Erikoisjoukkojen eliminoimisesta

Löydä itsesi kirjoittamalla -lauseella on myös vastapuolinen lause: Kirjoittamalla voi olla myös vähemmän olemassa. Jolloin valitut roolit tiputtavat muut ei-kirjoittavat -tyypit ulkopuolelle. (Roolit ja tyypit viittaavat siis sisälläsi oleviin pitkän koulutuksen käyneisiin minuuksien erikoisjoukkoihin.)

Nämä kirjoittamista käyttämättömät tyypit eivät siis koskaan välttämättä esiinny kirjoittaessasi ja kirjoittamassasi, he korkeintaan käyvät kääntymässä rivien välissä ja aiheuttavat tunnistusleikkeihin hämmennystä ja muovaavat tunnistamasi tyypit osittain vaillinaisiksi. Jolloin usein jää hämmästyneesti pohtimaan: Miksi tuntuu tältä? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tässä nyt on? Tässä ei ole aivan kaikki? Nyt en tiedä kaikkea, joku pala vielä puuttuu. Miksi sitä ei kerrota? Miksi en kerro sitä? Kirjoittaminen on samaan aikaan avain, lukko, löytö ja piilo, toisiaan sulkematta, monologi dialogin keinoin ja mitään keinoja kaihtamatta.

Kaikki tyypit eivät välttämättä ole kirjoittaessa läsnä, eivät välttämättä muutenkaan läsnä, mutta heidän läsnäolonsa tai läsnäolonsa puuttumisen voi silti tuntea; Olin syksyllä erikoisjoukkokoulutuksessa, jonka jälkeen suljimme parit mummot auton takaluukkuun ja siellä he ovat tähän asti olleet. On ollut melko miellyttävää olla ja elellä muutaman kuukauden ajan, ilman heidän mutinoitaan siitä, että ei noin voi tehdä, sanoa tai ylipäätään elää. 

Sisäinen Google tiedottaa: Mummot (myös papat ja vaarit, jokaisella on heille omat nimensä, eikä nimi välttämättä liity lainkaan suvullisia sanoja kuvaaviin, eikä tarkoita kuvata ketään, mutta heidät on läheisellä sanalla helpoin tapa kuvata eläviksi ja jokaiselle vaikuttavaksi) ovat kestotilauksena sukupolvelta toiselle siirtyviä henkilöitymiä, jotka ottavat sisältäsi istumapaikan, jossa he usein istuvat esimerkiksi pöydän ympärillä juomassa kahvia, vaikka et ole heitä kutsunut (ovathan he kuolleitakin), tai valmistautunut siihen, että he tarvitsevat palasokeria ja asetin ja vanhanaikaisen kahvikupin ja pullapitkoa ja uusimman päivittäisen tiedon kaikista asioista ja huomiota, täyden huomion, ja huomaamaan välittömästi myös sen, että heidän kuppinsa on melkein tyhjä, eli istumaan kahvipannun kanssa heidän vieressään kuuntelemassa ja samaan aikaan pitämässä kahvia kuumana ja kerman notkeana ja olemaan heti kahvin loppuessa kupissa kohteliaan hyväksyvän hetken jälkeen, kaatamassa kuppiin uutta kahvia. 

Jos mummot saisivat päättää, istuisit heidän kanssaan pöydässä 24/7, kuten hekin. Ja jos puolisosikin tai jonkun muun läheisen ihmisesi mummot saisivat päättää niin istuisit heidänkin kanssaan. Onhan mummojen tehtävä olla rajattomasti läsnä ja vastata jokaiseen kysymykseesi ja kysymättömyyteesi. Heidän mielestään he ovat tukemassa kasvuasi kunnon ihmiseksi, mutta joissakin ja useissakin tapauksissa, he rajoittavat kasvumahdollisuutesi minimiin. Tietenkin jossain kohdissa tarvitset myös mummojen apua, mutta silloin on hyvä valita tarkoin, kenen kanssa puhut ja muistaa itse johtaa keskustelua, sillä kaikki neuvot eivät ole ilmaisia.

Mummot on tilattu jo aikojen alussa varamiespalvelusta, et itse ole vastuussa heidän palkanmaksustaan, vaan se periytyy taannehtivasti sukupolvien ketjussa. Heidän tilauksensa on alun perin tapahtunut hyvässä tarkoituksessa, ja on myös tapauksia ja tilanteita, joissa suhde toimii kehittävässä vuorovaikutuksessa molempien parhaaksi. Mummot ovat päällisin puolin täysin vaarattoman näköisiä, ovathan he osittain ulkonäöllisesti ja joiltakin tavoiltaan samanlaisia kuin itse olet. Kuka nyt itselleen mitään pahaa tarkoittaisi.

Siinä mummot istuivat keittiön pöydän ympärillä kumisaappaat jalassa, (sunnuntai-aamuisin kirkkovaatteet oli eri asia) lypsyämpärit oli pöydän jalkojen vieressä ja he laittoivat hyvää perusruokaa ja leipoivat joka päivä leipää ja lettuja sai, kun vain vähän vihjasi. Mitään ei tarvinnut tehdä, kun mummot tekivät kaiken ja olivat aina kotona. Jos yritit tehdä jotain ihan itse, mummot tulivat paikalle ja ottivat tilanteen itselleen. Nyt kun mummot ovat olleet auton takaluukussa, suut jeesusteipillä suljettuina, on välillä ihmetellyt, että miten tämä oikein tehtiinkään, kun se näytti aina mummon tekemänä niin vaivattomalta ja todellisuudessa se onkin aika monimutkaista ja vaatii monen asian yhteensovittamista, osaamista ja järjestyksien muistamista… että onhan näistä mummoista paljon hyötyäkin,… (emmekä olisi tässä ilman heitä, tämänlaisina ainakaan)

(Ettei unohdu, tähän väliin haluan kertoa, miten saimme mummot takaluukkuun. Se oli oikeastaan yllättävän helppoa, sillä annoimme heidän ymmärtää, että emme selviä kaupassa käynniltä ilman heitä, sillä hehän tietävät mitä sieltä pitää ostaa. Joten he lähtivät kaikessa huolimattomuudessaan mukaan. Siinä kohdassa saimme houkuteltua heidät matkaamaan takaluukussa, jonne he sitten jäivät.

He olivat kuitenkin ehtineet käydä kaupassa ennen meitä: He olivat merkinneet oransseilla aanelosilla hyllyihin lappuja, joissa luki: Huono äiti ei ostaisi näitä (koskaan). Tai: Oikea äiti leipoisi itse. Kauppa oli täynnä näitä alennuslappuja, nimensä mukaisesti.)

Mutta mikä on tämä mummojen kestotilauksen hinta? Paljonko mummojen random-äänitiedosto oikeasti maksaa?

Mummoilla on kova tuntipalkka. Heille on kasaantunut huimasti ikälisiä ja vielä enemmän kokemuslisiä. He ovat erikoisasiantuntijoita, joilla on vastaus kaikkeen. Heille kaikki on itsestäänselvää, he käyttävät usein valheellisesti sanaa maalaisjärki, verhoten uskomaan, että näin on parasta. Mummot eivät puolusta nautintoja, eivätkä fyysisesti tai psyykkisesti tapahtuvia vallankumouksia. He eivät usko liikoihin, mutteivat liian vähäänkään. Kunhan kaikki on huomaamattomasti, mitenkään poikkeamatta, on kaikki riittävän hyvin. He ovat sitä mieltä, että kaikki poikkeava on pidettävä salassa tai joudut kärsimään. Jos et muuten ulkopuolisessa maailmassa, niin he kyllä sisäisesti pitävät siitä huolen. 

Mummot = häpeänsaattajat eivät lannistu, heillä on tehtävä, heidät on tilattu tekemään työnsä. He eivät omasta mielestään tarkoita mitään pahaa, he haluavat vain, että tunnet samoin kuin he, ja estävät tarkoin, että itsetietoisuutesi ei saa nousta pintaan. He katsovat perääsi, että et heittäydy noin vaan tai saa antautumisen kautta minkäänlaista nautintoa. Häpeäksi tuollainen olisi. He ovat itse oppineet saman omilta häpeänsaattajamummoiltaan, koska heidän selviytymisensä on ollut kiinni nöyryydestä ja hiljaisesta palvelemisesta, jossa itseä ei saa nostaa pintaan, edes vingahtaa, vaan hävetä, ettei vain liika ylpeys, tuo kuolemansynti, vie mennessään.

Voit ymmärtää heitä: He ovat saaneet aviottomia lapsia yrittäessään selviytyä. Heitä on vihattu, syytetty. Heidät on tehty ulkopuolisiksi, lähetetty pois. He eivät ole saaneet itkeä. Omasta historiastaan käsin he haluavat opettaa, ettet joudu itse katumaan. Tähän ei voi sanoa, että sen pituinen se. Omista lapsistaan, he kehuivat toisia. Niitä, jotka olivat jonkun toisen tai odottamattomia tai muissa surullisissa ja ahdistavissa olosuhteissa syntyneitä, he eivät pystyneet, halunneet tai uskaltaneet kehua, etteivät paljastu. Ne jotka eivät kehuja saaneet, siirsivät kestotilauksen suoraan omille lapsilleen.

He ovat usein sitä mieltä, että et oikeasti ansaitse saada yhtään mitään. Et saa sanoa yhtään mitään. Ja joitakin tilanteita ei vain voisi olla olemassa. Joissakin asioissa he ovat myös oikeassa. Sen verran käymme nyt auton takaluukkua avaamassa, että vaihdamme jeesusteipit talven jälkeen uusiin, ennen kuin auto lopullisesti matkaa paalattavaksi. Jos olemme, olisimme kilttejä, vaihdamme, vaihtaisimme tiputukseen uuden kahvisekoituksen hulppealla palasokerikiintiöllä ja tilkkasella kermaa. Ja kyllähän mummot ymmärtävät hyvin tämän toiminnan ja/tai toimimattomuuden, sillä heidän häpeänjakamisensa on samanlaista; Asia, mikä on vain tehtävä, on tehtävä, maksoi mitä maksoi.