Töihin paljain jaloin - 5 vuotta museossa

Kiitos ja anteeksi. 

En koskaan ajatellut, että olisin töissä museossa. Vuonna 2011 ajauduin Ronttismäen kautta imuroimaan mallikirjoja tekstiiliarkiston hämärään kuulokkeet päässä ja avaamaan studiossa valkoisilla hanskoilla sivuja kuvaajalle, - vielä täysin tietämättömänä, että muutamana seuraavana vuonna pitelen kädessäni kameraa, läksiäissiirtona tältä edelliseltä lähettiläältä. Niin on täällä siltojakin imuroitu, olen todistanut, ja pyyhitty Loimijoen pintaa.

Et ainakaan puita oo kaatanu, sanottiin ja yllätän vastaamalla, että kyllä. Harakanpoikasiakin on haudattu. Ja mitä muuta:
Tuhansista luetteloinneista mieleenpainuvin on esikehruunhousujen rasvauskeppi sekä Aaro Rauhalan taideteosten kuvaaminen edestätäytettävänpesukoneenmallisillavartaloilla.

Kalle Aaltonen, asetelma

2013 sain olla suhteessa Kalle Aaltosen kanssa, ja hän ’nukkuikin’ kanssamme neljä kuukautta näyttelynvalmistelun ja näyttelyn ajan. Samana vuonna otin uuteen perusnäyttelyyn ensimmäiset esinekuvani: Siinä hetki keskusteltiin henkien kanssa valojen suuntauksesta, näin vaatetusalan aivoilla. Ja on sitä myöhemmissäkin jaksoissa itketty valkoisten lautasten kanssa. No, alkuvaikeuksien kautta voittoon.

Taulukuvaus jatkui: vuoden 2014 oli myös ihanan liikkuvaa aikaa, oli kaupungin taideinventointi, jolloin saimme tutkia melkein kaikki kaupungin kiinteistöt, todeta salien hyvät akustiikat ja kurkistaa jokaisen kaapin ja kulman taakse.  Ja etsimen läpi on katsottu, toisenkin kerran ja edelleen.

HAMK:n käytävillä; taideteoksia ja heijastavaa todellisuutta.

Paljon on vietetty aikaa säilytystiloissa (sanan, jonka Janne Vilkuna iski selkärankaan museologian opinnoissa, sanan varasto ollessa aktivoimaton tila): Iäisyyden porteilla ja Helvetissä, jossa 10000 valokuvaa selatessa ilmastointi soittaa Rage Against the Machine –yhtyeen kappaletta ja on pakko 45 minuutin välein pitää tauko. Mutta onhan mukana Aukusti, Jooseppi ja Nestori. 

Ja on Iäisyydessä kuolluttakin kannettu.  

Tyykimuseo ennen ajanlaskun alkua ja varastohyllyjen aikakautta vuonna 2006:
painokangasnäyttelyn valmisteluissa avustaminen.

Ja ehtootorit, niillä tuli päivystettyä viitenä kesänä niin helteellä kuin sateellakin. Näyttelyitä pystytettyä vielä Tyyki-museo aikaan, Forssan museolla, kuin Vinkkelissäkin. Joista viimeiseksi jäi Sirosäkki-näyttely haastatteluineen ja vaatteineen.

Tulin museoon samaan aikaan 2011, kun Ulla Nummikoski lahjoitti tekstiilejä ja niiden lajittelun parissa kaikki alkoi; tauon jälkeen ne odottivat aina vuoden 2016 syksyyn, jolloin tekstiiliperintöprojektin yhteydessä ne nyt viimeisenä työnä luetteloitiin kokoelmajärjestelmään.

 

13.10.2011; Ullan pilkkuja. Tyykimuseossa ennen ajanlaskun alkua. Kuva Allu Kurka.

Mikä sitten on totuus museoassistentin työstä?

-Työskentelet viiden vuoden ajan joka toinen viikonloppu yksin, ja viikonlopuista ei tule mtn viikonloppukorvauksia, kuten moni luulee; sunnuntaitunti lasketaan vain viikkotuntimäärässä kahdeksi.

- Määräaikaisia työsuhteita viiden vuoden aikana peräkkäin 9kappaletta (3kk, 6kk, 9kk, 12kk –mittaisina sopimuksina)

- Assistentti on aina assistentti. Duunari, vaikka sitä sanaa ei saa käyttää. Assareille omat assaripäivät, vertaistukea maanantaivapaille ja ulkopuolisuuskokemukseen, paikattomuuteen ja sitä kautta joustavaan siirtymisefektiin.
- Museoala on oma vakava hierarkkinen ja akateeminen maailmansa, jossa hallitaan ympäristöä ja historiaa; Perusluettelointi kuulostaa joskus kolmannen asteen avaruustieteeltä. Asioissa on totuus ja epätotuus, näkyvä ja näkymätön.

Totuuksia on monia, joka tapauksessa syyskuu 2013 on mukavasti helteinen, Ronttismäen lyhyellä nurmikolla voi kävellä paljain jaloin, surra etanoiden kanssa. 

Puhuimme jo vuonna 2011 näytelmänharjoituksissa, miten museoympäristö rauhoittaa (pako, ei tarvitse elää nykyajassa) ja makasimme nurmikolla, Ronttismäen sisäpiha oli tyyni ja täynnä mielikuvitusta.  No tukka on kasvanut taakse ja elämä on edessä. Forssa avasi hetkeksi historiaansa, mutta nyt kirjoitetaan uusia tarinoita.
On vuosi 2017, kaikki on, avoinna ja auki, mereltä päin tuulee. Vapaus johtaa kansaa.

Nenäliinaluonnos. 

Kiitos Hyvät Ihmiset,
Anteeksi että häiritsin

ja Hyvästit

Viimeisenä päivänä tiskissä.
Poistot ja viestimiset.

https://www.youtube.com/watch?v=arDg2QilGuU