tiistai 26. joulukuuta 2017

24/7



Ihmisellä on koti vain itsensä kanssa
Koti itsessään, ilman ulkoisia neliöitä;
ilman kaappeja ja vaatehuoneita,
joissa luurangot ja ruumiskasat pelaavat rulettia


Ihminen palaa joka yö asumansa talon ovelle
Ovi aukeaa ja eteisen puolelta häntä ampuu suoraan sydänelimeen hahmo,
jonka kaikki vaihtuvat kasvot hän tunnistaa


Asunnossa on tyhjiä huoneita, jonne toiset kantavat tavaroitaan,
toiset pakkaavat muuttolaatikoita lähteäkseen
Ihminen kantaa jalkalamppunsa asunnon pimeimpään nurkkaan,
lampun, jonka johdon päästä pistoke on leikattu irti


Asunnoissa, kuin hotellihuoneista toiseen
vaihtuvat baarikaapit, aamiaiset,
syödään karkit tyynyjen päältä
Likaantuneet valkoiset pyyhkeet vessan telineissä
Eikä kotia missään
Ikkunasta näkymä rakennukseen, jossa seinä on tyhjä


Ihminen heiluttaa spraymaalipulloa
kirjoittaakseen seinään, että hän osaa maalata itsensä,
jättää jäljen tulevien alle
valuakseen,
tullakseen pestyksi
Kääntääkseen silmänsä toisinpäin,
sillä ulkopuolella ei ole mitään,
ennen kuin sisällä on kaikki



Ihmisellä on koti vain itsensä kanssa
Koti itsessään, ilman ulkoisia neliöitä










Tulevasta teoksesta: 
Minä asun täällä -Satuja liian läheltä









keskiviikko 20. joulukuuta 2017

J S 17.0


Tarina, jossa tänä vuonna ovat mukana edellisvuosista tutut joulusatu-elementit, paitsi omena. Niin kuin tässäkin, ’joulukirjeiden’ tarkoituksena on koota yhteen vuoden aikana tapahtuneet mukavat arkiset asiat, jotka ovat johtaneet muutoksiin ja/tai parantaneet elämänlaatua. Toimia aikansa omana saarnastuolina, josta ilmoitusasiat jaetaan koko seurakunnalle.


Vuoden 2017 asiasanoja: motivaatio, viimeinen, ensimmäinen, viimeinen, eikoskaan, odotus, väsymys, mitävittua, täh, ihmiskoe, niinkö, ei, juu, ihmiskoe2, aivan, jotainsinnepäin, entiedä ... janiinedelleen





Se on sitten täysin eri asia, millä koodikielellä ilmoitukset tehdään:

- Etsä ny sinne voi mennä töihin, Makkonen sanoo, ne naiset puukottaa sua selkään.
- Nainen on naiselle susi, se jatkaa.
- Tuolla on ovi, jos osaat paremmin kun minä, Makkonen matkii Justiinana keimaillen eteisen punaisella matolla.

- Just ton takia, mä en halua kasvaa! Liisa huutaa väliin ja syö raakana piparkakkutaikinaa, joka pitäisi mummonkin mielestä paistaa.
- Tarpeeks paljon, kun ’joudut syömään piparia’, niin kyllä sullekin ajan kanssa muna kasvaa, Makkonen vääntää.

- Helvetin anarkistit, Jeesus tuhahtaa tullessaan ja nostaa kauppakassit pöydälle. Nyt tulee joulu.
- Toitko kaulimen? Liisa kysyy. Äläkä vaan selitä, ettet muka ’muistanu’. Jos muka unohdit, niin siihen on tarkkaan ajateltu syy.





Jeesus rojahtaa keittiön pöydän viereen ja me tyhjennetään kauppakassit ja aletaan suunnitteleen missä järjestyksessä tehdään lanttua, porkkanaa ja maksalaatikkoa, kun alkaa:


Kuninkaan kootut:

- En tiedä missä vaiheessa ehdin tekeen (tai edes auttaan), kun nyt on vähän kiire. 
(Kiire on oivallinen sana kaikkiin tilanteisiin, varsinkin kun aika ei koskaan lopu. Taustalla on tällä kertaa joulukiertue, jossa pitää maata seimissä erinäisissä kirkkorakennuksissa ja verkostoitua (itämääntietäjät) seuraavaa joulua varten. Tunnusmerkkinä kestokärsimyshymy ja puheenaiheena vuotavat nilkat, joilla vielä pitäisi jaksaa seuraavaan kirkkoon. Periaatteessa ainoa tauko on kesäloma.)

- Ei oo ollu aikaa, kun on pitäny hoitaa nää kaikki hommat.  
(Kaikki hommat viittaavat yksintekemisen halupakkoon, syntymisen kunniaa ei voi jakaa kuin yksi, Jeesusta ei voi vaihtaa/(jakaa jne) toiseen Jeesukseen vrt Jeesus kuoli syntiemme tähden.)

- Jos tää joku päivä tästä vilkastuu/rauhottuu, niin katotaan sitten sitä.   
(Sama kuin edellinen, mutta asiayhteyksistä riippumatta sinuun/teihin ei oteta yhteyttä.)

- En oo mitään suunnitellu, kun en oo ehtiny, saattaa olla että menen sinne tai saattaa olla että sitten en jaksa, en tiedä vielä yhtään -harhautuslause. (JuudasIskariot-traumaan verrattava käyttäytymisefekti)    
(Sama kuin edelliset, mutta voisitteko ymmärtää, että tää asia ei kuulu teille ja kaiken tän kirkkokiertuehomman jälkeen, haluan olla yksin ja korkeintaan hetken opetuslapsieni seurassa. Ja sit on hyvä kerätä voimia, kun pitää vielä paeta, kun Herodes alkaa vainoon.)

- Ai sä oot tehny tommosen ”himmelin”, tommosen vois muuten tehdä. Missä välissä sä oot? … ainiin…   
(Ainiin viittaa siihen, että sullahan on aikaa, eli kuulut lajiin, jota ei sanota ihmiseksi, joka ei tee tärkeitä töitä, kun ei ole niitä tekemässä, kun niitä ei ole. Seimiasetelmissa on vuodesta toiseen samat henkilöt, jotka tietävät missä kohdassa oikeasti pitää hämmästyä säikähtäin, feat Enkeli.)

- Ymmärrätkö nyt Liisa, mitä se munankasvatus tarkoittaa? Makkonen kysyy kuiskaten Liisalta. Tarinat kuolemattomista ihmisistä:






- Kyllä me toi allekirjotetaan, Jeesus sanoo. Täydellisesti joo. Mä nyt en ainakaan tee yhtään mitään, jos ei nimee lue missään.

- Mut tajuuksä, et sä oot nukkunu sielä seimessä, ootko huomannu, Liisa sanoo, vittu nukkunu.
- Heitätkö itse ensimmäisen kiven? Jeesus kysyy.
- Hemmetin toi jakamaton loppumaton rakkaus, mörkö se lähti piiriin, mitähän se mörkö tahtoo? Makkonen irvailee.
- Mä en ainakaan tänä jouluna halua kirjottaa joulusatua, siitä tulee, mä en osaa edes sanoin kuvailla, mikä siitä tulee. (Tämän lauseen siis sanoi kirjoittaja itse.)






Joulun tuduu-lista: (=yritys sulkeutua yhteiskunnan ulkopuolelle -projekti 2017, unohtaa sekä hyvin,- että pahoinvointi -etuliite)

Unohda joulusatu.

Nimi pois ovesta.

Irrota ovikello.

Teippaa postiluukku. 

(Kolme viimeistä ovat listassa vain listan vuoksi, sillä listassa on normaalisti lueteltu asioita peräkkäin, ja joskus on hyvä pitäytyä myös normeissa ja tutustua yleisesti oletettuihin yhdenmukaisiin asioihin. Kunhan nyt symboloivat tarinan asettamia juonikäänteitä. Tarkoituksena kuvata idyllinen mökkitalvijoulumaisema, jossa ei kilometrien säteellä ole muuta asutusta:) 





Kun Pukki laskeutuu parvekkeelle reen kanssa, vaihda Jeesus Pukkiin, kapaloi rekeen ja lähetä ilmateitse eteenpäin (synkkään, loputtomaan, kylmään plus muita kestolohduttomia adjektiiveja… yöhön. Pääsiäinen tulee kumminkin).
(Muutenkin kaikki tarinan ylimääräiset henkilöt ovat kuvitteellisia, ja niinkuin kerrottu oikeilla ihmisillä on omat menonsa.)

Ja puhelin ainakin äänettömälle.

Jos jollekin on ”pakko” ilmoittautua puhelimitse, että on kaikki oikein hyvin kunnossa tietenkin, niin vastaa seuraavalla tekstiviestillä:

”Olimme käymässä hautausmaalla. 

