Taideyhdistys Itu. Kesänäyttely. 2019.
Makasiinissa on lautojen rytmi. Ne tahdittavat ja avaavat toisia teoksia, kenties selkeäviivaisempia ja toistorytmillisiä enemmän kuin kaarevia.
(Kuvat kannattaa selvyyden saamiseksi klikata isommiksi.)
Itulaisilla on loistava ja inspiroiva näyttelitila vanhassa Urpolan kartanon viljamakasiinissa. Siellä ja siinä voi katsella paljon muutakin kuin taidetta.
Myös ympäröivä ympäroivyys on elämyksellistä. Erilaiset aikakerrostumat limittyvät toisiinsa itsestäänselvällä tavalla, loppunäkymä, mikä ei välttämättä onnistu kaikissa miljöissä. Kaikki on paikallaan, ja vaikka sen siirtäisi, se silti on luontevasti omalla paikallaan.
Pirkko Siivonen-Takku maalasi akvarelleillä Taidemakasiinin pihalla.
Tämän päivän kokemustyö oli Pirkko Siivonen-Takun 'kaksi mattoa'.
Katsojalle noussut kertomus vertautuneena tämän kesän teemaan Linnunradan rakastavaiset: Kaksi mattoa, kumppanit, pariskunta.
Elina Kylämarkulan Galleriassa, isolla Geellä, pitää käydä itse. Kuvat eivät pysty kertomaan kokonaisuudesta ja väriloistosta ja kokemuksesta, sitä mitä on seistä mieltä valaisevien värien keskellä ja joka katseella löytää jotain uutta, mitä ei mielestään ole voinut olla edellisellä kerralla, vaikka on voinutkin olla.
Tila kylpee raikkaudessa ja värien harmonisessa olemassaolossa. Kaikkialla on kaunista. Kaikki on löytänyt paikkansa luonnostaan ja se on luonnollisesti aistittavissa. Voi hyvällä tavalla unohtaa olevansa tilassa, kun mieli ei muodosta ajatuksia, vaan katselee. Harvoin katselee niin, ettei ajattelisi mitä mieltä jostakin on. Kun ei tarvitse ohittaa mitään, voi vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti