Rinkeleitä tehtiin Viipurissa fransiskaanimunkkien luostarissa, kunnes 1500-luvulla resepti levisi luostarin ulkopuolelle. Pietari Brahe tilasi Viipurista rinkeleitä Turun Akatemian vihkiäisiin ja Venäjän keisari Aleksanteri III:lle toimitettiin viikoittain rinkeleitä.
1800-luvulla
Vaittisen ja Löppösen suvut kiistelivät, kumman rinkeliresepti oli
alkuperäisempi. Tätä aikaa kutsutaan rinkelisodaksi. Vaittisen rinkeli nautti
luottamusta Viipurissa, mutta Löppösen menestyi kansainvälisesti. Ennen pitkää
rinkelintekotaito levisi Lappeelle, nykyiseen Lappeenrantaan,
jossa rinkeli yksinkertaistui. Ennen toista maailmansotaa Lappeella oli yli 60
taloa, joissa taidettiin rinkelinteko.
Rinkelin
valmistustavan Lappeelle toi Hanhijärven kylästä syntyisin ollut Anni Pajari,
joka palasi veljensä Sakari Rantasen talouteen Hanhijärvelle, jossa useat talot
alkoivat valmistaa ja markkinoimaan viipurinrinkeleitä maatalouden lisäansiona.
Tapa elää vielä nykyään myös Hanhijärvellä, vaikka valmistus ja markkinointi
onkin jo levinnyt kylän ulkopuolelle aina Joensuuhun asti.
Nykyään
viipurinrinkelikauppiaan löytää lähes kaikilta markkinoilta ja rinkeliä markkinoidaan
voimakkaasti perinteikkäänä markkinaostoksena. Joensuun torin lisäksi
viipurinrinkeleitä myydään markkinoiden aikaan myös marketeissa.
näin kertoi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurinrinkeli
Mutta miten se rinkeli/resepti putosikaan
taivaasta?
Rinkeli tuli Viipuriin 1300-luvulla harmaan munkkiveljeskunnan mukana. Kun luostarin toiminta uskonpuhdistuksen jälkeen lakkasi, myös kansa tutustui rinkelin valmistuksen saloihin.
Vähitellen rinkelistä tuli yläluokan, jopa kuninkaiden herkku. Viipurista rinkeleitä toimitettiin Turun Akatemian vihkiäisiin 1649 ja Pietarin hienostolle 1700-luvulla. Tsaari Aleksanteri III sai joka viikko kuriiripostina kuusi rinkeliä nautittavakseen. Tunnetuimpia rinkelinvalmistajia olivat Löppösen ja Vaittisen suvut.
Viipurista rinkelintekotaidot tulivat Lappeelle, joka tuli tunnetuksi rinkeleistään 1900-luvun alkupuolella. Rinkeli on edelleen elävää perinnettä ja saadakseen maistaa "viipurilaista" on mentävä markkinoille. Monet mausteet antavat leivonnaiselle sen erikoisen maun, mutta onnistuneen rinkelin salaisuus on riittävä vaivaus ja oikea kohotus.
Viipurinrinkeli:
3 munaa
250 g sokeria
5 dl maitoa
40 g hiivaa
½ tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 tl muskottikukkaa
½ tl meiramia
½ tl minttua
½ tl neilikkaa
½ tl kuminaa
ripaus sahramia
1 kg vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia
3 munaa
250 g sokeria
5 dl maitoa
40 g hiivaa
½ tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 tl muskottikukkaa
½ tl meiramia
½ tl minttua
½ tl neilikkaa
½ tl kuminaa
ripaus sahramia
1 kg vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia
Lisää munat ja sokeri vatkattuina taikinapohjaan. Alusta taikina muuten pullataikinan tapaan.
Viipurinrinkeli paistetaan perinteisesti olkien päällä.
Ohje Jaakko Kolmosen kirjasta "Karjalan parhaat leivonnaiset"
Viipurinrinkelin muoto kuvastaa rinnan päälle ristittyjä käsivarsia, mikä oli keskiajalla yleinen rukousasento. Tarina kertoo, että rinkelin kehitti 600-luvulla muuan italialainen munkki halutessaan palkita oppilaitaan leivonnaisilla, jotka muistuttivat käsivarsien asentoa rukoillessa. Munkki antoi leivonnaiselle nimeksi pretiolas eli ”pieni palkinto”.
Rinkeli levisi nopeasti muualle Eurooppaan, ja siitä tuli onnen, pitkän iän ja menestyksen symboli. Esimerkiksi Saksassa lapset ripustivat rinkeleitä uutena vuotena kaulansa ympärille.
Rinkelin maine vain kasvoi vuonna 1510 turkkilaisten yrittäessä kaivautua Wienin muurien alitse kaupunkia valloittamaan. Yöllä ahertaneet leipurit kuulivat turkkilaisten aiheuttaman metelin, ja hyökkäys estettiin. Palkkioksi leipurien ammattikunta sai oman sinetin, jota koristaa rinkelin kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti