Tarina, jossa
tänä vuonna ovat mukana edellisvuosista tutut joulusatu-elementit, paitsi omena. Niin
kuin tässäkin, ’joulukirjeiden’ tarkoituksena on koota yhteen vuoden aikana
tapahtuneet mukavat arkiset asiat, jotka ovat johtaneet muutoksiin ja/tai parantaneet elämänlaatua. Toimia aikansa omana saarnastuolina, josta
ilmoitusasiat jaetaan koko seurakunnalle. Vuoden 2017 asiasanoja: motivaatio, viimeinen, ensimmäinen, viimeinen, eikoskaan, odotus, väsymys, mitävittua, täh, ihmiskoe, niinkö, ei, juu, ihmiskoe2, aivan, jotainsinnepäin, entiedä ... janiinedelleen
Se on sitten
täysin eri asia, millä koodikielellä ilmoitukset tehdään:
- Etsä ny
sinne voi mennä töihin, Makkonen sanoo, ne naiset puukottaa sua selkään.
- Nainen on
naiselle susi, se jatkaa.
- Tuolla on
ovi, jos osaat paremmin kun minä, Makkonen matkii Justiinana keimaillen eteisen punaisella matolla.
- Just ton takia, mä en halua
kasvaa! Liisa huutaa väliin ja syö raakana piparkakkutaikinaa, joka pitäisi
mummonkin mielestä paistaa.
- Tarpeeks
paljon, kun ’joudut syömään piparia’, niin kyllä sullekin ajan kanssa muna kasvaa, Makkonen
vääntää.
- Helvetin
anarkistit, Jeesus tuhahtaa tullessaan ja nostaa kauppakassit pöydälle. Nyt tulee
joulu.
- Toitko kaulimen?
Liisa kysyy. Äläkä vaan selitä, ettet muka ’muistanu’. Jos muka unohdit, niin
siihen on tarkkaan ajateltu syy.
Jeesus rojahtaa keittiön pöydän viereen ja me tyhjennetään kauppakassit ja aletaan
suunnitteleen missä järjestyksessä tehdään lanttua, porkkanaa ja maksalaatikkoa,
kun alkaa:
Kuninkaan
kootut:
- En tiedä
missä vaiheessa ehdin tekeen (tai edes auttaan), kun nyt on vähän kiire.
(Kiire on oivallinen sana kaikkiin
tilanteisiin, varsinkin kun aika ei koskaan lopu. Taustalla on tällä kertaa
joulukiertue, jossa pitää maata seimissä erinäisissä kirkkorakennuksissa ja
verkostoitua (itämääntietäjät) seuraavaa joulua varten. Tunnusmerkkinä kestokärsimyshymy ja puheenaiheena
vuotavat nilkat, joilla vielä pitäisi jaksaa seuraavaan kirkkoon. Periaatteessa ainoa tauko on kesäloma.)
- Ei oo ollu
aikaa, kun on pitäny hoitaa nää kaikki hommat.
(Kaikki hommat viittaavat yksintekemisen halupakkoon, syntymisen kunniaa
ei voi jakaa kuin yksi, Jeesusta ei voi vaihtaa/(jakaa jne) toiseen Jeesukseen
vrt Jeesus kuoli syntiemme tähden.)
- Jos tää joku
päivä tästä vilkastuu/rauhottuu, niin katotaan sitten sitä.
(Sama kuin edellinen, mutta asiayhteyksistä
riippumatta sinuun/teihin ei oteta yhteyttä.)
- En oo mitään
suunnitellu, kun en oo ehtiny, saattaa olla että menen sinne tai saattaa olla
että sitten en jaksa, en tiedä vielä yhtään -harhautuslause. (JuudasIskariot-traumaan verrattava käyttäytymisefekti)
(Sama kuin edelliset, mutta voisitteko ymmärtää, että tää asia ei kuulu teille ja kaiken tän
kirkkokiertuehomman jälkeen, haluan olla yksin ja korkeintaan hetken opetuslapsieni seurassa. Ja sit on hyvä kerätä voimia, kun pitää vielä paeta, kun Herodes
alkaa vainoon.)