Hyvää ja Rauhallista Joulua!”



Ja jos oikeesti pääsis kuvan näköseen paikkaan, siellä ei olis edes kenttää!!


Tässä kohdassa halusi tai ei, tulee mieleen, onko tarinassa olemassa juoni; alku, sotku ja loppu? Onko se kannanotto? Mielipide? Sanotaanko siinä asia mahdollisimman epäselvästi, asiasta ja aasinsillasta toiseen, ettei se ole edes ymmärtämisen kannalta millääntavalla viihdyttävä? Miksi henkilöt ovat vuodesta toiseen aina samat? Kuka on Makkonen? Miksi aina syödään piparitaikinaa ja tehdään laatikoita? Missä ovat kulta ja mirhami? 

Onko siis vain kirjoitettu joulusatu siksi, että se nyt vaan on jo viidennen kerran traditionaalinen perinne? Voisiko perinteistä tinkiä? Voisiko marraskuun ja helmikuun välisen ajan poistaa ja siirtää joulu maaliskuun alkuun? Olisiko se silloin kuitenkin liian lähellä pääsiäistä? (Olisi = liiallinen jeesusjuhlarypäs) Voiko pimeäänkauteen enempää turhautua ja voiko sen epätäydellisemmin esittää? (Voi.) Miten kirjoituksessa voidaan näyttää, että kyllästymisen aste, turhuus ja tarpeettomuus ei voisi paljoa enempää laskea? Miten joulunäytelmään pääsee edes triangelinsoittajan varamieheksi? Miksi ei voi päästä pois, vaikka on jo ulkopuolella?







Lukemisen voi siis lopettaa tähän(kin). Tietenkin nyt vasta on tulossa oikea sotku ja loppu, täysin turha, mutta menköön:

Postskriptumi

Niille, jotka ovat odottaneet (ja ehtineet (tämä on myös täysin mielikuvitusteltua) loukkaantua), että kutsua än äss juhliin ei ole tullut, niin kerrottakoon, että juhlia ei ole ollut (akuutti todellisuudestapako ja nollasus oli silloin, kun Kotiteollisuus kävi kauppalassa; https://www.youtube.com/watch?v=fCaharow3RU , ei kylläkään Kuolemajärveä soitettu, vaikka huudettiin), eikä niitä ole näköpiirissä (=Miksi juhlia tyhjää? Sinua eisiis ole unohdettu (tämä koskee siis ystäviä ja sukulaisia ja millänimellämuitakauniistikutsutaanänässlähipiirissä-jaketänythaluaisiluevoisikutsua). Ja täydellisessä todellisuudessa tämä kaikki, minkä voi aina kuvitella, ei olisi mahdollistakaan tai toteutuisi niin, miten haluaisi. (Kuulostaa Elämältä -huomiokohta ja tästähän se Oikea joulukirje alkoi -kohta)




Kirjottaja on jo syksyllä tehnyt kutsukirjeen, ja mielessään kuvitellut miten kaikki tapahtuu… (mielessä tapahtuneessa toiminnassa, saattaa joissakin psykoosin muodoissa kehittyä kantajalleen myös todellisuutta (ja sitä kautta pyyhkiytymättömiä muistikuvia: kuka mihinkin aikaan tuli ja lähti, vuoropuhelut, mitä kelläkin oli päällään, kuka istui missäkin milloinkin, "kakkukin" riitti, …), ja ettei se (=kirje) menisi täysin hukkaan, liitettäköön se ilmoituksenomaisesti osaltaan tähän: 



KUTSUNOVELLI

Ala-asteella (nykyisin alakoulu?) käytin punaista kiiltävää takkia, missä oli valkoinen Y-kirjain (Tämä on 1980-luvun historiaan viittaava alkulause, ja takissa oli nepparit ja resorit, muuten siihen aikaan oli pukeutumisessa pastellikausi; vaaleansinistä ja vaaleanpunaista, raitaa ja reisistä leveitä puuvillahousuja, ekoja Beaversin farkkuja, ennen mustaa paraatia ja alkavaa strech-aikakautta).

