keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Rakas Päivää Kirja osa 1






















Liisa oli pyörällä päästään. Hän kyllä ymmärsi (suom. luuli ymmärtävänsä), mutta miten hän saisi jäsenneltyä tietonsa paperilla selkeästi ja ymmärrettävästi. Kokonaisuus tuntui olevan laajeneva ja päällekkäinen joka suuntaan; Kulttuuri ja kulttuuriperintö. Kulttuuriympäristö. Miten ympäristössä olevat kaikki kohteet antavat vinkkejä menneisyydestä jos sinulla vain on siihen avaava tieto. 

Miten menneisyyden hahmottaminen ja ympäröivässä todellisuudessa olevat kohteet ja paikat ja tieto paikan hengestä ovat turvajärjestelmäsi ja ankkurisi tässä hysteerisessä nykyisyydessä luodessasi omaa identiteettiäsi. 

Miten otat vastuun menneisyydestäsi ja muista ja ympäristöstä. Miten kaikki on katoavaa ja muisti on vastavoima kuolemalle ja unohdukselle (täydellinen ilmaisu, Liisa ajatteli).
Kuka sinä olet, mistä tulet ja mihin olet menossa.

Miksi suojellaan, tallennetaan, säilytetään. Miksi tarinat ovat niin tärkeitä. Mitä on lupa unohtaa. 
Kenellä on oikeus päättää tulevaisuuden menneisyydestä. Valta.
Miten kulttuuri on sidoksissa siihen mitä laitat päällesi ensimmäiseen tenttiin. Että kaiken tämänkin takana on henkinen prosessi.

Miten kaikki muu onkaan hetken tuntunut vähäpätöisemmältä kun olet lukenut sisääsi tietoa. Ja sellaista tietoa, mikä olisi mukana jatkossakin. Jollakin tapaa valitusti oleellista.
Miten määrittää olellinen, arvokas, tärkeä. Mitkä sisäiset tietosi osaat lopulta kirjoittaa vastauksiksi. Ja ennenkaikkea kenelle sitä teet.

Ole itsellesi armollinen, Liisa ajatteli. Miten keskittymättömyys kaiken keskellä voi viedä jalat altasi.
Havainto.
Nykyisen nykyisyys on havainto. Havainto ajasta ja paikasta. Tunnelmista ja tunteista. Esinekeskeisyydestä ilmiökeskeisyyteen.



Liisa oli lukiessaan katsellut edessään olevaa mummun sinistä astiakaappia. Hänen esineellistä kulttuuriperintöään, joka sisälsi tarinoita. Siihen hänellä oli vielä kirjoittamattomat kontekstit. Hänelle ilmiselvät, joihin voisi liittää teorioita naisen kehityksestä, ajan liikkumisesta, 
vaikka kaappi oli muille mykkä,
ei se ole äänetön.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti