maanantai 24. syyskuuta 2018

Kerrosjatalo-sarja osa 9: Juostaan pois


Ennen kuin tarina menee liian jännittäväksi, palataan raiteita pitkin takaisin osaan/jaksoon 1, jossa lippu nousee ja laskee puolitankoon ja ovien nimet ja nimitaulujen nimet vaihtuvat. Saa myös kuvitella, että tämä on tv-versio, jossa jakso kestää noin kolmekymmentäseitsemän minuuttia.




Kun sarjan tunnusmusiikki on loppumaisillaan ja alussa olemme nähneet nopealla vilkaisulla edellisissä jaksoissa esiintyneitä asukkaita kodeissaan, kävelee huoltomies Kotilainen esiin nurkan takaa Suomen lippu käsivarsillaan kauniisti taiteltuna. Lunta vihmoo hieman viistosti ja terävä lumi sattuu osuessaan silmiin, mutta Kotilainen osaa tien lipputangon luo vaikka silmät kiinni. Hän nostaa lipun salkoon, melkein vahingossa laskee sen puolitankoon, kuten tässä talossa usein, kävelee autolleen, jossa on etu- ja takapenkeillä vielä 17 Suomen lippua. Jo vuosia sitten huoltofirmassa päätettiin, että yli 20 lippua per mies ei, etteivät mummot ja etenkin sotaveteraanit soita huolestuneena kelloaan katsellen, että ehditään suht kohdillaan paikalle. Vaimonsa Riitta on ommellut Kotilaiselle lippukassit, jotka helpottavat kulkemista taajaan sijoitetuilla lipputankoalueille ja jonka saa myös selkään.

Seuraavan kerran Pasi Kotilainen palaa alkupaikalle kahden ja puolen tunnin kuluttua; liput ovat saloissa ja aamupuuro appelsiinimehulla nautittuna lähikonditoriassa ja joskus kerran viikossa kaupungin ulkopuolella suuremmassa huoltoasemapisteessä runsaampi aamiainen, mutta ei liputuspäivinä.




Huoltomiehen työ on huoltamista ja ihmisten asumishyvinvoinnista huolehtimista ja auttamista. Oman hyvinvointinsa vuoksi Kotilaiset muuttivat kaksi vuotta sitten myös itse (kerros)taloon. Päätöksen tekemiseen ’auttoi’ koiran menetys, mutta senkin jälkeen he kypsyttelivät ajatusta vielä kaksi vuotta. Lopullisen päätöksen tekemistä helpotti suuriluminen talvi pitkän tien päässä olevaan omakotitaloon. Riitalle oli vaikea luopua puutarhasta ja itsekääntämästään kasvimaasta. Kun tarkastaja Oiva Kapulaisen asunto tuli myyntiin, he halusivat saada perspektiiviä ylemmästä sfääristä ja uskaltautua uutta elämäntapaa kohden, kaikesta asuntoon liittyvästä huolimatta. Kun he sitten muuttivat kerrostaloon, he eivät enää kuulleet näkymättömän ja kuolleen koiransa kynsien rapinaa yläkerran portaikossa.




Ylemmässä kerroksessa Kotilainen itse sai tyydytystä katsellessaan parvekkeeltaan ruohonleikkurilla ympäriajettua (=spiraaliympyräkuviolta näyttävää) nurmikkoa; Ylhäältäpäin se näytti sormenpääkuvioilta, joka kerta ainutlaatuisella tavalla ja hän pääsi nauttimaan kättensä töistä, joista nyt kaikista maksettiin. Talossa on niin suuri vaihtuvuus ja paljon vuokra-asuntoja, että perinteisiä taloyhtiön keväisiä ja syksyisiä talkoita ei pidetä. Kukaan ei halunnut kauheasti asua 'Kuolemantalossa'; asuntoja oli helppo vuokrata muualta muuttaneille, jotka eivät tienneet talon lähihistoriaa.

Pienenä yksityiskohtana huoltomiehen näkökulmasta katsottuna: Kapulaisen ja Kotilaisen nimenvaihdos aiheutti vain kolmen kirjaimen muutoksen kahteen paikkaan. 



Kapulaisten koti oli viimeisen päälle siivottu ja kunnossa, joten he muuttivat mitään tekemättä uuteen kotiinsa. Eteisen siivouskomerossa oli ainoastaan kasa tarkasti laadittuja ohjeita kerrostalon kierrätyksestä ja talon muista käytännöistä. Terveystarkastaja Oiva Kapulainen oli ollut perfektionisti, jolle talon roskisalue oli kuin elintarvikehuoneisto. Kerrotaan tarinoita, että Kapulainen haistoi homeen, näki mikrobit ja bakteerit paljaalla silmällä.

-Kyllä tommonenkin elämäntapa tappaa, Anu sanoi. Ja sisse kuoli. Sen elimistö käänty sitä vastaan, aggressiivisesti oikein. Aggressiivinen syöpä, Anu sanoi jokaista tavua painottaen: Joskus vaan meinasin tulla hulluks sen kanssa, kun se siinä vastapäätä asu, niitä kaikenlaisia ohjeita aina tippu, jos ei feis tu feis, niin sitten postiluukusta, sullekin varmasti. Friimannit oli helpottuneita kanssa, kun se puuttu jo lastensuojelunkin kautta niitten roskisdyykkaukseen ja kestovaippojen käyttöön. (Omasta vaippavalistuksestaan se ei tässä kohdassa maininnut mitään) 
(Kappelevalinta kertoo ihmisistä, jotka luulevat ... https://www.mikseri.net/artists/kaarmenayttely/moraalin-vartijat/124238/ )

-Sen vaimo Pirkko Kapulainen harrasti tai oikeammin eli juoksemalla, Anu jatko, ja se kuolikin vähän miestänsä ennen ojaan. Se oli kai saanu sydänkohtauksen juoksulenkillään ja löydettiin ojasta. Sitä ei heti samana päivänä löydettykään, kun se oli vaihtanu reittiään.  



https://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/asuminen/jatehuolto-ja-kierratys

"Muovipakkausjäte: Tyhjät, puhtaat ja kuivat muovipakkaukset, kuten elintarvikkeiden muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, leviterasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset, pesuaine-, shampoo- ja saippuapakkaukset, muovipullot, -kanisterit ja -purkit – mieluiten litistettyinä, muovikassit, -pussit ja -kääreet, styroksipakkaukset. Ei PVC-muovia.
Irrota korkit ja kannet ja laita ne keräysastiaan erikseen. Älä pinoa erilaisia muovipurkkeja sisäkkäin, sillä se vaikeuttaa muovin lajittelua jalostuslaitoksessa. Lajittele muut muovit, rikkinäiset muoviesineet, kuten ämpärit, lelut ja astiat sekä likaiset muovipakkaukset polttokelpoiseen jätteeseen." https://www.lsjh.fi/fi/jatelaji/muovipakkaukset/

Terveystarkastaja Kapulainen oli suorittanut omavalvontaa omalla ajallaan. Hän oli pitänyt huolen talon järjestelmällisyydestä ja erinomaisesti järjestetystä jätehuollosta ja lajittelun toimivuudesta. Hän oli kuin nykyajan ss-jääkäri (tämän ilmaisu saa tietävämpi korjata), jonka ehdotukset olivat sääntöjä ja hyvällä tavalla kauniisti verhottuja käskyjä. 
Kun muutimme, ensimmäisen viikon aikana hän kiinnitti oveemme post-it-lapun, jossa luki: Suljettehan ovenne normaalilla äänellä, ei paiskoen. Ja pahoitteli ja pyysi anteeksi rahvaanomaisen lapun käyttöä, jonka äkkinäinen tilanne oli vaatinut.

Itsekirjoittamani: Ei mainoksia, kiitos, Kapulainen poistatti ja palautti sen A4-kirjekuoresaa tulostuspaperille kiinnitettynä. Kirjeessä oli poistetun tarrapaperin lisäksi virallinen maanlaajuisen huoltoyhtiön sivuilta tulostettu tarra samalla tekstillä: Ei mainoksia, kiitos. Ja linkki sivuille. 
Kuvittelin jo ymmärtäväni, että Pirkko halusi juosta pakoon.




Kerrotaan myös totena tarinaa, että kun Pirkko kuoli ja Oiva sai takaisin Pirkon viimeiset juoksuvaatteet, hän ripusti ne pihan reunassa olevalle kuivaustelineelle, oli kastellut ne bensiiniin ja sytyttänyt tuleen. Ottanut kaikki pyykkinarut pois, maalannut telineet ja laittanut uudet, tällä kertaa siniset pyykkinarut. Talossa yksityisvastaanottoaan pitävä psykoterapeutti Rihmasto ei tällä kertaa yleisesti kommentoinut asiaa, vaan heille syntyi Kapulaisen kanssa terapiasuhde, joka sitten ilmeisesti lopulta vapautti Oivan sisäisen aggression tappavaan muotoon. 



Klikkaa kuva isommaksi.


Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia (kerros)talo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja elämäntapahtumista ja käännekohdista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti