torstai 25. lokakuuta 2018

Kerrosjatalosarja osa 24B: Johdata kirkkaus



Autiomaassa on hiljaista. Eeva on pysähtynyt yöksi viheriöivälle keitaalle nukkumaan; aamulla se paljastuu harhanäyksi, hän istuukin vain keskellä loputonta santalaatikkoa. Käärme kiemurtelee hänen luokseen.

-Onko meillä kaikki hyvin? Ootko sä vihanen mulle? Loukkaantunut kenties? Pitääkö meidän mennä saunan taakse katsomaan tää homma kuntoon? käärme kysyy.
-Mä tiedän, että mä tein vähän väärin, mutta mä halusin ihan tahallani ottaa sen riskin. Mä lupaan, että mä en enää sorru moiseen, enkä mä enää voikkaan sua huijata, nyt kun sä tiedät vähän enemmän, se jatkaa. 

-Sauna? Siitä mä en kyllä tiedä mitään, Eeva sanoo.
-Niin joo, sumerialaisilla on lähin sauna, käärme sanoo. Ne on kirjotellu siitä tosi paljon eri medioissa ja Instassa on kuvia, käärme vastaa. Joulupukki kävi siellä viime jouluna ja toi niille sen lahjana Suomesta.
-Aha. Onko se Sumeria sellanen paikka, johon kannattaa mennä? Eeva kysyy. Vai suoraan Suomeen?
-Jos sä haluat mennä samanlaiseen paikkaan, josta sä nyt lähdit, niin joo, töitäkin sieltä saa. Siellä on niin suotuisat olosuhteet, että siellä on ympäri vuoden mahdollista viljellä eli harjoittaa maataloutta. Kyllä sä opit, kuka tahansa nyt oppii piikomaan tai meijerihommiin. Aluks, tietenkin. Onhan sulla se etu, että sä oot tavallaan yhden historiankirjoituksen ensimmäinen nainen, muista laittaa se ansio sun CV:n, käärme vastaa.



He lähtevät kulkemaan kohti Sumeriaa. Hiemankos on polttava aurinko, mutta Eeva on syntymälahjanaan saanut hyvän suojakertoimen iholleen.

-Mun täytyy sen verran selventää tätä hommaa, tai joku vois sanoo, että sekottaa. Eli ajan syklisyys, se on vähän väärä sana, tai oikeesti ihan väärä sana, mutta kuulostaa vaan niin hienolta et mä haluun sitä käyttää, tietsä: Eli susta tuntuu, että sä oot just lähtenyt Paratiisista pois ja sillee. Me eletään nyt kuitenkin sellasessa päällekkäisessä ajassa, jossa asioita ilmenee eri ajoista. Samaan aikaan on olemassa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Tavallaan täällä auringon alla voi tapahtua mitä vaan ja samaan aikaan ei mitään uutta auringon alla. Tää kaikki on vähän niinku epäluotettavaa, ja aika usein se vituttaa, käärme kertoilee ja he jatkavat matkaansa.

Vituttaa. Eevaa vituttaa se, että hän ymmärsi, ettei hän ollut se yksi ja ainoa ja ainutkertainen vaan jo toinen muija Aatamin kierrossa tai ties kuinka mones. Siitä ei missään kirjoiteta kuinka monta kylkiluuta Aatamilla alun perin yhteensä oli ja kuinka monta sorvausta on mennyt pieleen. Luulivat salaavansa asian häneltä, Jumala ja Aatami. Vitun kusipäät, kun hän luuli olevansa se Jumalan salarakas. Toivottavasti hän ei ole raskaana, eikä hänellä ole mitään tauteja. Ettei tarvi lähtee mihinkään isyysselvitykseen, eikä tappeleen elatusmaksuista. Jumalalta ei meinaan saa ainakaan rahaa, kun hän voi antaa vain rakkautta, rauhaa sielulle ja hyväksyntää ja sillee. Ja penissilliinikin keksitään vasta 1940-luvun alussa. Jos nyt kuitenkin tutkisi järjestyksessä yhden ajanjakson kerrallaan.


”Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin / Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. / Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle / Mietin nyt juttu tää onnistuu
Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin / Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa / Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin / Oli tunnelma niin huumaava
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan
Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin / Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin / Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain / Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan” Rauli Badding Somerjoki: Paratiisi



Jumala ei ollut kyllä yhtään katsonut edes, miten härkämies ja leijonanainen sopivat yhteen. Härkämies on nyt vähän yksinkertainen, hän Anna-lehdestä oli lukenut, että se odotti naiseltaan vaan rakkautta ja ruokaa, saisi nautiskella kaikessa rauhassa, mutta turha niitä sen oli odottaa, jos ei yhtään ihailua irronnut, eikä mitään piristettä saanut edes toivoa, saatika vaatia. Jumala sentään kehui ensin kauniiksi, mutta sitten seuraavalla kerralla puhui jotain, että melkein kuin omaksi kuvakseen. Pyh. 

-Miks sä lähdit sieltä? Eeva kysyy käärmeeltä.
-Sinne tuli viidennen asteen tsunamivaroitus, käärme sanoo. Ne valmistautuu siellä johonkin suureen vedenpaisumukseen ja mun ois pitäny heti mennä johonkin laivaan, mut mä en tykkää siitä heilumisesta. Eikä siellä laivassa ole maan tomua syötäväksi, koska mä en voi syödä enää mitään muuta.
-Oikeesti mua ei edes pyydetty mukaan. Mä sain kuulla, että mä oon oikeesti niin paska, että ne kaks löi vetoo siitä, kuinka kauan menee, että sä lyöt multa pään irti.
-Niin just.



Eeva ja käärme jatkavat matkaa kohti suuntaa ja tarkoitusta.
-Noi niin sanotut ’herran enkelit’ tuolla kauempana on sitten harhaa, käärme sanoo, kun he ovat kävelleet taas tunnin eteenpäin.
-Miks tolla yhdellä on liivit päällä? Eeva kysyy.
-Jos mä kerron, niin otat sit mut mukaan, käärme sanoo.
-Okei.
-Se on Jeesus ja sillä on moottoripyörä. Jos sä haluut päästä nopeemmin perille niin se kyllä vie sut. Mut otat nyt sit mut mukaan ja laitat tohon sun Vuittonin repun sivutaskuun. Jos sä päätät mennä sen mukana, älä sit syytä mua koskaan siitä, että mä oisin nyt tällä kertaa yllyttäny. Se on nyt ihan sun oma valinta. Mä vaan kerroin, käärme sanoo.


Kerrosjatalosarja jatkaa Eevan matkaa kohti omia valintoja. Mihin maailmanhistoria hänet vielä viekään. Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia.


Aiemmin julkaistut Kerrosjatalo-osat: 

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä


Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Osa 12: Ollako vai eikö olla. (Työnimellä 'Etelä-Romanian pakolainen')
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html




lauantai 20. lokakuuta 2018

Kerrosjatalo osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta


”Totuus ei löydy hevosenpaskasta / Eikä teryleenihousuista / Totuus ei löydy ydinsodasta, / Ei kateudesta eikä vihasta”


Liisa Hautala kirjoittaa:

Aatami keittää aamulla kaurapuuroa. Se palaa hiukan pohjaan, vaikka Aatami on laittanut joukkoon voita, oikeaa voita, koska margariinit ovat perseestä. Eeva siis hinkkaa kattilaa jälleen kerran puhtaaksi, pesee sitä sillinhajuisessa jokivedessä. Joinakin päivinä ehkä vähänkös kyllästyttää. Tulevaisuuden ekosiivoojana hän puhdistaisi soodalla ja etikalla, mutta niitä ei Paratiisissa vielä ole tarjolla. Solvayn menetelmä valmistaa kemiallista soodaa keksittiin vuonna 1865 jaa., eikä hän jaksanut uuttaa meriheinän tuhkaa. Etikka tuli mukaan kuvioihin 1670-luvulla jaa., eikä heillä ole täällä vielä viiniäkään, että sen voisi jättää avoimeen astiaan odottamaan kehittymistään. Joten hän hinkkaa, antaa liota ja hinkkaa ja niin edelleen, joka aamu.
Hän kuvittelee unelmissaan eteensä paratiisihotellin buffet-aamiaispöydän, johon enkelit olisivat laittaneet kystä kyllä. Aatami syö silti vain sen puuron voisilmällä.

”Mutta totuus löytyy kaurapuurosta, / Sen mausta ja sen voimasta / Syö sitä, kasvat suuremmaks kuin muut, / Ei virnistykseen enää veny muiden suut” x2 Lama, Totuus löytyy kaurapuurosta: https://www.youtube.com/watch?v=8IcEZSwZeoI



Jumala on jopa antanut Aatamin kasvaa suuremmaksi kuin muut ja toteuttanut hänen toiveensa tottelevaisemmasta vaimosta kuin ensimmäinen oli. Kun Aatami syö puuron, pitäisi Eevan suoriutua samassa ajassa kaikesta, mitä hän on buffet-pöydästä ottanut: vihersmoothie, tuore puristettu appelsiinimehu, ananasjäätelö, kipollinen kirsikoita, uunituoreita sämpylöitä, maalaisjuustoa ja niin edelleen …, mutta se pirulainen ei jaksaisi odottaa. Sitten sillä on pelkän puuronsyömisen vuoksi alle parissa tunnissa taas nälkä, ja ennen lounasta voi syödä vain omenoita, joista sille tulee vatsa kipeäksi. 



Enkelit ovat vielä tänäänkin jo toista viikkoa kestävässä lakossa, koska kuuluvat hyvinvointialojen liittoon. Joten Eeva joutuisi jälleen yksin teurastamaan niityltä ampumansa saaliin, kun Aatami joutuu pitämään kättä kipeän vatsansa päällä, muuhun hän ei omenoiden sulatukseltaan pysty. Sitten katkeaa vielä varras, jossa lihapaisti nuotion päällä on. Goddamn. Ainoat teräesineet ovat Sveitsin armeijan linkkuveitsi ja ruotsalainen Mora-puukko. Eeva ei nyt jaksa, ja hän päätyy kaivamaan nuotion hautaan ja tekemään kuuluisaa rosvopaistia, juuri sitä, mikä esiintyy myös suomalaisessa reippailutarinassa muotona valmistaa lihaa. Eeva tekee sen Marttojen ohjeen mukaan. Sen valmistumiseen asti he elävät pyhällä hengellä.

”Jos sun täytyy -sä pystyt”

Liisa kertoo:
Meillä on Tokavikassa omalla tavalla niin sanottu ’bibliodraamailta’. (Tokavika on siis Anti-Lyönnin paikallisryhmä…, Siis väkivallan uhrien tukiryhmä. Se ei ole virallinen nimi, mutta me kutsutaan sitä sillä nimellä. Eli parempi ois lähtee vetään tokavikalla, ennen kuin tulee se vika…)


Raamatullinen aihepiiri lievästi tökkii, mutta tarina on kaikille jollakin tavalla tuttu pohjustukseksi asioiden käsittelyyn, ja nyt puhutaan vain ja ainoastaan käsitteillä: Eeva, Aatami, Paratiisi, käärme, Jumala, Lilith, karkotus, hyvä ja paha… Kaikki saavat käyttää sananvapautta, luomisvapautta, työtaisteluoikeutta, lakko-oikeutta, päätäntäoikeutta, teonvapautta, tuomitsemisenvapautta, päättää kenen haluja tyydytetään, vaihtaa rooleja ja pyörittää mitenpäin vain. Nyt on ihan sama pistääkö rintaan, haiseeko sukat tai pitääkö Jeesuksesta, jota ei vielä ole edes tehty. Tarina on otettu avaamaan naiseudun käsitettä ja ryhmässä kaikki ovat naisia ja ensivaikutelma muille meistä tehdään naisina.


Meitä on paikalla 12 plus ulkopuolelta tullut koulutettu vetäjä. Luemme tarinan, jossa Jumala luo nämä tarinan ja maailman ensimmäiset tunnetut ihmiset, kertoo heille mitä saa tehdä ja mitä ei saa ja omenapuita kasvaa ja tulee käärme ja joku lankeaa ja sitten lähdetään pois ja sattuu. Meillä on pöydässä punaisia ja vihreitä omenoita, joita jokainen syö omalla tavallaan alkuperäisen tarinan lukemisen jälkeen, miettien miltä tuntuu sen jälkeen, kun on syönyt omenan verraten edellä luettuun. Joku kuorii omenan, joku pilkkoo ja poistaa siemenkodan, joltakin jää jäljelle vain pieni siemenkota, joillakin runsaasti hedelmälihaa. Yksi haluaa istuttaa omenoiden siemenet multaan, koska ei pysty miettimään miltä tuntuu tai pitäisikö tuntua, viime aikoina on tuntunut niin paljon, ettei ole tuntua mihinkään muuhun.

Tyypeille saa kirjoittaa uudet vuorosanat, uudet roolit tai voi kirjoittaa halutessaan kirjeen Jumalalle tai Aatamille, Eevalle, käärmeelle…
Mä jatkan tarinaani, siinä Aatami jää Jumalan kanssa paratiisiin ja Eeva lähtee, ei syystä, että olisi millään tavalla heikoin lenkki, hyvästi, vaan ihan omasta tahdostaan ja halustaan. Eeva uskoo, että maailmankaikkeudessa on muutakin elämää ja vaikkei olisi, olisi sekin parempi kuin jääminen tai karkotus yhdessä miehen kanssa tai se placebo, että kivulla synnyttää. Onhan Lilithkin jo lähtenyt, eli jossain muualla on jotakin ja onhan hänelläkin kylkiluita. Aatami ja Jumala voivat ihan rauhassa vaatettaa Paratiisissa toinen toisiaan ja pukeutua miten haluavat, käyskennellä käsi kädessä, vaikka taloon autioon, se ei ravista Eevaa, eikä saa häntä minkäänlaiseen aivovaurioon.


Kerrosjatalo-sarja palasi tällä kertaa aikojen alkuun ja kaikessa mahdottomuudessa ja mahdollisuudessaan kirjoitti sitä uudelleen, koska tarinoilla on aina tapana syntyä uudelleen ja uudelleen ja viimeisenä päivänä nousta myös kuolleista.

Mitä/kuka on Lilith:
(Peeäss: Klikkaa kuvat isommiksi, että saat selvää.)











Eeva jatkaa matkaansa; Seuraava osa 24B löytyy:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalosarja-osa-24b-johdata.html

Kerrosjatalo-sarjan aikaisemmat jaksot:
Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

Osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Osa 12: Ollako vai eikö olla. (Työnimellä 'Etelä-Romanian pakolainen')
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Osa 16: Tärkeintä on puutarhanhoito

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-16-tarkeinta-on.html

Osa 18: Sadan vuoden peili
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-18-sadan-vuoden.html


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Koijärven kirkonmäellä



17.10.2018 Koijärvi; hautausmaa ja kirkko.

(Kuvat tulevat selvemmiksi klikkaamalla ne isommiksi.)






















































Koijärven kirkko on alunperin rakennettu manttaalikunnan seurantaloksi 1920-1922. Siihen lisättiin torni ja rakennus vihittiin kirkoksi 1923. Samana vuonna alettiin raivata myös hautausmaata. Koijärven seurakunta erkani Forssan seurakunnasta 1924 ja liitettiin takaisin 2007.