Tiimalasin heikka valuu.
Kuvia Huittisten kirkosta ja kirkkomaalta.
https://www.huittistenseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/huittisten-kirkko
Kuvat saa klikkaamalla selvemmiksi ja isommiksi.
Ylläoleva kuva Huittisten museosta, jossa kirkon vanha virsitaulu.
Marketta Magdaleena Härmä.
Ei sukua, tietääkseni.
Syntynyt 7.10.1951.
Kuollut 38-vuotiaana.
Tänään olisi hänen 68-vuotissyntymäpäivänsä.
Onnea Marketta sinne missä olet!
Yllä Erkki Nuutisen valokuva Huittisten museon puolelta.
http://www.huittinen.fi/palvelut/kulttuuri_ja_vapaa-aika/huittisten_museo/vaihtuvat_nayttelyt
Sitten menimme Marketan kanssa museoon.
Museo on sota-aikana toiminut myös ruumishuoneena.
Siinasta jo aikaisemmasta blogissa postasin:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/10/siina.html
Käsittämättömän taitava nainen hän.
Pula-ajalla osattiin tehdä paremmannäköisiä kenkiäkin, paperista:
Erkki Nuutisen valokuva ja kamera:
Museon kolmannessa kerroksessa on kuvanveistäjä Lauri Leppäsen näyttely.
http://www.huittinen.fi/palvelut/kulttuuri_ja_vapaa-aika/huittisten_museo/leppasen_taiteen_nayttely
Patsas Minna Cantista:
Kiitos Huittinen!
Kiitos opas museossa!
Niin, nuorimies-opas kertoi meille tarinan kirkon vieressä kasvaneesta omenapuusta. Kysyin tarinaa uudelleen vielä Huittisten museosta ja sieltä etsittiin tarina, joka on ollut vuonna 2015 näyttelyssä IHMINEN TAITEILIJA BOHEEMI Professori, kuvanveistäjä Lauri Leppäsen syntymästä 120 vuotta. Tarinan Leppänen kuuli pikkupoikana isoäidiltään.
Se menee näin:
Lauri Leppänen muistelee 18.10.1968.
Huittisten kirkkomaan portin omenapuu
Leppänen kuvasi omenapuun Huittisten mitalissa
”Nuori tyttö ja poika olivat koko sydämistään rakastuneet toisiinsa. Pojan äiti ei kuitenkaan liittoa hyväksynyt vaan teki kaikkensa estääkseen sen ja vieroittaakseen nuoret toisistaan. Rakkautta ei kuitenkaan voi pakottaa. Poika ei paljonkaan välittänyt äitinsä puheista ja niinpä nuoret seurustelivat entistä ahkerammin ja rakastivat toisiaan entistä syvemmin. Viimein äiti päätti tarttua asiaan katalimmalla ajateltavissa olevalla tavalla erottaaksensa nuoret lopullisesti. Hän ilmiantoi oman poikansa rakastetun noitana. Noitavainojen tehokas ja säälimätön koneisto pyörähti äidin todistuksesta käyntiin. Tyttö otettiin kiinni. Hän oli kuitenkin täysin viaton kaikkeen pahaan, kuten hyvin saatamme arvata. Tyttö ei edes osannut pelätä tuon ajan hirvittävimmän tapahtumasarjan vääjäämätöntä uhkaa vaan täysin viattomana uskoi ilman muuta pelastuvansa. Toisin kuitenkin kävi. Lähellä kirkkoporttia oli aikoinaan mestauspaikka, jonne tyttö lujasti vartioituna tuotiin. Vasta hirmuiselle paikalle tuotunakin tyttö vahvasti uskoi, että mieletön ja katala ilmianto lopulta todetaan perättömäksi ja varsin huolettomana hän söi omenaa, kunnes hänen oli vihdoin pakko uskoa kaiken olevan totisinta totta. ”Minä olen täysin puhdas ja viaton. Jos te minut nyt surmaatte, viattomuuteni todistukseksi kasvakoon tuosta kivestä omenapuu”, huudahti tyttö heittäen puoliksi syödyn omenansa kohti kirkkoporttia. Ehdittyään tämän sanoa tyttö menetti päänsä. Hänen puhtautensa ja viattomuutensa merkiksi Huittisten kirkkoportin kivestä tänä päivänäkin kasvaa omenapuu. Jokaisena kesänä se kukkii ja kertoo viattoman ja puhtaan rakkauden kauneudesta.” Lauttakylä-lehti 18.10.1968. Omenapuu poistettiin muutama vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti