HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalo osa 11: Liiketoimintasuunnitelmia ja kurssitoimintaa

-Mitä hyötyä tosta sun tutkimuksesta on? Anu kysyy, kun se taas tapansa mukaan poikkeaa ja lopetan puhelun erään tutkimukseen osallistuvan kanssa. Ihan hyvässä kohdassa se tuli, olisin saanut muuten olla puolipäivää puhelimessa, tuntu että tämä henkilö ei ollut puhunut pitkään aikaan kenenkään kanssa.

Ja lapsikuoro taustalla laulaa: ”Maailma on kuoleman odotushuone / Ja nimeäni / Odotan sen penkillä kylmällä / Takaa verhojen katselen kuinka te / Sotkette maailmaani / Sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä / Tämä maa on tyhjyyttä täynnä / Täynnä kuolon ääniä / Ankara tuuli taivaalta raivaa / Esiin kylmiä tähtiä /Viimeistä arkunnaulaa / Juuri äsken naulattiin / Ja lapsikuoro haudalla laulaa: / "Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria / Teitä vain naurattaa / Viihdytte, vaikka maailma on pielessä / Minä käyn neljättäkymmettä (viidettäkymmenettä) ja /Arkku on jo ostettuna / Ja hautapaikka aivan kirkon vieressä / Tämä maa on tyhjyyttä täynnä / Täynnä kuolon ääniä / Ankara tuuli taivaalta raivaa / Esiin kylmiä tähtiä / Viimeistä arkunnaulaa / Juuri äsken naulattiin / Ja lapsikuoro haudalla laulaa: /"Olkoon sitten niin"” Sanat Jouni Hynynen.

-Elämänaikainen kuolema? Anu lukee pöydällä olevasta paperista ja jatkaa lukemista:

-Millainen suhde sulla on kuolemaan? -kysymykseen henkilö 16M vastaa:

”Mä törmään nykyisin päivittäin ihmisiin, jotka kaikki hokee vastauksiksi, että: ’Jos nyt silloin on vielä hengissä, … kyllä jos hengissä ollaan, … katotaan kauanko vielä saa olla, ei sitä tiedä, Aaltosen Jyrkikin kuoli eilen, voi olla että on oma vuoro huomenna, ei sitä tiedä, jos vaikka ensi vuonna ei ole tätä näkemässä, … soitellaan huomenna jos sängystä saa vielä nousta, hoitakaa se sitten niin, jos en ole itse enää kertomassa, voi olla nyt viimeinen kerta, kun tämän teen ja siellä käyn ja sen nään…’ No, säästä ei puhuta enää sanaakaan. Se on sillai juu, ja mä toivon, että joku sanoo mulle, kun mä tuun ’tohon ikään’, että en puhuis joka hetki noin… (pitää tauon) Oon paljon miettiny, et missä kohdassa se rajapyykki tulee, että ne ’viimeisen päivän puheet’ alkaa olla jokapäiväsiä, ja oon haarukoinu sen tapahtuvaks neljän ja viidenkympin väliin, jolloin lähipiiristä alkaa omanikäsiä tyyppejä kaatuun. Viidenkympin jälkeen se taas osaltaan se puhe himmenee, kun kuolemaan on jo niin ’totuttu’ lainausmerkeissä, mä sit inhoon termiä lainausmerkissä ja vielä enemmän sitä käsimerkkiä siitä,… niin siinä kohtaa on sen kuoleman kanssa paljon keskusteltu siinä jo kymmenen vuotta, että sitten puhutaan taas enemmänkin säästä ja eletään sitä päivää mikä on.”

-No siellä on ihan helvetin hieno ilma, ja mä ajattelin, että sä lähdet kanssa mun kanssa kierrätyskeskukseen, Anu sanoo.

-Aha? vastaan kysyvästi.

-Mä oon ikään kuin saanu toimeksiannon, Anu jatkaa: Sisustetaan yks huone messuille kierrätyshuonekaluilla ja tavaroilla, niin porukka näkee, että vanhassa niinsanotusti vara parempi.

-Sisustetaan? Toi oli me-muodossa, jos huomasit, vinkkaan sille.

-Mä ajattelen aina vain toisten parasta, Anu sanoo hymyillen suoraan silmiin katsoen ja heiluttelee auton avaimia: Jos sun puhelinpalveluaika vaan on ohi, niin mennään. Sä oot kun päiväaikainen Pekka Sauri, muistakko Yölinja-ohjelman. Porukka oli maanantai-aamuisin aina vähän väsyneitä, kun se piti kuunnella.

Lähden Anun mukaan, kuinkas ollakaan. Suljen oven, kun Anu kattoo sukunimeäni ovessa.

-Tuomela, Anu naurahtaa: Sä voisit vaihtaa nimekseks, nimeksesi Tuonela.

