torstai 28. toukokuuta 2020

Loimijoen pohjassa


Tänään 28.5.2020 kävelin ensimmäistä kertaa Loimijoen pohjassa.

Ps. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.































perjantai 1. toukokuuta 2020

Määräaikainen ihminen -Vappupuhe 2020

Työn ja ihmisen kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta 1.0.

-Säkin pääset oikeisiin töihin.
-Sä oot tommonen kulttuuripaska, tiedä työnteosta yhtään mitään. Koskaan oo pyyhkiny ja pessy toisten perseitä tai ollu tehtaassa kaks/kolmivuoroo. Se on kato oikeeta työtä. Sä et tiedä mistään mitään.
-Hyvä et säkin pääset ihan oikeisiin töihin.

"Tee työtäs laulellen, niin huomaat, että työstäkin voit löytää hauskuuden. 
Kun reipas laulu soi, se tullessansa toisen kaiken, jolla harmaimmatkin päivät kirkkaiks tulla voi. 
Tee työtäs laulellen, niin huomaat, että työstäkin voit löytää hauskuuden."


Mitä tarkoittaa oikeat työt? -Joku vastaa, että niiden jälkeen mennään suihkuun. Oikeat työt tunnistaa myös siitä, että niissä katsotaan lukemattomat määrät enemmän kelloa päivän mittaan kuin kutsumustöissä. Työtehtävät on myös tarkasti kellotettu, niiden toimesta jotka korvaavat työnteon palkallisesti ja jotka eivät joudu tekemään ja toistamaan niitä itse. Oikeat työt tehdään jossain jumalanhylkäämässä paikassa, johon ei päivä kokopäivänä paista. Oikeisiin töihin tavallaan muka pystyy kukavaan, kun vaan ensimmäiseksi pyyhkii mielestään ajatukset, siitä mitä joskus muka kuvitteli elämällään tekevänsä. 
Ministeri sanoo, että nyt poikkeusaikana ei kannata tuijottaa koulutus- tai työtaustaansa, vaan menee vaan, jos sattuu saamaan, työhön kuin työhön. Kaikki työt ovat (nyt) oikeita töitä. Unohda siis ammatti-identiteettisi ja kulje tultapäin.

"Ne ei tahdo mua
ne tahtoo Ingalsin Lauran
essussaan kiltisti tottelemaan" 

Alku, sotku ja loppu:

Ensinnäkin, vaikka hetkellisesti tulee usein itselle harha-ajatus, että sut palkataan töihin itsesi takia, palkataan sut (tai ihankukatahansavaanmuu, joka kuvitellaan olevan sopiva, kiireessä vähän sopimatonkin), suorittamaan tiettyjä työtehtäviä, joiden suorittamiseen on tilauksien kautta kiireellinen tarve tai työyhteisössä on pitkiä sairauslomatapauksia tai tarvitaan lomantuuraajia (mikä on loma?!) tai edellinen on yhtäkkiä lähtenyt, eikä kukaan halua sanoa syytä miksi se lähti. 
Sä voit olla siis kuka vaan, joka suostuu tekemään asiat niillä ehdoilla kuin annetaan ymmärtää. Tekee hyvää aika-ajoin saada tuntea oma henkilökohtainen mitättömyytensä ja nimettömyytensä. Ja epänäppäryytensä eli alkuhitaus, vaikka kuvittelit olevasi nopea. Yhtäkkiä kaikki sormet on peukaloita keskellä kämmentä. Yksikin harhaliike, niin tavara kasaantuu sun viereen.



-Toi tuli nyt. Mä voin näyttää miten me tehdään tää. (Alleviivattuna me-sana. Joskus käytetään myös sanaa me-normaalit ja me-ammattilaiset.)
Ja tekemällä sitä oppii. Eikä sitä kerralla opi. Vaikka näin kuitenkin pitäisi oppia, että kun kerran on näytetty niin seuraavalla kerralla osaat sen sitten. Kannattaa siis ekalla kerralla/ensimmäisenä päivänä kysyä kaikki, mitä ei tiedä, mitä olisi pitänyt osata kysyä.) 

