Määräaikainen ihminen osa 2 -Vappupuhe keskellä Uuttavuotta 2020-2021

 

Alku

Olen lukenut monta kirjaa, jossa kerrotaan, että olisi hyvä löytää oma paikkansa, tai ainakin oma itsensä. Kallistun jälkimmäiseen. Sen löydön avulla pärjää missä vain paikassa. Ainakin hetken. Joissakin paikoissa ei ole järkeä olla kauaa. Ihan itsensä tähden. Että, siitä jäisi edes jotain jäljelle. Siitä itsestä.

Sain yleissivistävän mahdollisuuden olla tutustumassa ns. kuoleman odotushuoneeseen. Olen ajatellutkin paljon kuolemaa. Mitä ihminen katuu, jos katuu, ns. abstraktiossa ’kuolinvuode’. Sitäkö, että oli liian kauan tietyssä paikassa. Sitäkö, että ei toteuttanut itseään. Sitä, että ei tehnyt hoitotahtoa, jossa kertoi, että ei halua elää pitkitettynä. Sitäkö, että ei voi enää tietää, mitä olisi tapahtunut, jos silloin ja silloin olisi tehnyt toisin. Onko sillä siinä kohdassa mitään merkitystä. Hei, muistakaa Elää! Ihan oikeesti.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

#sananvapaus #kaula #äänihuulet #puhu #hiljennä #kovenna #poispäältä #päälle #mykistä #olehiljaa

Uudenvuodentoiveet: 

-Että ihmisillä olisi vähän vähemmän tai enemmänkin vähemmän materiaa, että osataan pitää huolta siitä mitä on ja niiden kanssa, joita ympärillä on. Ja ettei kokoaikaa tehtäs (suoritettas) ihan uuvuksiin asti juttuja, just sen takia, että olis sitä materiaa, mikä ei si loppujen lopuks ole se tärkein asia. Tai jos se on, niin tehkää. Onhan tän oravanpyörän reunalla vitun vaikee keikkua. 

Toiveet jatkuu kuvan jälkeen.

-Tehtäis jotain kaunista ja 'kummallista'. Translate in finnish: Tehtäis niitä asioita, joita halutaan tehdä. Kaikkein eniten. Jos ei muka voida, niin kyseinalaistetaan ja tehdään vaan. 

-Meille kaikille tapahtuu suurinpiirtein elämässä samoja asioita, joten kannatan aitoutta ja avoimuutta. Kun yrittää piilottaa jotakin, niin se näkyy vielä selvemmin. Oletteko huomanneet.

-Älkää kertoko suoraan toisille mitä heidän teidän mielestänne pitäisi tehdä. Tai kertokaa toki. Sekin kertoo jotakin. (Vaikka ajattelisitte toisen parasta. Muka. Omaa parastaanhan ihminen ensisijaisesti ajattelee. Ja miten on helpompaa kun kaikki/toinen pysyy samanlaisena.) Ns. mielipiteenjakonsa voi tehdä myös keskustelevasti tai kysyvästi (tai manipuloiden). Älkää ainakaan silloin, jos toinen ei ole edes kysynyt. Tai onhan joskus pakko. Kääntäen: Älkää välittäkö siitä, mitä ihmiset sanovat. Ihminen kyllä kypsyy päätöksiinsä omaa tahtiaan. Tai joskus kypsyy nopeastikin. Ja ihminen pystyy mihin vaan. Kokeilkaa, jos ette jo usko. Vaikka ihminen ei ole kone.

Vappupuhe

Edellinen vappupuhe, jolle tämä jatkoa, löytyy täältä: https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2020/05/maaraaikainen-ihminen-vappupuhe-2020.html

Koneet ja ihmiset: 

Työnantajille konekanta on tärkeä siksi, että tuote valmistuu niiden avulla. Ja konekantahan pysyy, se ei ilmaise mielipidettään, eikä tyytymättömyyttään. Se on hiljainen orja, joka toimii ja jota huolletaan ja korjataan. Usein siihen investoitu raha saadaan takaisin ja jos kaikki loppuu, sen voi myydä huutokaupassa.