...Kevyttä iltapäivän saattopalvelua. Mä voisin olla se irtaimistovastaava. Tommi vois pitää yksityistä krematorioo, kun tää tulitoiminta on sillä sen erikoisalaa. Semmonen täyden palvelun loppuhoito. Tukea ja turvaa elämän päättämiseen. Meillä olis tässä Kuolemantalossa jo liuta palveluntarvitsijoita, paitsi, että ne ei tiedä tarvitsevansa palvelua, kun ne ei vielä tiedä yllättävän loppunsa lähenevän, kun talon karma ei ole sitä kertonut. Mut sellasta ennakko-ohjausta voitas myös pitää. Sä voisit kirjottaa siihen tutkimukseen sellasen harjoituskirjan.

Anu ehtii tekemään liiketoimintasuunnitelman, kun kävelemme portaat alas autolle.

-Miitta-täti (Miitta Sorvali) on sellasen osion jo kirjaansa tehnyt, kerron Anulle. Siinä kirjassa on kuolematehtäviä, jossa yhdessä leikataan omasta valokuvasta kasvot ja kiinnitetään sinitarralla ruumiin pääksi ruumisarkkuun, josta on kuva viereisellä sivulla, ja pidetään hiljainen hetki. Pääksi voi leikata tai piirtää myös vihollisensa pään. Miitta-täti kehottaa muistamaan kuolemaa päivittäin. ”Kuoleman ajattelu on siksi tärkeää, että se on vääjäämätön päätepiste elämällemme. Kuolema antaa suhteellisuudentajua. Kaikki loppuu joskus, niin ilo kun surukin.”

linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RoARGoGvqCo = Mervi Kosonen pappina, hautajaiset ja loppu

-Mä en muista mihin se Yölinja-ohjelma päätty. Ihan kuin semmonen muistikuva jostakin, tai muisti on keksiny, että joku posautti puhelun aikana itsensä, että sitten kaikki loppu, Anu puhuu tavallaan puoli-itsekseen: … Mutta ei se kyllä varmaan niin menny… joku källi se oli.

https://www.youtube.com/watch?v=Mnl1Wgpwaaw

-Joo, Niina vois tulla verhoileen meille ne arkut tai pitää arkuntekokursseja, niitä onkin joissain kansalaisopistoissa tai jossakin kuitenkin, oon lukenu. Ja sitten vielä keramiikkipuolella uurnia tekemään porukan kanssa. Sais si sellasen kun ite haluaa, ei mitään turhia käsitöitä ja poppanoita pitkin nurkkia ja jäljellejäävien vaivoiksi, vaan kunnon käyttötavaraa. Ja voishan niillä poppanoillakin sen arkun verhoilla. Semmonen ’Kudo itse omat arkkukankaasi -kurssi’ tai ’Virkataan kuolinpaita vanhoista vhs-kotivideoista’. Ne ei kyllä varmaan koskaan maadu, enkä tie miten ne palaa, mutta käsityö nyt kuitenkin auttaa pitään ihmisen hengissä…

Suunnittelupaperit kannattaa klikata selvyyden saamiseksi isommaksi, vaikka sen tekijät eivät olekaan vielä täysin hahmottaneet toimintansa lopullisuutta.
Kuvassa esiintyvät myös jaksossa esiintyneet henkilöt.

Huomaa erityisesti, että Anulla ja Tommilla ei edelleenkään, vaikka jo mennään jaksossa 11, ole keksitty sopivia sukunimiä, niinkuin esimerkiksi Hullunkuriset perheet -pelikorteissa ikään.

Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia (kerros)talo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja taloissa tapahtuvista ilmiöistä. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia.

Seuraava osa: Ollako vai eikö olla
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-12-ollako-vai-eiko.html

Luku- ja kuunteluvinkkejä:

Pekka Sauri. Yölinjalla, selviytyjän käsikirja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6linjalla:_Selviytyj%C3%A4n_k%C3%A4sikirja

Yölinjalla Pekka Sauri -ohjelma:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/05/31/yolinjalla-pekka-sauri

Sorvali, Miitta. Miitta-tädin terapiakirja.
https://www.levykauppax.fi/book/sorvali_miitta/miitta_tadin_terapiakirja/

Miitta Sorvali ja äidin kuolemasta:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/miitta-sorvali-isa-oli-turvana-kun-aidin-lahto-hammensi-kipusin-aina-isan

Anneli, 67, rakensi oman ruumisarkkunsa:

https://www.studio55.fi/matkailu/article/anneli-67-rakensi-oman-ruumisarkkunsa/129826

Uurnan ja arkun saa valmistaa itse:

https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/b4ad1090-403c-4f52-8edc-fc939afbe25c

Kun Tepa Lungren, 72, kuolee, kaikki on valmiina -punaisesta mapista löytyy tarvittava tieto omaisile sekä punamusta villasukat arkkua varten

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005840075.html

Aikaisemmin esitetyt Kerrosjatalo-sarjan kirjoitukset löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois