mitä ei saa ja omenapuita kasvaa ja tulee käärme ja joku lankeaa ja sitten lähdetään pois ja sattuu. Meillä on pöydässä punaisia ja vihreitä omenoita, joita jokainen syö omalla tavallaan alkuperäisen tarinan lukemisen jälkeen, miettien miltä tuntuu sen jälkeen, kun on syönyt omenan verraten edellä luettuun. Joku kuorii omenan, joku pilkkoo ja poistaa siemenkodan, joltakin jää jäljelle vain pieni siemenkota, joillakin runsaasti hedelmälihaa. Yksi haluaa istuttaa omenoiden siemenet multaan, koska ei pysty miettimään miltä tuntuu tai pitäisikö tuntua, viime aikoina on tuntunut niin paljon, ettei ole tuntua mihinkään muuhun.

Tyypeille saa kirjoittaa uudet vuorosanat, uudet roolit tai voi kirjoittaa halutessaan kirjeen Jumalalle tai Aatamille, Eevalle, käärmeelle…

Mä jatkan tarinaani, siinä Aatami jää Jumalan kanssa paratiisiin ja Eeva lähtee, ei syystä, että olisi millään tavalla heikoin lenkki, hyvästi, vaan ihan omasta tahdostaan ja halustaan. Eeva uskoo, että maailmankaikkeudessa on muutakin elämää ja vaikkei olisi, olisi sekin parempi kuin jääminen tai karkotus yhdessä miehen kanssa tai se placebo, että kivulla synnyttää. Onhan Lilithkin jo lähtenyt, eli jossain muualla on jotakin ja onhan hänelläkin kylkiluita. Aatami ja Jumala voivat ihan rauhassa vaatettaa Paratiisissa toinen toisiaan ja pukeutua miten haluavat, käyskennellä käsi kädessä, vaikka taloon autioon, se ei ravista Eevaa, eikä saa häntä minkäänlaiseen aivovaurioon.

Kerrosjatalo-sarja palasi tällä kertaa aikojen alkuun ja kaikessa mahdottomuudessa ja mahdollisuudessaan kirjoitti sitä uudelleen, koska tarinoilla on aina tapana syntyä uudelleen ja uudelleen ja viimeisenä päivänä nousta myös kuolleista.

Mitä/kuka on Lilith:
(Peeäss: Klikkaa kuvat isommiksi, että saat selvää.)

Eeva jatkaa matkaansa; Seuraava osa 24B löytyy:

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalosarja-osa-24b-johdata.html

Kerrosjatalo-sarjan aikaisemmat jaksot:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html

Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Osa 12: Ollako vai eikö olla. (Työnimellä 'Etelä-Romanian pakolainen')
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Osa 16: Tärkeintä on puutarhanhoito
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-16-tarkeinta-on.html

Osa 18: Sadan vuoden peili
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-18-sadan-vuoden.html

Kerrosjatalo-sarja osa 18: Sadan vuoden peili -henkilökohtainen saint anger

Kuolematutkija Tuomela (Tuonela) kertoo: Kuluvan vuoden kuolema-aihepiiriin liittyen saan artikkeliaiheeksi, aihepiiriksi; Kuolema 100 vuotta sitten. Haastateltavia ei enää ole hengissä. Yritän löytää katsantokannan, mitä ei olisi käytetty, mutta aihe on pursunut koko 2018 vuoden kuin 'suihkulähde' erilaisin yhdistelmin, näkökannoin, uusilla ja vanhoilla tutkimustiedoilla.

Kuolemaraja/takaraja (suomeksi deadline) lähestyy, mutta en ensimmäistä kertaa osaa synnyttää tekstiä, edes aloittaa sitä mistään. En haluaisi ja haluan olla poliittinen, en jaksaisi ja jaksan olla puolueellinen. Haluaisin tappaa koko aiheen.

