HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalo osa 10: Mikä sinusta tulee isona?

Ovikello soi. Mietin hetken, mikä päivä on ja päädyn sunnuntaihin. Kiepautan kylpytakin oven päältä päälle.

-Tuun teille vähäks aikaa, sanoo Anu ja kävelee olohuoneeseen: Yläkerta on niin täynnä savua, että täällä on kivempi olla.

Se näkee kysyvän ilmeeni, ihmettelee, etten muka ole herännyt mihinkään ääniin ja käskee katsoa ulos parvekkeelta: Ulkona on jonossa paloauto, ambulanssi ja poliisi. Nostolava on korkealla.

-Tommikin pääsee kotihommiin, se sanoo, tarkoittaen sitä, että se on palomies ja kävelee juuri paloauton luo. Anun ja Tommin alapuolella olevassa asunnossa on palo. Hella, jonka päällä on kasa lehtiä, on syttynyt ja mummo ilmeisesti nukahtanut, kuulemme myöhemmin Tommilta.

-Sille tuodaan ruoka kotihoidosta, ja se lämmittää sen mikrolla, Anu ihmettelee: Jos se vaan on kuvitellu laittavansa itte, pikkasen vanha asuun yksinään.

-Nyt olis taas ollu Kapulaiselle hommia. Sillon ennen, ennen kun sää muutit tähän, niin tossa sun naapurissa oli kanssa tulipalo. Ja jestas, kun sillä ei ollu ollu palohälytintä. Tällä Tiirikalla sentään oli. No, pääsee Elvi nyt huomiolle, ettei tollai voi enää jättää.

-Niin, mihin mä jäin, … menee ihan sekasin, kun alapuolella palaa, siellä on yläkerta ihan täynnä savua, savukoneen laittavat. Niin… se Kapulainen otti sen tulipalon sillon taas sydämen asiakseen palotarkastuksineen ja pelastussuunnitelmineen ja täällä oli meillä paloharjoitus. Oisippa ollu mukana.

Väestösuojassa oltiin tunti, että saatiin edes hiukan ’tuntumaa’, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja siellä se sitten kerto, että olisi halunnut pienenä palomieheksi. Huomas kyllä lipsauttavansa ja suuntas asiansa johonkin toiseen. Se jäi oikeestaan vaan siittä kerrasta mieleen, kun en koskaan päässy muuten tutustuun siihen ihmiseen sen tarkastajan takana.

Me siellä väestösuojassa puhuttiin, ettei me ees tiedetä, kukaan tuntenu yhtään paremmin, kuka oikein kuoli sillon, kun toi sun viereinen asunto paloi, tai ei se oikeestaan palanu, vähän kärys, häkään se kuoli, se nuorimies siellä, jossain se opiskeli, muualta muuttanut. Aamulehdenjakaja oli aamulla huomannu outoo savun hajua, kun oli alaspäin menny ja soitellu ovikelloo ja huudellu luukusta ja soittanu sitten hätänumeroon. Vanha uuni sille oli jääny päälle ja rasva palanu. Tommi sitä selitti paremmin, muttei mulle noi asiat jää mieleen, kun se jostain syystä aika usein niistä puhuu. Kuitenkin, sen takia siinä on erilainen ulko-ovi kun muilla, kun ne mursi sen auki.

Klikkaa isommaksi.

-Kyllä sille (Kapulaiselle) nyt olis käyttöö, meidän talojen roskikäyttäytyminenkin on taas menny retuperälle. Mää eilen lajittelin yhden nuoren naisen kanssa tosta naapuritalosta sen tavaroita, kun se oli muuttamassa. Me oltiin kolme tuntia tuolla katoksessa, ja musta tuntuu, että se ei nyt menny hyvin, tai se meni nyt hyvin, mutta jatkossa, ei se mitään ajattele. Jos sulla ois huomenna vaan aikaa, niin lähdettäs viemään niitä kierrätyskeskukseen, auton takapenkki on ihan täynnä tavaraa. Kaikkee ihan uuttakin vaan se oli heittämässä roskiin, mieti, näät sitten. Tää maailma on ihan hullu. Tuola pitäs roskiksilla päivystää aamusta iltaan, kyllä tullissa kattotaan mitä mukana on, sais jätepuolellakin olla sama homma.

