Pitäjäläisittäin "venksui"

http://www.kysymuseolta.fi/helsinginkaupunginmuseo/#id=81

eli lainaus sieltä:
"KOSKA ALOIMME HUKKUA TAVARAAN?

Suomalaisilla on yleensä ollut tavaraa pikemmin vähän kuin paljon. Nykyinen runsaus on historiallinen poikkeus. Perinteinen maalaisyhteisö eli hyvin niukasti, ja suurin osa arkisista tarvekaluista, elintarvikkeista ja vaatteista valmistettiin itse. Ihmisen maallinen omaisuus mahtui usein yhteen tai kahteen arkkuun. Vaatteita ei välttämättä ollut juuri muuta kuin päällä oleva vaatekerta.

Vaihtelu oli toki suurta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Mahdollisuus hankkia tavaroita on ollut myös luokkasidonnainen, ja eroja on ollut maaseuden ja kaupunkien välillä. Teollistuminen ja siihen kietoutunut kaupungistuminen muuttivat kulutustottumuksia, kun kaikkea ei enää voitu ja ehditty valmistaa omassa taloudessa.
Ensimmäisiä kulutustavaroita olivat arkea helpottaneet priimuskeitin tai ompelukone.
Miesten paidat olivat puolestaan ensimmäisiä valmisvaateteollisuuden tuotteita.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin hankkia enemmän kotitaloustarvikkeita, mutta vähitellen myös kosmetiikkaa tai vaikkapa radioita. Polkupyörä oli tärkeä hankinta, joka laajensi elämänpiiriä kotikylän ulkopuolelle. 1930-luvulla tarjolla oli jo laaja kulutustavaroiden kirjo, mutta vain harvalla oli varaa hankkia kaikkea, mistä he haaveilivat.

1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin elettiin aikakautta, jota esimerkiksi historiantutkija Eric Hobsbawm on kutsunut kultaisiksi vuosiksi. Teollisuusmaiden talous kasvoi miltei tauotta ja varallisuutta jaettiin erilaisten tulosiirtojen avulla, sillä hyvinvointivaltion rakentaminen osui samoihin vuosiin.
Suomalaisilla oli käytössä enemmän rahaa ja tilaa kuin koskaan aikaisemmin ja tämä näkyy myös tavaramäärän kasvuna. Ennen 1970-lukua ennen elettiin aikaa, jolloin arki oli aika yksinkertaista, lapsilla oli vain vähän leluja, ja naisten ja lasten vaatteet ommeltiin vielä paljolti kotona. 1970-luvun jälkeen tavaramaailma on suorastaan räjähtänyt. Erityisesti kodinelektroniikan määrä on kasvanut valtavasti. Myös kirjoja, huonekaluja, vaatteita, astioita -ylipäänsä kaikkea on enemmän kuin millään muulla aikaisemmalla sukupolvella. Vapaa-ajan lisääntyminen on sekin tuonut koteihin yhä uusia vampaimia, sillä tavaramaailma erikoistuu jatkuvasti. Meille eivät esimerkiksi enää riitä yhdet tai kahdet kengät, vaan uskomme, että tarvitsemme yhä erikoistuneempia jalkineita erilaisiin tarkoituksiin. 70-luvulla tavaraa oli ensimmäisen kerran niin paljon, että ryhdyttiin puhumaan kerskakulutuksesta.

Kulutuskulttuuri on kiinnostava tutkimuskohde, jota voi lähestyä monenlaisten lähteiden kautta. Vanhemmilta ajoilta perukirjat, huutokauppaluettelot tai vaikkapa kirjeenvaihto ja tilikirjat ovat hyviä lähteitä. 1900-luvulle tultaessa tarjolla on yhä enemmän muistelumateriaalia, valokuvia ja hyvin monipuolista mediamateriaalia, johon kulutusyhteiskunnan tavarataivas on dokumentoitunut."

Omaa:

Tuomo ja Väkki pyörällä.

Mutta miten paljon historiallisia asioita muutamme mukanamme tai meiltä löytyy?