On paljon työnantajia, jotka keräävät konekantaa, vaikka koneet eivät menisi edes käyttöön. Koneet ovat aina tärkeämpiä kuin niitä käyttävät ihmiset. Koneet voivat olla harvinaisia ja ainutlaatuisia. Samaan aikaan kun ammattitaitoiset työntekijät pyytävät palkankorotusta, työnantaja ostaa varastoon koneita, jotka eivät tule käyttöön. Mutta jokupäivä tuotanto voi laajeta. Siinä vaiheessa niistä oikeasti ammattitaitoisista työntekijöistä, jotka osaisivat käyttää näitä koneita, 80 % on lähtenyt yrityksestä, koska a) palkka oli surkea ja sitä ei voi kuulemma mitenkään nostaa, eikä edes antaa oikeutta tehdä 8 tunnin päivää (siis tehdään vajaata päivää). b) Työntekijät alkavat remppaamaan ruumiillisesti, kun koneita ei voida tiukan tahdin tai muun välinpitämättömyyden vuoksi säätää oikeisiin korkeuksiin. Kaikki korjaustoimenpiteet tehdään kyllä vakityöntekijöille. Ja heitä myös huolletaan ja korjataan. Vakkarit kun ovat jo harvinainen laji sinänsä. Muita eritavoin määräaikaisia ihmisiä kyllä saa, ja voi vielä valita. Ihan sama millaiseen kuntoon he menevät, kun heillä on melkein koko ajan kestävä koeaika.

Hyvää pyhäpäivää: 

Yhtälö määräaikainen ihminen ja arkipyhä keskellä viikkoa, on yhtä kuin nolla euroa. Tässä kohdassa vakkarit tuulettavat ihanaa ylimääräistä vapaapäivää. Määräaikaiset kysyvät voiko sinä päivänä tulla töihin. Yleensä ei voi. Mutta voit jos voit, niin tehdä tunteja sisään muina päivinä, jos ja kun joku vakkari on paikalla samaan aikaan, kun teet niitä tunteja sisään. Vakkarit saavat lisäksi tehdä ylityötunteja. Jos määräaikainen ihminen tekee ylityötunteja, ne saa pitää vapaina siten, että 1 tunti vastaa 1 tuntia. Ei yhtään enempää. Tarkoittaa myöskin, että tilauskiireessä teet ns. ylitöitä, joista vakkari saa samasta tunnista kaksinkertaisen palkan ja sä saat yhden vapaatunnin. Loistavia yhtälöitä. Erittäin loistavia määräaikaisen työsuhteen ajankohtia ovat juurikin joulu ja pääsiäinen. Eikä yhtään kukaan vakkari halua tulla töihin itsenäisyyspäivänä, uutenavuotena, loppiaisena tai eritenkään vappuna. Joten saldo nolla euroa. Joulunaikaan ja jälkeen tuotanto on joskus hiljaisimmillaan, joten mahdollisuutta mitenkään tehdä yhtään tuntia sisään: nolla. Sitten joku huikkaa ensimmäisen määräaikaisen viikon viikon jälkeen, että Onko mukavaa? ja kertoo että lähtee nyt puolentoistaviikon talvilomalle.

Lomaton elämä: 

Kun lennosta vaihdat aina seuraavaan määräaikaiseen paikkaan, lomat maksetaan rahana. Tarkoittaa usein sitä, että työskentelet silloin, kun vakkareilla on loma. Kun kaikilla muilla on loma. Lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä ei koskaan ole.

Muistatteko, kun ennen oli kunnon hyppylautoja (hypättiin lautaa), jossa lautaa vielä pystyi vetämään sen mukaan, miten paljon painoa hyppäävillä oli. Niin kuin asetetaan painoa myös vanhassa keittiövaa’ assa. Määräaikainen elämä on vähän niin kuin sitä, että mitataan, paljonko sitä lautaa tai punnusta siirretään sun kohdalla, ja paljonko annat sitä siirtää. Jos miettii liikaa, sitä ei kestä, mutta ajan kanssa tervattuna ja höyhenissä, sen tiettyyn rajaan asti kestää. Joku muka väittää, et vuoden kestää mitä vaan, kun vaan tietää, että se joskus loppuu (määräaika). Tällästä aikakautta ei kukaan voi toisen puolesta määrittää, tai olla mieltä, tai sanoo (ks. kohta älä kerro mitä toisten pitäisi kestää) Joillekin se on viis päivää. Eikä se oo aina kyse siitä, että ei kestäis, vaan et joskus elämä loppuu ja ihan kaikkee ei sitä ennen tarvi sietää ja tehdä, jos se vaatii esim. itsensä täydellistä hukkaamista.