- Ai sä oot
tehny tommosen ”himmelin”, tommosen vois muuten tehdä. Missä välissä sä
oot? … ainiin…
(Ainiin viittaa siihen,
että sullahan on aikaa, eli kuulut lajiin, jota ei sanota ihmiseksi, joka ei
tee tärkeitä töitä, kun ei ole niitä tekemässä, kun niitä ei ole. Seimiasetelmissa on vuodesta toiseen samat henkilöt, jotka tietävät missä kohdassa oikeasti pitää hämmästyä säikähtäin, feat Enkeli.) - Ymmärrätkö nyt Liisa, mitä se munankasvatus tarkoittaa? Makkonen kysyy kuiskaten Liisalta. Tarinat kuolemattomista ihmisistä:
- Kyllä me toi
allekirjotetaan, Jeesus sanoo. Täydellisesti joo. Mä nyt en ainakaan tee yhtään
mitään, jos ei nimee lue missään.
- Mut
tajuuksä, et sä oot nukkunu sielä seimessä, ootko huomannu, Liisa sanoo, vittu
nukkunu.
- Heitätkö
itse ensimmäisen kiven? Jeesus kysyy.
- Hemmetin toi
jakamaton loppumaton rakkaus, mörkö se lähti piiriin, mitähän se mörkö tahtoo?
Makkonen irvailee.
- Mä en ainakaan
tänä jouluna halua kirjottaa joulusatua, siitä tulee, mä en osaa edes sanoin
kuvailla, mikä siitä tulee. (Tämän lauseen siis sanoi kirjoittaja itse.)
Joulun tuduu-lista: (=yritys sulkeutua yhteiskunnan ulkopuolelle -projekti 2017, unohtaa sekä hyvin,- että pahoinvointi -etuliite)
Unohda
joulusatu.
Nimi pois
ovesta.
Irrota ovikello.
Teippaa postiluukku. (Kolme viimeistä ovat listassa vain listan vuoksi, sillä listassa on normaalisti lueteltu asioita peräkkäin, ja joskus on hyvä pitäytyä myös normeissa ja tutustua yleisesti oletettuihin yhdenmukaisiin asioihin. Kunhan nyt symboloivat tarinan asettamia juonikäänteitä. Tarkoituksena kuvata idyllinen mökkitalvijoulumaisema, jossa ei kilometrien säteellä ole muuta asutusta:)
Kun Pukki laskeutuu
parvekkeelle reen kanssa, vaihda Jeesus Pukkiin, kapaloi rekeen ja lähetä
ilmateitse eteenpäin (synkkään, loputtomaan, kylmään plus muita
kestolohduttomia adjektiiveja… yöhön. Pääsiäinen tulee kumminkin).
(Muutenkin kaikki tarinan ylimääräiset henkilöt ovat kuvitteellisia, ja niinkuin kerrottu oikeilla ihmisillä on omat menonsa.)
Ja puhelin
ainakin äänettömälle.
Jos jollekin
on ”pakko” ilmoittautua puhelimitse, että on kaikki oikein hyvin kunnossa
tietenkin, niin vastaa seuraavalla tekstiviestillä:
”Olimme käymässä
hautausmaalla.
Hyvää ja Rauhallista Joulua!”
Ja jos oikeesti pääsis kuvan näköseen paikkaan, siellä ei olis edes kenttää!!
Tässä kohdassa halusi tai ei, tulee mieleen, onko tarinassa olemassa juoni; alku, sotku ja loppu? Onko se kannanotto? Mielipide? Sanotaanko siinä asia mahdollisimman epäselvästi, asiasta ja aasinsillasta toiseen, ettei se ole edes ymmärtämisen kannalta millääntavalla viihdyttävä? Miksi henkilöt ovat vuodesta toiseen aina samat? Kuka on Makkonen? Miksi aina syödään piparitaikinaa ja tehdään laatikoita? Missä ovat kulta ja mirhami? Onko siis vain kirjoitettu joulusatu siksi, että se nyt vaan on jo viidennen kerran traditionaalinen perinne? Voisiko perinteistä tinkiä? Voisiko marraskuun ja helmikuun välisen ajan poistaa ja siirtää joulu maaliskuun alkuun? Olisiko se silloin kuitenkin liian lähellä pääsiäistä? (Olisi = liiallinen jeesusjuhlarypäs) Voiko pimeäänkauteen enempää turhautua ja voiko sen epätäydellisemmin esittää? (Voi.) Miten kirjoituksessa voidaan näyttää, että kyllästymisen aste, turhuus ja tarpeettomuus ei voisi paljoa enempää laskea? Miten joulunäytelmään pääsee edes triangelinsoittajan varamieheksi? Miksi ei voi päästä pois, vaikka on jo ulkopuolella?
Lukemisen
voi siis lopettaa tähän(kin). Tietenkin nyt vasta on tulossa oikea sotku ja loppu, täysin turha, mutta menköön: Postskriptumi
Niille,
jotka ovat odottaneet (ja ehtineet (tämä on myös täysin mielikuvitusteltua) loukkaantua),
että kutsua än äss juhliin ei ole tullut, niin kerrottakoon, että juhlia ei ole
ollut (akuutti todellisuudestapako ja nollasus oli silloin, kun Kotiteollisuus kävi kauppalassa; https://www.youtube.com/watch?v=fCaharow3RU , ei kylläkään Kuolemajärveä soitettu, vaikka huudettiin), eikä niitä ole näköpiirissä (=Miksi juhlia tyhjää? Sinua eisiis ole unohdettu (tämä koskee siis ystäviä ja sukulaisia
ja millänimellämuitakauniistikutsutaanänässlähipiirissä-jaketänythaluaisiluevoisikutsua). Ja täydellisessä todellisuudessa tämä kaikki, minkä voi aina kuvitella, ei olisi mahdollistakaan tai toteutuisi niin, miten haluaisi. (Kuulostaa Elämältä -huomiokohta ja tästähän se Oikea joulukirje alkoi -kohta)
Kirjottaja on jo syksyllä tehnyt
kutsukirjeen, ja mielessään kuvitellut miten kaikki tapahtuu… (mielessä tapahtuneessa
toiminnassa, saattaa joissakin psykoosin muodoissa kehittyä kantajalleen myös
todellisuutta (ja sitä kautta pyyhkiytymättömiä muistikuvia: kuka mihinkin aikaan tuli ja lähti, vuoropuhelut, mitä
kelläkin oli päällään, kuka istui missäkin milloinkin, "kakkukin" riitti, …), ja
ettei se (=kirje) menisi täysin hukkaan, liitettäköön se ilmoituksenomaisesti osaltaan tähän:
KUTSUNOVELLI
Ala-asteella
(nykyisin alakoulu?) käytin punaista kiiltävää takkia, missä oli valkoinen
Y-kirjain (Tämä on 1980-luvun historiaan viittaava alkulause, ja takissa oli
nepparit ja resorit, muuten siihen aikaan oli pukeutumisessa pastellikausi;
vaaleansinistä ja vaaleanpunaista, raitaa ja reisistä leveitä puuvillahousuja,
ekoja Beaversin farkkuja, ennen mustaa paraatia ja alkavaa strech-aikakautta).
Takki olisi
nyt loistava rekvisiitta, sillä nykyinen Y-kirjaimen metsästykseni on tuottanut
tulosta. Aloitin vuoden 2016 syyskuussa opiskelun kulttuuri- ja taidetoiminta
hyvinvoinnin edistäjänä – YAMK-linjalla (kuulostaa lausuttuna oksennusääneltä)
Hämeen ammattikorkeakoulussa, jossa kehitimme työyhteisöjä ja dramatisoimme
työhyvinvointikokemuksia. Toukokuussa aloitin omaehtoisen kolmen kuukauden
opintovapaan (lue neljäkuukautta), jolloin kokosin opinnäytetyön 9 euron psyyke - löytyy linkistä: https://www.theseus.fi/handle/10024/135982
(selittää
itsellään synkkenevää ahdistuksen määrää, toim. huom.) Ja jotta tee ja ee -toimisto olisi hyväksynyt alunperinkin sivutoimisen opiskelun, odotin päivittäin puoli viiteen (16:30), että voin aloittaa.
Itse asia:
Tämän päätökseensaattamisen vuoksi (eipä vieläkään polttareita, hää- ja
syntymäpäiväjuhlia ole tullut tähän mennessä pidettyä) haluan kutsua …
blaablaa… tässä kohdassa lukee Manhattanin osoite ja suunnistusohje ja aika jne…
(pukukoodi puvuton, sekä maininta omaehtoisesta juomakoodista)
Erikseenmainiten
mitään konkreettisia lahjoja ei vastaanoteta (mikä röyhkeä olettamus, kirjoittaja
huom.), sillä saatan lähteä vapaaehtoistöihin Peruun tai x tai x (tarkoittaa: Kaikki omaisuus yhdessä repussa -projekti). Toivottavasti kaikkien eduksi ja iloksi, duunarimaisteri osoittaisi (toiv.kotimaisenkin ja -kon ja muita loppupäätteitä) apukohteen, johon
suunnata worssanmaan 20-vuoden elämystuottoisan elon jäljiltä.
Aili kävi neljä vuotta kansakoulua
Lempään koululla, joka oli pieni koulu;
kaikki opetus tapahtui yhdessä luokassa.
Rippikoulun Aili kävi Forssassa 15-vuotiaana (1940). Ja pääsi ripille Forssan kirkossa. Siihen aikaan Aili oli osaksi myös pikkupiikana, talon rouva teki hänelle rippipuvun.
Koulun jälkeen Aili oli pikkupiikana eri paikoissa mm. Matkussa ja muutama kuukausi 15-16
–vuotiaana Helsingissä jatkosodan aikana, mutta kun pommitukset alkoivat hän
tuli takaisin Forssaan.
Aili Saarijärvellä Nuorten Kotkain –leirillä n. 19-vuotiaana.
Aili jonossa toisena.
Aili (takana vasemmalla)
lauloi myös Kisällittärissä.
Aili oli mukana Demarien nuorissa, Nuoret Kotkat, jolla oli leirejä ja matkoja ympäri Suomea. Aili oli aina hyvin vilkas ja menossa. Hän harrasti juoksua, hiihti, kävi lenkillä, oli näytelmäpiirissä ja Kisällittärissä laulamassa ja kilpailemassa.
Opistolla Aili kävi 17-18 -vuotiaana talouspuolella. Siihen aikaan opiston rehtorina oli Elli Laurila.
Sodan aikana Aili oli vähän aikaa töissä Puistolinnan rakennuksilla. Työ oli raskasta. Ainoastaan vanhempia miehiä oli mestareina ja muurareina, kaiken muun työn hoitivat naiset.
Aili oli töissä myös Tammen leipätehtaalla ja Tammen leipämyymälässä Kauppakadulla. Armeijalle leivottiin ja pakattiin leipää. Oli pitkiä päiviä ja yövuoroja. Leivät kannettiin vartaalla ja hiivaleivät laudan päällä kauppaan. Kaupassa myytiin muutakin pientä mm. makkaraa. Myymälänhoitajan lisäksi oli kaksi myyjää.
Aili meni myymälään töihin 17-vuotiaana. Siihen aikaan sota-aikana kaikki ostettiin ruokakupongeilla, joten sakset olivat vyötäisillä roikkumassa.
Aili Tammen myymälän kassalla.
Miehensä Esko Koskisen (1927 - 1987)
Aili tapasi sodan jälkeen. Heidät vihittiin avioliittoon Forssan kirkossa 1949.
Oman asunnon pariskunta osti Turuntieltä, jossa asuivat 49 vuotta.
Tammen myymälästä Aili siirtyi myyjäksi Kaukon kenkäkauppaan, jossa työskenteli n. 33 vuotta, aina eläkkeelle asti. Kaukon kenkäkauppa oli tuolloin
Kauppakadulla, jossa oli alkuun pienet tilat. Lisätilaa saatiin, kun ”Laakson
likat” lopettivat. Kenkäkauppa siirtyi myöhemmin Torikadulle. Kaukon kengän
Rautatiekadun tiloissa Aili ei ole enää työskennellyt. Monet muistavat hänet
kenkäkaupan ajoilta.
Kenkäkaupassa
kaikki oli kotimaista. Myytiin jazzareita,
lapikkaita, nahkatavaraa ja liimoja. Huopatossuja ja aamutossuja. Aili oli myös
mukana ostamassa kenkiä. Edustajat kävivät paikkakunnalla aina messujen jälkeen
ja tulivat mm. Maakuntaan.
Kuva
otettu 1.9.1970. Aili eturivissä oikealla.
Aili Tyykihovissa 2009.
Aili -olit osa forssalaisessa historiassa.
Kiitos iloisesta elämänasenteestasi ja välittömyydestäsi!
Tänään 24.9.2017 olisit täyttänyt 92 vuotta.
12.2.2009
Tyykihovissa;
Vieraita Belgiasta ja Saksasta. Kuvassa
Hervig Nulens,
Aili ja Hilkka Johansson.
Taustalla Ailin ’lifestory’.
Kuvat Aili Koskisen albumista. Aili oli mukana 2009-2010 Wahren-opiston kautta Grundtvig-oppimiskumppanuuteen liittyvässä EU-projektissa. Projektissa haastattelin 13 forssalaista henkilöä, joista koottiin Otteita elämästä -elämäntarinat, jotka olivat esillä samannimisessä näyttelyssä 2010. Projektissa osallistujien muistot ja kuvat tallennettiin digitaaliseen muotoon.
Wirtasen Eevi Suomen talvisodassa 2017. Kuva Kati Länsikylä.
- Kyllä täällä
päävammanen saa olla, että tätä paskaa kestää, sano Wirtasen Eevi.
Se pudisteli
valkosia vuodevaatteitaan kuivuun narulle, vaikka sato. Niissä oli kaikissa
kauniisti nimikoituna E.W.
- Kaikenlaista
verta, juu, se tuhisi ittekseen.
- Se on
semmosta juu nykymaailman meno. Samaa matkaa mennään, mutta jokanen koittaa
hiihtää omaa latuansa. Kaikki on niin erinomasia ittekseen. Sää oot niin nuori,
ettet sää oo kuullukkaan sanaa solidaarinen. Semmosta sanaa ei enää ookkaan,
ainakaan naisilla. Meitillä on nykysin vaan tää mielenkiintonen
kilpailuyhteiskunta, jossa ei tartte eres itteensä tuntee, mutta ikkunat pitää
pestä, ymmärräkkö. ”Ikkunat.” Se on semmosta henkistä ympärileikkausta: Sut
piretään hengissä, mutta mittään et saa tehrä, ettei ammuta alas.
Solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Termiä käytetään yleisesti sosiologiassa ja muissa yhteiskuntatieteissä. Solidaarisuus voi olla toisaalta tietyn ihmisryhmän sisäistä ja toisaalta ulospäin suuntautuvaa, ryhmien välistä solidaarisuutta. Ryhmän sisäisenä ilmiönä solidaarisuus liittyy ryhmän koheesioon, sen jäsenten yhteenkuuluvuuteen sekä ryhmän yhteisten päämäärien tavoitteluun. Ryhmien välinen solidaarisuus voi puolestaan olla esimerkiksi hyväosaisten solidaarisuutta huono-osaisia ja kaltoin kohdeltuja kohtaan. Yhteenkuuluvuus on keskeistä myös silloin kun solidaarisuus kohdistuu toiseen ryhmään, sillä sen jäsenet voidaan mieltää esimerkiksi ”samassa veneessä oleviksi”, ”kohtalotovereiksi” tai ”sisariksi ja veljiksi”. (Haettu 3.8.2017 osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Solidaarisuus)