Takki olisi nyt loistava rekvisiitta, sillä nykyinen Y-kirjaimen metsästykseni on tuottanut tulosta. Aloitin vuoden 2016 syyskuussa opiskelun kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä – YAMK-linjalla (kuulostaa lausuttuna oksennusääneltä) Hämeen ammattikorkeakoulussa, jossa kehitimme työyhteisöjä ja dramatisoimme työhyvinvointikokemuksia. Toukokuussa aloitin omaehtoisen kolmen kuukauden opintovapaan (lue neljäkuukautta), jolloin kokosin opinnäytetyön 9 euron psyyke - löytyy linkistä: https://www.theseus.fi/handle/10024/135982 
(selittää itsellään synkkenevää ahdistuksen määrää, toim. huom.) Ja jotta tee ja ee -toimisto olisi hyväksynyt alunperinkin sivutoimisen opiskelun, odotin päivittäin puoli viiteen (16:30), että voin aloittaa. 

Itse asia: Tämän päätökseensaattamisen vuoksi (eipä vieläkään polttareita, hää- ja syntymäpäiväjuhlia ole tullut tähän mennessä pidettyä) haluan kutsua … blaablaa… tässä kohdassa lukee Manhattanin osoite ja suunnistusohje ja aika jne… (pukukoodi puvuton, sekä maininta omaehtoisesta juomakoodista)

Erikseenmainiten mitään konkreettisia lahjoja ei vastaanoteta (mikä röyhkeä olettamus, kirjoittaja huom.), sillä saatan lähteä vapaaehtoistöihin Peruun tai x tai x (tarkoittaa: Kaikki omaisuus yhdessä repussa -projekti). Toivottavasti kaikkien eduksi ja iloksi, duunarimaisteri osoittaisi (toiv.kotimaisenkin ja -kon ja muita loppupäätteitä) apukohteen, johon suunnata worssanmaan 20-vuoden elämystuottoisan elon jäljiltä. 





Ystävällisesti näkemisen toivossa, (tämänkin jälkeen). 





Yhdistetyn todellisuuden katseluohjelma.



lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilolla muistaen - Aili Koskinen




AILI KOSKINEN 
(os. Kotiniemi)

1925 - 2017
Forssa





Aili kävi neljä vuotta kansakoulua Lempään koululla, joka oli pieni koulu; kaikki opetus tapahtui yhdessä luokassa.
Rippikoulun Aili kävi Forssassa 15-vuotiaana (1940). Ja pääsi ripille Forssan kirkossa. Siihen aikaan Aili oli osaksi myös pikkupiikana, talon rouva teki hänelle rippipuvun.
Koulun jälkeen Aili oli pikkupiikana eri paikoissa mm. Matkussa ja muutama kuukausi 15-16 –vuotiaana Helsingissä jatkosodan aikana, mutta kun pommitukset alkoivat hän tuli takaisin Forssaan.



Aili Saarijärvellä Nuorten Kotkain –leirillä
n. 19-vuotiaana.

Aili jonossa toisena.








Aili (takana vasemmalla)
lauloi myös Kisällittärissä.


Aili oli mukana Demarien nuorissa, Nuoret Kotkat, jolla oli leirejä ja matkoja ympäri Suomea. Aili oli aina hyvin vilkas ja menossa. Hän harrasti juoksua, hiihti, kävi lenkillä, oli näytelmäpiirissä ja Kisällittärissä laulamassa ja kilpailemassa.

Opistolla Aili kävi 17-18 -vuotiaana talouspuolella. Siihen aikaan opiston rehtorina oli Elli Laurila.




Sodan aikana Aili oli vähän aikaa töissä
Puistolinnan rakennuksilla. Työ oli raskasta. 

Ainoastaan vanhempia miehiä oli mestareina ja muurareina, 
kaiken muun työn hoitivat naiset. 






Aili oli töissä myös Tammen leipätehtaalla ja Tammen leipämyymälässä Kauppakadulla. Armeijalle leivottiin ja pakattiin leipää. Oli pitkiä päiviä ja yövuoroja. Leivät kannettiin vartaalla ja hiivaleivät laudan päällä kauppaan. Kaupassa myytiin muutakin pientä mm. makkaraa. Myymälänhoitajan lisäksi oli kaksi myyjää. 
Aili meni myymälään töihin 17-vuotiaana. Siihen aikaan sota-aikana kaikki ostettiin ruokakupongeilla, joten sakset olivat vyötäisillä roikkumassa.


Aili Tammen myymälän kassalla.











Miehensä Esko Koskisen (1927 - 1987)
Aili tapasi sodan jälkeen. Heidät vihittiin avioliittoon Forssan kirkossa 1949.



Oman asunnon pariskunta osti Turuntieltä, jossa asuivat 49 vuotta.