Oletetaan myös koskaan kysymättä, että sä oot halunnut näihin töihin, kun oot tänne hakenut.
Kysymättömille vastaus: Joskus on ainoastaan kyse siitä, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta selviytyä.
Tarkoittaa, että: Siinä kohdassa ollaan tultu dramaattisesti tilanteeseen, jossa kuvittelee, että aika oman paikkansa löytämiseen loppuu vrt. taloudellinen selviytyminen ja perustarpeet (oman paikan löytyminen liittyy johonkin mitä kutsutaan kutsumukseksi ja elämäntehtäväksi, ne ovat dramaattisessa tilanteessa kerrassaan yliarvostettuja ja outoja absurdeja käsitteitä, joilla ei ole tilanteessa mitään käyttöä ja arvoa) ja siten voi tässä valinnanmahdottomassa kohdassa vetää elämänsuunnitelmastaan yli tämän oman paikan löytäminen. 
Tämän jälkeen voi esim. keltaisella yliviivaustussia käyttäen korostaa uusia merkityksiä elämälleen, kuten: katso boxin ulkopuolelle, kerran voi kokeilla melkein mitä vaan, toisenkin kerran, kerran kiellonkin päälle, ei voi koskaan tietää, haasteet- ja epämukavuusaluesysteemit henkisen kasvun tekijöinä, ei se varmaankaan tapa (jos ei vahvistakkaan). #parempiihminen #kasvu #piilohyvinvointi #uskotaiälä #äläusko  Äiti sanoi älä istu isä sanoi istu vaan


"Mä voin suunnitella mun koko elämän / Vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin / Joku suunnittelee mua paremmin" 
 -On niin helppoo olla onnellinen/Olavi Uusivirta

Tässä kohdassa kannattaa myös käyttää lähipiirin näkemyksiä ja mielipiteitä asiasta. Heillä on paljon lisää keltaisenyliviivaustussinkaltaisia ajatuksia. Ja huomaat pian itsekin olevasi sitä mieltä, että kuukausi sinne tai tänne tai vuosikin (tai toinenkin vuosi jne), on loppujenlopuksi todella lyhyt aika, että kyllä sen aikaa jaksaa mitä tahansa paskaa tehdä. Voi jopa käydä niin onnellisesti, että unohdat kuvitelmasi jostakin juurikin muka sinulle oikeasta paikasta, jonka vuoksi olit ahertanut koulunpenkillä ja se on kaikille helpompaa. 


-Työ kun työ. Mitä sillä on väliä.
-No on sillä nyt vittu väliä.
-Onhan se mielenkiintosta nähdä mitä missäkin paikassa tehdään ja miten. Kokeilla osaako ja oppiiko itse, pysyykö tahdissa. Arvostan niitä ihmisiä ja niitä töitä. Mutta ei se kaikki nyt kaikille käy. 



Juha Siltalan mukaan työn arvo viime kädessä määritellään sillä, millaisen ihmisen se tekee.
Jos huomaa ajautuvansa kohti synkkiä ajatuskehiä työn vuoksi esim. elämänsä mielekkyydestä, ilosta tai riemusta (esim. mitään sun erityisosaamista ei tarvita, voi käyttää tai anneta käyttää), työ tuskin on sopiva. Joskus saattaa myös menettää yöunensa, eikä viikonloppun aikanakaan palaudu mitättömyydestään. Vaikka alkumetreillä mielihyvä aivojensa täydellisestä tyhjentämisestä on kiehtova, päivien vieriessä niiden tyhjänä pitäminen alkaa tuntua enemmän kuin työltä ja vaatii enemmän kuin työ.
-Älä ajattele, senkus teet.
-Tee ite.
-Eihän sielä tarvi ees ajatella mitään.
-Just niin.
-Sata toistoo. Tuhat toistoo. Toista edelliset.


Sotku:

Työnhaussa painotettu työhakemuksen ja cv:n tärkeys on tärkeää ja plussaa vain siten, että työnantaja katsoo oletko ollut työssä ennen tätä. Jos olet tehnyt töitä eri työpaikoissa, se kertoo että olet valmis tekemään oikeaa työtä (ja kenties vielä olet sopeutuvaa lajia). Työnantajat saattavat tulkita cv:hen kirjoitetut asiat ohimennen nopeasti omilla mielleyhtymillään, eivätkä ole tämän enempää kiinnostuneita lukemaan kuka olet, mitä opiskellut ja mitä tehnyt tai juuri työksesi tekemässä. (Translate in finnish: Työnantajat ei lue ceeveetä. Ne sun ceeveetä ole ottamassa niihin oikeisiin töihin. Soita siis ja kato pääsetkö sitä kautta suoraan.) Pääpaino on asiassa, milloin voit aloittaa työt. Voit olla siis kuka vaan, joka siirtyy toisesta työstä toiseen, jos ihan vähäänkään on näyttöä että olet hetkenkin joskus vähän vastaavissa hommissa ollut tai jokin muu seikka kertoo reippaudestasi. Edelliset seikat peittoaa ylivoimaisesti kahdenkymmenen vuoden ikä, armeija suoritettuna (vaikka ei saa enää muka vaikuttaa) sillä silloin ihmisen muokkaaminen on vielä helppoa ja ihminen on oppinut tekemään kyseenalaistamatta sen mitä sanotaan, ja nyt vielä siksi, että työstä saa palkkaa.

Ja huom. oikeita töitä tehdään oikeasti 10 euron bruttotuntipalkalla! Mitä suurempi linjanopeus/nopeusvaatimus, sen pienempi palkka. Ja töitä tehdään pitkään sillä kympin palkalla, ja jos ja kun joskus aikojen päästä nouset seuraavaan palkkaluokkaan, jos sinua niin kauan tarvitaan, ei se senteissä paljoa tarkoita. Jos ympärilläsi työskentelee paljon naispuolisia työntekijöitä, se ei tarkoita yhtään mitään.


Jotkut työnantajat saattavat myös antaa olettaa, että heillä on tietyt normaalit työajat. Joissakin paikoissa se tarkoittaa, viikkosuunnitelmista huolimatta, että tiedät seuraavan päivän työajat edellisenä päivänä. Se tarkoittaa, että työhöntuloaika voi olla jotakin 5–16:30 välillä. Jos joustavat työajat eivät sinulle käy päivästä toiseen, se tarkoittaa, että työsi eivät jatku ensimmäisen lyhyen työsopimuksesi jälkeen tai voivat loppua jo koe-ajalla. (Vuokratyövoiman käyttö on tässä suhteessa ihanteellista, kuten myös vuokratyövoimana olo, kun huomaa olevansa kauhujen paikassa. Työ vain päättyy, eivätkä työvoimaviranomaiset voi keksiä mitään.) 
Laissa sanotaan työaikojen etukäteentietämisestä jotakin muuta, sitäkin ettei poikkeuksia tarvitse hyväksyä, kuten ennakoivassa työterveydenhuollossakin sanotaan elämänhallinnasta jotain muuta. Joskus puhutaan myös vapaa-ajasta, perheen yhdessäolosta ja suunnitelluista menoista ja tapaamisista ja harrastuksista. Puhutaan myös arjenhallinnasta, johon liittyvät uniryhmi ja päivärytmi. Tässä tapauksessa ne eivät tarkoita mitään. Pääasia on, että on töitä ja saa käydä töissä. Ei sen enempää kannata ajatella. Tämä on suomalainen yhteiskunta:
-Mä arvostan vaan niitä, jotka käy töissä, kun nykyisin on niin vaikea saada töitä, sanotaan. Aa aa.
Tarkoittaa, että hyvä ihminen käy töissä. Ihan minkälaisissa töissä tahansa. Sellaisissakin mitkä ei sille yhtään sovi. Hyvä ihminen on oikea ihminen. Oleppa sinäkin nyt hyvä ihminen hyvä ihminen.

Kaikki tämä tarkoittaa, että jäljellejääneet joustavat jokapäivä kymmenien vuosien ajan, että saavat käydä töissä, eivätkä tätä kautta suunnittele vapaa-aikaansa, ihmissuhdetoimiaan jne.
Vaihteleva työ, johon nopeassa työhaastattelussa viitattiin, tarkoittaa siis muutakin kuin vaihtelevia työtehtäviä. Se on täysipäiväistä omistautumista yrityksen käyttöön. Oikeat työt tarkoittavat siis jännittäviä aikoja myös ajallisesti ja oman rytmin jatkuvaa muuntamista. Ihminen mitään harrastuksia ja suunniteltua vapaa-aikaa tarvitse. Turha varata aikaa mihinkään olettaen että ensi viikon ennakoiva lista pitää paikkaansa: 
-Tilaaja odottaa!
-Varmaan kivaa, sanoo entinen työkaveri. Kyllä semmosia hommia vois tehdä. Ois työ ja vapaa-aika ihan erikseen. (Hän ei siis tiedä näistä joustotoimenpiteistä.)



Kuten jo aikaisemmin viitattiin, työntekijä-arvosi on sitä korkeampi mitä nopeammin opit. Ihan sama mikä oppimistyylisi on, täällä tehdään asioita. Opit ne miten tahansa, kunhan osaat ne tehdä. Ei sua voida viikko tolkulla perehdyttää.
Joskus on lohdullista kuulla sanat, että: Ethän sä voikaan osata. Sä oot täällä toista kuukautta, sä voi tätä vielä osata. 
Tämän voi sanoa korkeintaan se, joka on ollut paikassa itsekin vähän aikaa. Ja vielä muistaa miltä se tuntui. Siitä asiasta ei voi puhua niiden kanssa jotka ovat olleet paikassa kaksi- tai kolmekymmentä vuotta. Osa niistä sanoo, etteivät koskaan osaisi edes mennä muihin töihin. Jos ei olisi ihan täydellinen pakko.

Pomokin kysyy ensimmäisenä päivänä: Onks kivaa? -Se on hyvä kysyä ihmiseltä, joka on juuri tiputettu vieraalle planeetalle ja jolle ei ole aikaa perusteellisesti opettaa mitään. Kun täällä tehdään töitä. Ja muita perehdyttämiseen liittyviä tarinoita, joissa puhutaan miten asiat pitäisi ensimmäisen viikon jälkeen osata ja oivaltaa.  


Loppu

Kun määräaika loppuu, ei kannata luoda suuria kuvitelmia siitä, että se on millään tavalla huomioitava asia. Tässä kohdassa on kuitenkin eniten eroja eri paikkojen välillä, jopa ns saman organisaation sisällä. Joissakin tapauksissa on paras olla hyvinkin huomaamaton, ja näkymätön ja nopea (poistuessaan). Tilanne saattaa olla hyvinkin vaivaantunut/kiusaantunut ja tuijotellaan seiniin ja kelloon tai jotakin vastaavaa. Tässä olomuodossaan tilanne on herkullisen paljastava, josta saa paljon aineistoa luonneanalyyseille. 
Jos kuulet kuusikirjaimisen sanan, se on luksusta. Palkanhan kuitenkin tulet saamaan. Se oli siinä sitten. 
Työnantajapuolen edustajat unohtavat vaivattomasti sen, että ihmiset puhuvat asioita eteenpäin kahdella eri tavalla, joista valitsevat toisen. Kuten toisinkinpäin. Kun lopusta katsoo alkuun kannattaa olla koko määräajan melko hiljaa ihan kaikesta, jos on vielä siinä iässä, että välittää mitä muut puhuu. Jos todella haluaa, että muut puhuu, kannattaa valita työporukasta se, joka puhuu kaiken eteenpäin ja syöttää halutut asiat sille mahdollisimman lyhyessä ja yksinkertaisessa muodossa, ettei sisällössä ole tulkinnanvaraa sen matkalla muuntautuessa (matkalla siihen tarttuu kaikkea kiinni, kuten tiedätte ja se kääntyy jossakin vaiheessa ylösalaisin). Tähän sopisi kaavio, jossa valitaan ensin kyllä ja ei ja sen jälkeen seuraavat vaihtoehdot ja sitä seuraavat jne ja lopulta kaikki johtaa kuitenkin samaan lopputulokseen. 

Toistona: Juha Siltalan mukaan työn arvo viime kädessä määritellään sillä, millaisen ihmisen se tekee. 


Yhteenvetona:
Ei ole mitään syytä tehdä mitään,
eikä ole mitään syytä olla tekemättä.”
Pysykää silti tarkkoina. Erittäin tarkkoina. Vaikkei sitä koskaan tiedä.


Kirjoittaja on tämän vuoden ensimmäisen neljän kuukauden aikana ollut kolmessa työpaikassa. Yhden niistä saanut maaliin, joka sitten poikkeustilan myötä suljettiin katsoa. Yhdessä paikassa oli kivaa, kun sen tajusi ja tajusi muutakin, mistä olisi voinut olla välittämättä, määräaika loppui. Yhden paikan jälkeen ei päässyt kävelemään. Sen jälkeen päätti selviytyä vaikka nollabudjetilla. Lupasi muistaa ikuisesti miten oli "tylsää". Vaikka kovasti jännittävää, mutta paljon enemmän "tylsää". 
Toisin kävi: Matkaa maanantaina taas suoraan neljänteen paikkaan. Ajattelee paljon Aku Ankkaa ja vertauskuvallisesti kutsuu paikkoja Hanhivaaran margariinitehtaiksi. 
Tutkinta oikeiden töiden tiimoilta jatkuu...


"Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut
ja niin lopulta käy"