Esimerkiksi joulu: 

Onneksi useissa työpaikoissa jouluruokaa tarjoo kunnon väki kaikille, jotka sillä hetkellä ovat työsuhteessa. Ja kaikki saavat joulupussinsa, mitä se sitten eri organisaatioissa tarkoittaakin. On silti myös paikkoja, jossa on näkymättömiä ihmisiä. Tässä kohdassa voisin pitää näille esimiehille koulutuksen, jossa esimerkiksi näytellään kyseiset roolit. Tai mitä se hyödyttää. Olen sitä mieltä, että kaikkien tulee kerran vuodessa olla kaksi viikkoa aivan toisessa työpaikassa, jossa ei osaa mitään ja josta ei taloudellisesti hyödy mitään. On loistavaa ja hienoa, mutta myös aivan kamalaa, että ihmiset ovat samassa työpaikassa kymmenen, kakskyt tai kolkytvuotta putkeen. Tuleehan siinä putkinäkö. Putkinäkö on työkyvyttömyyttä. Ei enää osaa edes kuvitella, että vois ikinä tehdä mitään muuta. (Ihminen kyllä kypsyy päätöksiinsä omaa tahtiaan. Tai joskus kypsyy nopeastikin ja yhtäkkiä ihan. Ja ihminen pystyy mihin vaan.)

Kiitos: 

On vaikea sana. Vaikka et edes tahallasi halunnut tilaan, jossa ei pysty liikkumaan eteenpäin, syystä että työliikkuminen vei sut siihen tilaan ja siitä syystä saa sairauslomaa. Työnantajan mielessä näyttää siltä, että sulla on kivaa vapaata aikaa. Joka oikeesti tarkottaa sitä, että sä et sinä sairausloma-aikana pysty liikkumaan, kun sattuu niin. Siis määräaikaisen ihmisen on mahdollista saada palkallista sairauslomaa, kun sairaus on tullut työstä. Muuten et saa mitään. Aina et saa sitä kiitostakaan. Se on helvetin vaikee sana. Yhdessä paikassa tänä vuonna sanottiin lopuksi, et Se oli siinä sitten. Niin olikin. Eikä se ollu ees niiden omistama työpaikka. Niillä oli putkinäön lisäksi myös tuijotellaan seinille -syndrooma, jossa oireena on mahdottomuus muodostaa tiettyjä kysymyksiä ja sanoja.

Siis mikä määrä tietoa menetetäänkään kohdissa, joissa työntekijä lähtee yrityksestä pois. Syystä tai toisesta. Yleensä määräaikaisesta syystä. Eikö sitä tietoa uskalleta vastaanottaa. Siitä paikasta vois jopa niiden palautteiden perusteella tulla työpaikka, jossa vois viihtyä ja sit ois paljon pitkäaikaisia työntekijöitä, eikä kuukaudesta toiseen niitä perehdytettäviä, joille ei enää edes jakseta sanoo kaikkee, kun aina ne sen työtehtävää suorittavat lähtee keskimäärin kuukauden päästä. Tavalla tai toisella. Yleensä sairausloman kautta ulos.

Loppu

Ja siis kun ei lähtiessä kysytä, palautteen voi jälkikäteen tehdä näinkin. Eikä tässä kaikki. Jätetään jotain seuraavaankin jaksoon. Kuvittelen, että sen teemana on Pako. Sillä tiedättekö, tästä kaikesta määräaikaisesta elämästä, sen velvollisuuksineen, on mahdollisuus myös hetkeksi paeta. Sitä ennen Hyvää Uutta Vuotta! Muistakaa Elää! (Sitä omannäköistä elämää) Usein sanotaan, että Hanki Elämä. Kannattaa myös miettiä hoitotahdon tekemistä. Sitä ennen kannattaa miettiä se Elämä. Se onkin mielenkiintosen hankalaa. Välillä ihan yhtä sumusta pilvee kun ilmatila nytkin tän vuoden viimisenä päivänä. Tuijotat ikkunasta ulos ja hypistelet siveltimen päätä. Ei oo yhtään selvää, et millasen jäljen se piirtää. Tai valitsetko edes sitä sivellintä. Tai otatko sitä ollenkaan käyttöön. Ja kuka valitsee mitäkin ja mikä kutakin.