Siperian Ida

Humppilasta löytyy mielenkiintoisia tarinoita. Kuulin, että seudulla on asunut Ida Filipova, joka on 40 vuotta elämästään viettänyt Siperiassa ja sen, missä hänen talonsa sijaitsee. 

Löytyi muutakin tietoa: Vuoden 1977 Seura-lehden numerossa 53 on aukeaman juttu 90-vuotiaasta Ida Filipovasta, joka on tyttönimeltään Saarinen ja syntynyt Humppilassa 13.4.1886. (Huutonetissä lehden myynyt oli onneksi kirjoittanut lehden sisällön kuvaukseen, joten tämä löytyi.)

(Kuvat kannattaa selvyyden saamiseksi klikata isommiksi.)

Kuva Seura-lehti 30.12.1977.

Potkukelkka on edelleen pihamaalla.

Ovenpielessä on pieni metallinen kyltti: Seura. Valiomökki 1993.

Kotoaan (samaisesta talosta) Ida lähti 16-vuotiaana (1903) Helsinkiin piiaksi ja tapasi Dimitrin, tsaarin armeijan rakuunan. Dimitri oli sotaväkipalveluksessa Lappeenrannassa, mutta hänellä oli tuttavia Helsingissä. Kun sotaväki oli ohi Dimitri sai viilarin paikan laivaverstaalla Katajanokalla ja parikunta vihittiin 1910 ensin suomalaisessa ja sitten venäläisessä kirkossa.

1918 pariskunta lähti laivalla Leningradiin tapaamaan Dimitrin vanhempia ja heidän siellä ollessaan raja suljettiin.

Ida oli seikkaileva luonne ja oli lukenut Siperiasta, jonne matkaava sai valtiolta ilmaisen lipun ja palan maata. Hän kertoo, että oli kuullut niin paljon Siperiasta, että sinne oli hauska mennä katsomaan. Dimitrin siskokin oli muuttanut sinne miehensä kanssa.

Siperiassa oli harvaan asuttua maata, kaikki voivat hyvin ja oli mukavia ihmisiä. Ida asui Siperiassa kahdella seudulla Savota Ugorskajassa ja Amusinkassa ja kävi myös Omskissa. Kaikki vuodet hän oli kotona hoitaen eläimiä ja Dimitri kävi verstaalla. Lapsia heillä ei ollut. Mies oli kunnollinen ei juonut, eikä polttanut.

”Ida oli ainoa suomalainen tai itse asiassa ainoa ulkomaalainen venäläiskylässä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä Siperiassa oli kokonaisia eri kansakuntien kyliä. Oli ruotsalaiskylä, puolalaiskylä ja muita. Niillä oli omat koulut, kirkot ja papit. Mutta Ida ei tavannut kertaakaan suomalaisia, vaan sujautti kotiin tarkoitetut kirjeensä vapautettavien sotavankien mukaan. Niinpä yhtenäkin päivänä Saarisen mökkiin Humppilaan tuli kaksi kirjettä Siperian Idalta. Toinen vain tuli Saksasta, toinen Unkarista.”

Kuva Seura-lehti 30.12.1977.
Siperiasta Ida otti mukaansa suurikokoisen värillisen taulun,
joka oli maalattu hänen ja Dimitrin kuvien mukaan.
Taulu on kahdessa palassa. 

Ida oli 31-vuotias lähtiessään Siperiaan ja hän oli siellä 41 vuotta. Dimitri kuoli vuonna 1947, ja silloin Ida yritti päästä ensimmäisen kerran Suomeen takaisin. Hän yritti tulla äitiä katsomaan, mutta Stalin oli niin ankara mies, että ei päästänyt. Äiti kuoli vuonna 1952, eikä Ida siis ehtinyt silloin vielä takaisin.

Muuttolupaa kesti hakea kaksi vuotta. Ja 1959 Ida sai muuttoluvan, myi mökin ja pakkasi vähäiset tavaransa. Mökistä myynnistä saadut ruplat piti jättää Neuvostoliittoon. 

Ida palasi Humppilaan 12.4.1959 ja täytti seuraavana päivänä 72-vuotta.

Lähde: Seura-lehti 30.12.1977

Kun tiedätte jotain lisäinformaatiota Idasta, laittakaa kommentteihin. 



Lisää Humppilaa:
Raiteilla
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/rata-alueella-ei-saa-kavella-ilman-lupaa.html

Kauppilassa
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/kauppilantiella.html

Kallella kylässä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/kalle-talvisen-tiella-humppilassa.html

Rata-alueella ei saa kävellä ilman lupaa!

Kiskoilla. @jokioistenmuseorautatienhumppilanasema
#humppilanasema #humppila #museorautatie 

Kuvat kannattaa paremman näkyvyyden vuoksi klikata isommiksi.

 

Alun kieltoilmoitukseen viitaten: 1980-luvulla sai Urjalan asemalla mennä ratapihan yli kouluun: yläasteelle ja lukioon. Kiivetä vaunujen yli tai mennä ali. 
Vanhoja totuttuja tapoja on vaikea muuttaa. 

... eikö kaikki mitä on maisemassa ole kaikkien katsottavissa ja koettavissa? 
#kaikkienyhteinenyksityinenelämä
#kieltolauseet
#ihmisbyrokratia

Kutoja Vega ja paimen Altair

Taideyhdistys Itu. Kesänäyttely. 2019. 

Makasiinissa on lautojen rytmi. Ne tahdittavat ja avaavat toisia teoksia, kenties selkeäviivaisempia ja toistorytmillisiä enemmän kuin kaarevia. 

(Kuvat kannattaa selvyyden saamiseksi klikata isommiksi.)

Itulaisilla on loistava ja inspiroiva näyttelitila vanhassa Urpolan kartanon viljamakasiinissa. Siellä ja siinä voi katsella paljon muutakin kuin taidetta.
Myös ympäröivä ympäroivyys on elämyksellistä. Erilaiset aikakerrostumat limittyvät toisiinsa itsestäänselvällä tavalla, loppunäkymä, mikä ei välttämättä onnistu kaikissa miljöissä. Kaikki on paikallaan, ja vaikka sen siirtäisi, se silti on luontevasti omalla paikallaan. 

Pirkko Siivonen-Takku maalasi akvarelleillä Taidemakasiinin pihalla.

Tämän päivän kokemustyö oli Pirkko Siivonen-Takun 'kaksi mattoa'. 
Katsojalle noussut kertomus vertautuneena tämän kesän teemaan Linnunradan rakastavaiset: Kaksi mattoa, kumppanit, pariskunta.

Elina Kylämarkulan Galleriassa, isolla Geellä, pitää käydä itse. Kuvat eivät pysty kertomaan kokonaisuudesta ja väriloistosta ja kokemuksesta, sitä mitä on seistä mieltä valaisevien värien keskellä ja joka katseella löytää jotain uutta, mitä ei mielestään ole voinut olla edellisellä kerralla, vaikka on voinutkin olla.
Tila kylpee raikkaudessa ja värien harmonisessa olemassaolossa. Kaikkialla on kaunista. Kaikki on löytänyt paikkansa luonnostaan ja se on luonnollisesti aistittavissa. Voi hyvällä tavalla unohtaa olevansa tilassa, kun mieli ei muodosta ajatuksia, vaan katselee. Harvoin katselee niin, ettei ajattelisi mitä mieltä jostakin on. Kun ei tarvitse ohittaa mitään, voi vain olla.