Tammen myymälästä Aili siirtyi myyjäksi Kaukon kenkäkauppaan, jossa työskenteli n. 33 vuotta, aina eläkkeelle asti. Kaukon kenkäkauppa oli tuolloin Kauppakadulla, jossa oli alkuun pienet tilat. Lisätilaa saatiin, kun ”Laakson likat” lopettivat. Kenkäkauppa siirtyi myöhemmin Torikadulle. Kaukon kengän Rautatiekadun tiloissa Aili ei ole enää työskennellyt. Monet muistavat hänet kenkäkaupan ajoilta.

Kenkäkaupassa kaikki oli kotimaista. Myytiin jazzareita, lapikkaita, nahkatavaraa ja liimoja. Huopatossuja ja aamutossuja. Aili oli myös mukana ostamassa kenkiä. Edustajat kävivät paikkakunnalla aina messujen jälkeen ja tulivat mm. Maakuntaan.
Kuva otettu 1.9.1970. Aili eturivissä oikealla.











Aili Tyykihovissa 2009.


Aili -olit osa forssalaisessa historiassa.
Kiitos iloisesta elämänasenteestasi ja välittömyydestäsi! 
Tänään 24.9.2017 olisit täyttänyt 92 vuotta.



12.2.2009 Tyykihovissa; Vieraita Belgiasta ja Saksasta. Kuvassa Hervig Nulens, Aili ja Hilkka Johansson. 
Taustalla Ailin ’lifestory’.


Kuvat Aili Koskisen albumista. Aili oli mukana 2009-2010 Wahren-opiston kautta Grundtvig-oppimiskumppanuuteen liittyvässä EU-projektissa. Projektissa haastattelin 13 forssalaista henkilöä, joista koottiin Otteita elämästä -elämäntarinat, jotka olivat esillä samannimisessä näyttelyssä 2010. Projektissa osallistujien muistot ja kuvat tallennettiin digitaaliseen muotoon.








torstai 3. elokuuta 2017

Havuja perkele, Wirtasen Eevi osa 1


Wirtasen Eevi Suomen talvisodassa 2017. Kuva Kati Länsikylä.







- Kyllä täällä päävammanen saa olla, että tätä paskaa kestää, sano Wirtasen Eevi. 

Se pudisteli valkosia vuodevaatteitaan kuivuun narulle, vaikka sato. Niissä oli kaikissa kauniisti nimikoituna E.W.

- Kaikenlaista verta, juu, se tuhisi ittekseen.

- Se on semmosta juu nykymaailman meno. Samaa matkaa mennään, mutta jokanen koittaa hiihtää omaa latuansa. Kaikki on niin erinomasia ittekseen. Sää oot niin nuori, ettet sää oo kuullukkaan sanaa solidaarinen. Semmosta sanaa ei enää ookkaan, ainakaan naisilla. Meitillä on nykysin vaan tää mielenkiintonen kilpailuyhteiskunta, jossa ei tartte eres itteensä tuntee, mutta ikkunat pitää pestä, ymmärräkkö. ”Ikkunat.” Se on semmosta henkistä ympärileikkausta: Sut piretään hengissä, mutta mittään et saa tehrä, ettei ammuta alas.









Solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Termiä käytetään yleisesti sosiologiassa ja muissa yhteiskuntatieteissä.

Solidaarisuus voi olla toisaalta tietyn ihmisryhmän sisäistä ja toisaalta ulospäin suuntautuvaa, ryhmien välistä solidaarisuutta. Ryhmän sisäisenä ilmiönä solidaarisuus liittyy ryhmän koheesioon, sen jäsenten yhteenkuuluvuuteen sekä ryhmän yhteisten päämäärien tavoitteluun. Ryhmien välinen solidaarisuus voi puolestaan olla esimerkiksi hyväosaisten solidaarisuutta huono-osaisia ja kaltoin kohdeltuja kohtaan. Yhteenkuuluvuus on keskeistä myös silloin kun solidaarisuus kohdistuu toiseen ryhmään, sillä sen jäsenet voidaan mieltää esimerkiksi ”samassa veneessä oleviksi”, ”kohtalotovereiksi” tai ”sisariksi ja veljiksi”.

(Haettu 3.8.2017 osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Solidaarisuus)




sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Käsityöläiskadulla laitetaan cappuccinoon Auran palasokeria




  Omat kupit mukaan. 

Isot lautaset löytyy ulkovajasta, -osa on vielä paketissa.
(Kuvat saa isommiksi ja selvemmäksi klikkaamalla.)