Kerrosjatalo osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita

Tutkimusmatka jatkuu - Tammikuussa olen Kuoleman kanssa niin pitkällä, että kirjoitan blogikirjoituksen: Jos nyt kauppamatkalla kuolen. Kirjoitan sen kahdessakymmenessä minuutissa. Se löytyy täältä: 
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/01/jos-nyt-kauppamatkalla-kuolen.html

Blogikirjoitus on monen mielestä liian pitkä. Se on monen mielestä myös ahdistava, riippuen kunkin henkilökohtaisesta suhtautumisesta kuolemaan. Joillekin liian katkeraa. Joku saattoi suivaantua kirjoituksesta siksi, että ei jaksanut todellakaan ajatella, tai olla millään tavalla kiinnostunut siitä, mihin hänen tavaransa joutuvat sen jälkeen, kun hän on kuollut. Joku sai siitä intoa kuolinsiivoukseensa, joku intoa kerätä lisää tavaraa kuorekseen ja pinoikseen maailmaa vastaan.

Anun mielestä kirjoitus on 'ihan ookoo', vaikka sitä hiertää aina aiheesta puhuttaessa se ruotsalainen, sen sanoilla 'ämmä' sen kirjansa kanssa (tästä kerrotaan osassa 7, ei siis vielä ilmestynyt) ja se, että se ei osaa ainakaan omasta mielestään kirjoittaa ja mäkin vein siltä nyt sitten tämän aiheen. - No itse hän tuli oven taakse, niinkuin tässä sarjassa moni tekee, ja aloitti tämän kaiken. Muuten tämä olisi jäänyt yhdeksi julkaisuksi, kenties.

Tällaisen lapun olen mm. saanut postiluukustani,
kuka sen sinne laittoi, selviää osassa/jaksossa 9.

Ja vaikka mitään kirjoittamaansa ei saa selittää, vaan pitää näyttää (Kiitos Kullervo Järvinen); Tarinassa ei ole kyse ’vihreiden arvojen’ tuputtamisesta tms., vaan siitä, että ihmiset eivät tiedä toisistaan mitään. Itseäänkin voi usein luulla toiseksi (ja päinvastoin). 

Asiaan: Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa yläkerran naisesta ja hänen kissastaan (osa 3), mutta en osaa kirjoittaa naisesta oikeastaan enempää, kuin että hänen asuntonsa on joulukuun alussa (= lue toisena adventtina) tyhjä. Hän asui yläpuolellani yli kolme vuotta. (Tämä on kohta, jossa kirjoittaja ja hänen yläkerran naapurinsa Karita, jonka etunimeä hän ei vielä moneen jaksoon tiedä, eriytyvät edelleen (vrt. edellinen jakso) kertomaan omia tarinoitaan omista elämistään (ja eläimistään) katsoen. Kirjoittajanainen kertoo tarinaa hieman eri ajassa edessäpäin, Karita omaa aikajanaansa seuraten.)

Takaisin asiaan: Roskakatoksen oven välissä on sininen VR:n putkikassi, mistä on vetoketju rikki. Kassissa on lasinpalojen alla palasiksi revittyjä lapsuudenkuvia; niissä naisen äiti (kuvittelen yhdennäköisyyden perusteella) on seisomassa aina irrallaan muista ihmisistä (ja kyllä, otin kassin sisälle ja tutkin, vrt. tutkiva kirjoitusote. Ja kokosin valokuvat yhteen; ja niistä 'ehkä' seuraavissa jaksoissa). Vuokrailmoituksen kuvissa asunnossa on pahvilaatikoita, yhdessä kuvassa kissa istuu nojatuolin päällä ja tuijottaa suoraan kameraan, toisessa kissa istuu keittiön pöydän päässä tuijottamassa ulos ikkunasta.

Silloin kun näin naista, hän oli ulkoiluttamassa kissaansa; he kulkivat ylikulkusillan kautta hautausmaalle. He kävivät ’kaikkien rakastaman konduktöörin’ Raiteen haudalla, joka on edellisessä uurnarivistössä Kallen (’mieheni’) haudasta. (Anu on kertonut tarinoita, mitä Anun äidin ystävä on kertonut tästä komeasta konduktööristä.)

Marraskuusta lähtien ylhäältä kuuluu iltaisin huonekalujen ja tavaroiden siirtelyä. Naisen ovella käy viimeisen kuukauden aikana useana iltana ihmisiä hakemassa erilaista tavaraa; näen heidän kantamassa kukkia (=viherkasveja), kaappeja ja mattoja. Viimeisen kerran näen, kun he, nainen ja kissa kulkevat hautausmaalle raiteiden poikki verkkoaitaan tehdystä aukosta. Heillä on mukanaan vishypullo ja vaaleanpunainen ruusu. He ovat työntäneet ruusun multaan ja jättäneet tyhjän vishypullon hautakiven eteen.

Kuvan voi klikata isommaksi.

Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia kerrostalo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja taloissa tapahtuvista ilmiöistä. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia. Osa 4 on lievästi väliosalta tuntuva osa, jossa siirrellään ja selvitellään tavaroita ja asioita paikasta toiseen, joku on jollekin hävinnyt ja melkein käydään kaupassa. Elämä talossa jatkuu, mutta palaako se koskaan raiteilleen.

Seuraavat jaksot:
Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

ja niin edelleen... seuraavien jaksojen linkit löytyvät aina jakson perästä...

Aikaisemmin esitetyt Kerrosjatalo-sarjan kirjoitukset löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä (jossa ketään ei vielä ole missään)
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki (voiko toisen ovelle sittenkin mennä?!)
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html