Katson omaa sukuhistoriaani ja katson itseäni. Kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun, opettaja oli entinen lotta ja suojeluskuntalainen, viimeistä vuotta työssään ja hänelle ojennettiin ensimmäisen luokan opetus; meille osalle keltanokista kuin noviiseille viritettynä ansana. Luokallamme oli fifty-sixty työläisten ja ylemmän keskiluokan lapsia. Työläisten lapset istuivat koko vuoden takariveissä, eivätkä saaneet pyynnöistä huolimatta tehdä yhtä ’hienoja’ käsitöitä kuin eturivin lapset, tai saaneet yhtä paljon ohjausta esimerkiksi kuvaamataidossa. Jos olisi vielä ollut sota-aika, oltaisiin kyllä päästy ensimmäisenä tykinruuaksi eturiviin, toisin kuin nykyisin sanottaisiin; kermaperseet, joita ei siihen aikaan ollut, ketään ei kuljetettu koulun ovelle, ei edes tiedetty mitä on mopoautotkaan, eikä kukaan ollut ylipainoinen. Työläisen perusvelvollisuus on paikkansa 'kovalla työllä' lunastaneiden, perimän kautta, eliittikarkureiden puolesta antaa vaikka henkensä, jos ’voima’ pelkästään ei riitä. 

En kouluun mennessäni tiennyt politiikasta mitään. Viikossa olin tajunnut epäoikeudenmukaisuuden ja ihmisten eriarvoisuuden niin sanotun syntyperän perusteella. Sain tahtomattani konkreettisen ensikosketuksen ’sääty-yhteiskuntaan’. Rotuerottelu oli lapsen silmin väärin ja ei-hyväksyttävää. Typerää. Mutta ei sillä silloin ollut väliä, se ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä, sitä ei edes epäilty tai tajuttu, asiaintila vain hyväksyttiin, kukaan ei nähnyt sitä. (Se on kuin ’kivakouluohjelma’, jonka tulon jälkeen kiusaaminen vasta tulee mukaan.) Jos aikoo leikkiä jatkaa, on sopeuduttava kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Ei ollut mitään miituu- ja juutuu -kampanjoita, somea tai edes vanhempainyhdistyksiä tai vanhempia, jotka olisivat mitään halunneet edes tietää, siitä miten eriarvoista koulussa oli. Puolustuskyvyttömän yksikön piti vain selviytyä eteenpäin omin voimin.

Lapsen silmin: Tämä entinen lotta, Rauha, oli sukupuoleton vimmaisesti harmonia polkeva virsilaulaja, ja oli aivan mahdotonta, että hänellä oli lapsia; Ne olivat varmasti syntyneet neitseellisesti: Hän = Se oli istunut puolukkamättäälle kalevalatyylillä ja tullut raskaaksi, mutta puolukan on pitänyt olla albinopuolukka, ei punainen. (Muutama vuosi eteenpäin ajatellen; Ei tuollaisella 'naisella' edes voisi olla vittua.) Ja lapset on otettu siltä sisäoppilaitokseen, koska hän on hyvin huono lasten kanssa, eikä ymmärrä yhtään, että lapset ovat lapsia, eivätkä poliittisen toiminnan välikappaleita. Oikea äiti hän ei voinut olla, sillä äidit ovat lasten puolella.

"Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. Mörkö se lähti piiriin, mörkö se lähti piiriin.

Mitähän se mörkö tahtoo, tinttan, tanttan tallal lei. Mitähän se mörkö tahtoo, mitähän se mörkö tahtoo?

Mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n, tinttan, tanttan, tallal lei. Mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n, mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n."

Johtajaopettaja oli vanha sodassa ollut kapiainen, joka myös suosi parempiosaisten pentuja ja porvarillista kuria ja järjestystä. Jos et kuulunut partioon, olit jumalankieltävien punikkien mukula, melko lailla tarpeeton, jolle on turha antaa kallista aikaa. Jos kuulut eri 'uskontokuntaan' sinua voi kiduttaa. Ihan sama mitä ja miten osasit, teit, yritit tai olit, samoja numeroita ei tullut kuin niille toisille. Kunnolla silti oltiin, kun ei tiedetty ja tajuttu, että voisi olla kurittomamminkin. Opettaja sai silti syyttää varkauksista, vaikka oli itse hukannut tavaroitaan, eikä edes myöhemmin pyytänyt anteeksi. Seurakunnan kerhossakin jo opetettiin, että pitää aina pyytää anteeksi. Leikisti muka anteeksi saavat nekin, jotka ovat toista vastaan rikkoneet, tahallaankin ja omasta tarvelähtöisyydestään. Uskovainen ei voi ajatella 'ohi', sillä se on laumasta poikkeamista, puoluekurin noudattamattomuutta, synniksi voisi sanoa, mutten osaa määritellä syntiä, enkä koe siihen tarvetta ja mikä olen sanomaan yhtään mitään.

Eräänlaiseiseksi/erilaiseksi vastavedoksi tähän sopisi Christopher Hitchensin lause kirjasta Jumala ei ole suuri, Kuinka uskonto myrkyttää kaiken: "Meillä ateisteilla ei ole tarvetta kokoontua päivittäin tai viikon välein tai jonain suurena tai suotuisana päivänä julistamaan hyveellisyyttämme tai matelemaan ja rypemään kelvottomuudessamme."

Ei kukaan ole toista erinomaisempi. Aina on joku, joka osaa jonkun asian paremmin ja/tai huonommin. Aina. Silti kukaan ei ole toista erinomaisempi, ei edes tuntemaan itseään erinomaiseksi, siihenkin löytyy aina parempi erikoisasiantuntija. Joka tapauksessa Kuoleman jälkeen kaikki ovat kuolleita.

Lapsi tuli vihaisena koulusta kotiin, heitti repun nurkkaan ja tilitti viisi, kymmenen minuuttia. Äiti sanoi aina sen jälkeen, että olin samanlainen kuin Emma-mummo. En tiennyt kuka Emma-mummo oli. Se oli kuollut. En tiennyt, että sen nuorimmat siskot olivat kuolleet vankileirillä vuonna 1918, 18- ja 20 -vuotiaina. Ne oli kipattu ihmisroskana Hennalan tai Hämeenlinnan leirien joukkohautoihin.

Muutettiin. Kaikki muuttui. Koulun jälkeen reppu ei enää lentänyt nurkkaan. Uudessa koulussa kaikki olivat samanarvoisia, samalla viivalla, muutuit torpparista talonpojaksi, itselliseksi, jolla oli ihmisarvo. Sait numerot sen mukaan mitä osasit. Joka tapauksessa Kiitos Rauhalle poliittisesta herätyksestä, mutta hänen sielulleen on turha toivottaa rauhaa.

… Mutta sitten vielä lukiossa oli vanhoillisia opettajia, jotka eivät halunneet nähdä, että ’kuka tahansa’ voisi mennä yliopistoon. Vasta lukion jälkeen kukaan ei käsittele sinua perhetaustasi perusteella, tiedä perhetaustaasi, vaan olet ensimmäistä kertaa täysin omana itsenäsi. Joissakin käänteissä parempiosaisten jälkikasvut yrittävät kitistä, että vanhempien tulot vaikuttavat opintotuen määrään ja sen ei-saamiseen, mutta ohitat asian ottamatta kantaa. Voit lopulta keskittyä ahmimaan (lukemaan) itseesi kaikkea kiinnostavaa, eikä sillä ole mitään tekemistä rahan kanssa (opiskelijabudjetilla mennään), voi opiskella, kyseenalaistaa ihan rauhassa.

Aika kulkee.

Tulee Mannerheim-animaatio.

"Camera Cagliostro´s latest puppet animation "Far away from Ural" (dir. Katariina Lillqvist) has aroused a huge cultural discussion in Finland.  

The animation tells about the cruel Finnish Civil war (1918) where fellow citizens were slaughtered without any trial. What is more scandalous, the film hints that the holy man of Finnish history - one of the responsibles in the war - Marshal C.G. Mannerheim was possibly gay. The reactions show that the wounds of the war are still there. The director's privacy has been threatened." 

Kyllä se joku suakin kyykyttää...
Tulee Kansallisteatterin Tuntematon sotilas.

"Kristian Smedsin Tuntematon sotilas on sellainen kulttuuritapaus, joka jokaisen tulisi ehdottomasti nähdä. Niille jotka eivät alituisesti loppuunmyytyä esitystä pääse paikanpäälle todistamaan, on Mikko Kuparisen loistava tv-taltiointi erinomainen mahdollisuus todistaa tätä puhuttelevaa taide-elämystä. On hienoa nähdä, että Suomessa osataan vihdoin tuottaa toimivia teatteritaltiointeja, jotka mahdollistavat taiteenlajin siirtymisen yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. Kristian Smedsin Tuntematon sotilas onkin paras mahdollinen aloitus tällaiselle hartaasti odotetulle kehitykselle, sillä se on sekä ajankohtaisuudessaan että ajattomuudessaan niin valtavan puhutteleva ja ajatuksia herättävä teos, että sen soisi kuuluvan yleissivistykseen -- Väinö Linnan alkuperäisteoksen rinnalla sinne elokuvasovitusten yläpuolelle."

Alkaa kohdasta 2:29:

Tulee Suomi sata vee: Miten hieno maa meillä on, kaikilla on periaatteessa ihan hyvin, älkää valittako, on katto pään päällä ja varaa ostaa makaroonia, leipää ja muita edullisia hiilihydraatin lähteitä tai aikaa seistä leipäjonossa tai hakea kassi katukirkosta tai diakonia-avusta. Oma syysi, sinussa on vikaa, olet hankala jne, jos et pärjää. 

Amerikkalaisesti kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja siitä, miten intohimoisesti haluat itsesi kanssa pyrkiä eteenpäin, sillä maailma ei katsele jälkijunaan jääneitä, ne ja he tavalla tai toisella pyyhitään kuvasta pois.

Jos sulla on 'Se', näytä sitä, niin me käytämme sinut siinä loppuun ja unohdamme. Lupaamme unohtaa, otamme näet heti toisen tilalle, emmekä muista kunnolla koskaan kenenkään nimiä. Sillä vain suuret elävät ikuisesti, kuvina tai kauhuna.

Jeesus sanoo: "En minä puhunut teille leivästä."

Ja sitten 2018. Punaiset liput nousevat. Valkoiset liput nousevat. Näen mielessäni, miten huoltomies Kotilainen pystyttää pihaan lisää lipputankoja ja nostaa ja tiputtaa päivästä toiseen lippuja puolitankoon. On yhtä kuuma kesä kuin sata vuotta sitten. Maapallo kertoo, että sen puna- ja valkosoluarvot ovat pielessä. Kotilainen kaivaa nurmikolle hautakuoppia ja pyyhkii hikeään.

Kun politiikka ja uskonto ovat keskenään liitossa, ei voi syntyä kuin mielenkiintoisen kehittäviä ilmentymiä, joihin ei poliittisista ja uskonnollisista syistä voi kajota, se on ennenkin nähty miten siinä käy, ja siinä ei hyvin käy… ja kävi miten kävi… https://web.facebook.com/yleisradio/videos/293885858009514/

Raha ja 'Jumala' antavat luvan tehdä mitä vain; Määrittää myös sen mistä kannattaa unelmoida -rajat, mitä haluta, jos aikoo kuulua joukkoon, mitä pitää sen eteen tehdä, vaikka se olisi epäinhimillistä, epäterveellistä, sairasta, ... Ihan sama, lupa on ylempää saatu. Taivaassa kaikki sitten ovat samalla viivalla. Ihanko totta. (Hymiö, jossa vedet tulevat silmistä ja perseestä)

Joka vappu 'paikalliset' puhuvat empaattisen puheen muistomerkeillä ja ampumapaikoilla ja pyrkivät samaan aikaan toisilla jaloillaan kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja kirkkovaltuustoon ja sitä kautta kohti ’sitten-onnellisuuttaan’. Puheissa kaikki otetaan tarvitun ajan tasavertaisesti huomioon ja tehdään maanpäällinen paratiisi.

-Kyllä sitä ihan taistelemaan lähdetään, sanoi Marjo äMkin.

Hitaat ja havut pois ladulta, perkele. Kun matka (ura) muuttuu pidemmäksi, muitten hiihdosta on turha välittää mitään.

Luen, tutkin tilastoja, haluaisin löytää jonkun pitkän tikun, jota vetää ja josta lähteä eteenpäin. Haluan istuttaa aivoni tuoreeseen multaan.

”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman”… Kerrosjatalo-sarja palasi tällä kertaa jälleen taaksepäin katsomaan ihmistä peiliin ja peilin taakse. Mitä muuta multaan istutetaan, kuin aivot, siitä kuulemme ehkä seuraavissa jaksoissa. Artikkelin nimeksi muuten tulee: Täysi-ikäiset vuodet – Miten 1918 peilautuu nykypäivään. Siinä kerrotaan 2018 vuoden Emmasta, Martista ja Martasta… Siinä puhutaan rakkaudesta ja ei puhuta. 

Seuraava osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta löytyy:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html

Lukuvinkkejä sadan vuoden takaa: 
Äitienpäivänä 1918 – Nadeschda, Amanda, Martti 20 ja Martta 18- Porttilan perheen vaiheita Punkalaitumella
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/05/aitienpaivana-1918-nadeschda-amanda.html

Ida Maria Saarinen ja muita nuoria ja lapsia:
https://yle.fi/uutiset/3-10172943

Kerrosjatalo-sarjan aikaisemmat jaksot:
Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html

Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Osa 12: Ollako vai eikö olla. (Työnimellä 'Etelä-Romanian pakolainen')
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Osa 16: Tärkeintä on puutarhanhoito
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-16-tarkeinta-on.html

Kerrosjatalo, osa 12: Ollako vai eikö olla (työnimellä ’Etelä-Romanian pakolainen’)

Nainen nukkui aamulla 'auton ratissa' talon päädyssä. Se oli muuttanut toisesta kaupungista. Paljon mitään sillä ei ollut mukanaan, koska paljon mitään ei ollut enää ottaa mukaan.

Jos hän oli omistanut itsenäisesti itse oman makunsa mukaan hankittuja huonekaluja, ne oli rikottu. Hän oli kuljettanut niiden palasia jätesäkeissä roskiin aina pimeän aikaan. Joskus piti viedä lähitalojen roskiin, kun oman taloyhtiön roskis oli niin täynnä, eikä hän halunnut naapurin taas kurkistelevan säkkien sisään, missä oli välillä kokoelma rikottuja cd-levyjä ja vinyylejä, revittyjä kirjoja ja papereita, rikkipaiskottuja tauluja, mattoja, joita hän ei jaksanut ja halunnut pestä, kun niihin oli kaadettu kaikki mitä jääkaapista löytyi. Rikkinäisiä kahvinkeittimen pannuja, jos kahvi oli ollut liian kylmää, ruoka lautasella paskaa, niin se heitettiin seinään. Hänen piti käydä mahdollisemman nopeasti ostamassa uusi pannu; Hän oli kiertänyt kaikki kaupungin kodinkoneliikkeet ja tavaratalot vuorotellen. Samaan sarjaan kuuluvat myös tv:n kaukosäätimet. ”Kaukosäätimen on toimittava, tai muuten sä saatanan huora saat kärsiä.” Hän konttaa lattialla ja yrittää löytää johonkin lentäneitä paristoja, osia ja takakantta, ennen kuin elokuva alkaa.

Jos mikään, kotimatka töistä tai kauppareissu kesti kymmenen minuuttia liian pitkään, hän oli tietämättään ollut panemassa jonkun kanssa jossain matkan varrella. Ihan sama oliko vaadittavana selityksenä huono keli, joulu- vai juhannusaaton kassajono..., kyllä siinäkin voi huomaamatta joku äijä takaapäin painaa. Ja kun hän tuli kotiin tuli turpaan, tai se on väärä sana, sillä koskaan ei lyöty kasvoihin, ettei kukaan ulkopuolinen huomaa mitään, vaan käsiin, jalkoihin, selkään, rintaan. Hän piti pitkähihaisia paitoja ja farkkuja keskellä kuumaa kesää, koska uimaan ei voinut (= kehdannut) mennä.

Hänen hiuksensa olivat lyhyet, hän oli leikannut ne itse nopeasti peilin edessä, niistä oli valunut sylkeä, jota hän oli saanut päälleen, kun oli käsketty polvillaan rukoilla anteeksi, sitä että oli huokaissut liian syvään, eikä sylkeä saanut pestä, ei edes kasvoja, veden ääntä ei saanut kuulua, ennen kuin sai luvan. Hän leikkasi siis syljen hiuksistaan pois, mitä silmäkuopissaan olevan syljen jälkeen näki. Hän oli laittanut kylpyhuoneen oven lukkoon perässään, mutta siitä tuli puukko läpi, jääden oveen pystyyn.

Ovi tukittiin toiselta puolelta ja hän vietti yön kylpyhuoneen lattialla, otti likapyykkikorista vaatteitaan tyynyksi, omia vaatteitaan tietenkin, muuhun koskettiin vain luvalla. Kun hänet aamulla potkittiin ylös lattialta, vaatteiden päälle kustiin ja naurettiin ja ne käskettiin viedä roskiin. Sisään hän ei enää sen jälkeen päässyt, hän yritti kylmissään pakoilla tyhjällä leikkikentällä, istui penkillä ja tuijotti ei minnekään. Jossain vaiheessa hän oli palannut, ei muista miten ja kuinka pitkän ajan päästä, mutta sen jälkeen pistoolin piippu osoitti ladattuna otsaa ja käsky oli, että jos muka olet lähtemässä, tästä tulee.

Hän paikkasi ovea myöhemmin viisi tuntia, mutta ei se kelvannut silloinkaan, kun ei hän mitään osaa. Hänen kasvonsa on painettu sinä aikana useasti laastiin kiinni ja kuristettu kurkkua ja potkittu nilkkoihin. Hänen piti pyytää ja sanoa sata kertaa anteeksi ja toistaa tätä sataa kertaa useaan kertaan. Jos sekosi laskuissa, piti aloittaa uudelleen. Jos anteeksi-sanasta ei saanut selvää, piti aloittaa uudelleen.

Hän ajatteli usein, että ei voi mennä niin paskasti, että jos vertaa, että olisi jossain Etelä-Romaniassa huumattuna jossain kontissa seksityöläisenä. Mutta taisi mennä vielä paskemmin. Oli mihin verrata.

Hänen turhat tavaransa (= kaikki mikä vaan voitiin ja mitä vielä oli) oli siirretty vähitellen häkkivarastoon, pois tieltä häiritsemästä. Ne olivat rumia ja tyhmiä ja lapsellisia, kuten omistajansakin oli tyhmä vitun idiootti lehmä. Kukaan ei sua saatana ikinä huoli, saatanan kylmä paska. 
Sinä iltana, kun mies oli lähtenyt metsästämään, hän kantoi tavarat salaa ostamaansa autoon. Sen hankkiminen oli kuin olikin onnistunut, ja ajoi pois. Hän ajoi eteenpäin, nukkui kaksi yötä matkallaan hotellissa ja löysi pysähtymässään kaupungista asunnon. Vuokranantaja tulisi näyttämään asuntoa kello kymmenen.

Me nähtiin se nainen Anun kanssa kierrätyskeskuksessa. Se hymyili, kun se näki keltaisen keittiön tuolin; se nosti sen ilmaan ja pyöritteli edessään. Sillä oli kassan vieressä vihreä lipasto ja matto.

Kun me tultiin kierrätyskeskuksesta ulos, yks hiippari huusi mulle, että ”mee säkin sormettaan ittees Kallen haudalle”. Anukin meni jotenkin sanattomaksi, mikä oli outoo.  

-No juu, mennään hei poikkeemaan siellä hautausmaalla. Kattoon onko ne laittanu sen ristin paikalleen, sanon Anulle ja puolihymyilen (mitä muutakaan voi). 

Kerrosjatalo-sarja on myös sarja talon löytävistä ihmisistä, taloa kotinaan pitävistä ihmisistä, elämän rajallisuudesta, käännekohdista ja matkoista kohti taloa ja talosta/taloista pois. Edellisistä jaksoista poiketen, tässä jaksossa ei kukaan fyysisesti kuollut.  

Kuka taloon muuttava nainen on, siitä kertoo seuraava jakso 12Bee: Kyllä se on sillä lailla, (taustoja, takaumia ja tätäpäivää):
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-12bee-niin-kuin.html


Lukuvinkkejä: 
Sata tapaa tappaa sielu. "...tämä kirja ansaitsee paikkansa Täällä Pohjantähden Alla sekä Seitsemän Veljeksen seurana jokamiehen kirjana." 
https://www.lappeenrannanuutiset.fi/artikkeli/37022-sata-tapaa-tappaa-sielu-narsismin-uhrit-kertovat

"Kerran, yritettyäni puhua Tomille järkevästi eroamisesta, hän heitti minua puhelimen laturilla ja käski minun hirttäytyä siihen...":
http://voima.fi/artikkeli/2011/hengissa-narsistin-jaljilta/

"Kumppanini sai minut uskomaan, että ansaitsen kuolla."
https://www.terve.fi/artikkelit/narsistin-kanssa-elanyt-kumppanini-sai-minut-uskomaan-etta-ansaitsen-kuolla

Aikaisemmat, kevyemmät jaksot löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html

Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html