Tämän jälkeen pääsen kysymään, joisiko Anu kahvia, kenties, mutta on jo juonut.

-Laita sää vaan ihan rauhassa aamupalaa, ei mua haittaa, se sanoo ja ottaa pöydälle jättämäni kirjan käteensä ja lukee muka sitä.

-Mää meen nyt ihan ylikierroksilla, tai savua oon saanu sen verta, kun ei oo mitään kunnon tekemistä, kun ei mihinkään taas tässä kohtaa pääse. ... Musta tulee, tai mä jo oon päihteetön ihmisroska, joka tonkii toisten roskia, ... addiktio sekin. Mieti otsikkoa: 'En voinut itselleni mitään' kertoo Anu 45 vee Kuolemantalosta. Sitten on kuva, kun mä asun tuo roskiksessa. Tulee ihan Kapulainen mieleen. Sen sielu on ottanu haltuun mun kropan. Pitää kutsua pappi siunaamaan roskiskatos. Se pappi sitten vaan sanoo, että tän talon alla on siunaamattomien hautausmaa..., voi hyvin ollakin, kun toi oikee hautausmaa on ton ratapihan toisella puolella, niin tää on ollu varmaan se kadotuksen puoli, tyhjä korttelikin tossa vieressä, missä ne kadotetut saa rauhassa kulkee...

Katson keittiössä, mitä kaapeista löytyy ja mietin mitä tästä seuraa, kun nyt jo ollaan ylikierroksilla, kun ollaan vasta kuukausi oltu töitä hakemassa. Toivon, että se sais jotain hommia, kun en ehtis sen kanssa joka päivä mylläämään muiden kaappeja, Liisin kaappi-urakkakin on vielä kesken. Toisaalta saa kyllä hyvää aineistoa muuhun kirjoittamiseen, kun kaikki on ohimennen kovia puhumaan, mutta oikean oman tutkimuksen tekeminen kärsii pahasti, toki puhuuhan nää ihmiset joka toisella sanalla kuolemastakin, se nyt vaan on jokapäiväinen sana, kun ylittää tietyn iän.

Kuulen isän äänen: -Ei mulla mikään kiire ole. Tässä on koko loppuelämä aikaa.

-Jos sää teetä vaikka laitat, niin voin mää ottaa ja opetella sitäkin juomaan, Anu huutelee olohuoneesta.

-Kyllä mä kahviakin laitan, sanon.

-No juu, se vastaa.

Ja mikäs kiire tässä. Tultapäin. Muista pyhittää lepopäiväsi, ajattelen, mutta Anun kanssa se ei mene ihan niin.

-Kylläme jotain keksitään, se sanoo, kun se istuu keittiön pöydän viereen: Meillä olis koko päivä hyvää aikaa.

Tulevasta ei koskaan tiedä, ei tunneista, ei päivistä.

Tämän värikkään kuvan voi klikata halutessaan suuremmaksi.

Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia (kerros)talo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja elämäntapahtumista ja käännekohdista sekä ajoittain myös lyhyistä tulipaloista ja kenties niihin johtaneista syistä, mikäli ne koskaan selviävät.

Tulipalo-episodin jälkeen Elvi Tiirikka pääsi hoitokotiin, sai sairaalabakteerin ja hetkeä myöhemmin kuoli. Kotilainen nostaalaskee lipun puolitankoon. Elvin perikunta ei vähään aikaan osaa tehdä yhteismielistä päätöstä mitä asunnolle tehdään; he laittoivat sen peruskorjauksen jälkeen lopulta myyntiin, sitten päättivät puolen vuoden jälkeen vuokrata asunnon, koska yhtään asunnonkatsojaa ei ollut käynyt.

Seuraava jakso 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-11-liiketoimintasuunni.html

Aikaisemmin esitetyt Kerrosjatalo-sarjan kirjoitukset löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html