HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalo osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta

”Totuus ei löydy hevosenpaskasta / Eikä teryleenihousuista / Totuus ei löydy ydinsodasta, / Ei kateudesta eikä vihasta”

Liisa Hautala kirjoittaa:

Aatami keittää aamulla kaurapuuroa. Se palaa hiukan pohjaan, vaikka Aatami on laittanut joukkoon voita, oikeaa voita, koska margariinit ovat perseestä. Eeva siis hinkkaa kattilaa jälleen kerran puhtaaksi, pesee sitä sillinhajuisessa jokivedessä. Joinakin päivinä ehkä vähänkös kyllästyttää. Tulevaisuuden ekosiivoojana hän puhdistaisi soodalla ja etikalla, mutta niitä ei Paratiisissa vielä ole tarjolla. Solvayn menetelmä valmistaa kemiallista soodaa keksittiin vuonna 1865 jaa., eikä hän jaksanut uuttaa meriheinän tuhkaa. Etikka tuli mukaan kuvioihin 1670-luvulla jaa., eikä heillä ole täällä vielä viiniäkään, että sen voisi jättää avoimeen astiaan odottamaan kehittymistään. Joten hän hinkkaa, antaa liota ja hinkkaa ja niin edelleen, joka aamu.

Hän kuvittelee unelmissaan eteensä paratiisihotellin buffet-aamiaispöydän, johon enkelit olisivat laittaneet kystä kyllä. Aatami syö silti vain sen puuron voisilmällä.

”Mutta totuus löytyy kaurapuurosta, / Sen mausta ja sen voimasta / Syö sitä, kasvat suuremmaks kuin muut, / Ei virnistykseen enää veny muiden suut” x2 Lama, Totuus löytyy kaurapuurosta: https://www.youtube.com/watch?v=8IcEZSwZeoI

Jumala on jopa antanut Aatamin kasvaa suuremmaksi kuin muut ja toteuttanut hänen toiveensa tottelevaisemmasta vaimosta kuin ensimmäinen oli. Kun Aatami syö puuron, pitäisi Eevan suoriutua samassa ajassa kaikesta, mitä hän on buffet-pöydästä ottanut: vihersmoothie, tuore puristettu appelsiinimehu, ananasjäätelö, kipollinen kirsikoita, uunituoreita sämpylöitä, maalaisjuustoa ja niin edelleen …, mutta se pirulainen ei jaksaisi odottaa. Sitten sillä on pelkän puuronsyömisen vuoksi alle parissa tunnissa taas nälkä, ja ennen lounasta voi syödä vain omenoita, joista sille tulee vatsa kipeäksi.

Enkelit ovat vielä tänäänkin jo toista viikkoa kestävässä lakossa, koska kuuluvat hyvinvointialojen liittoon. Joten Eeva joutuisi jälleen yksin teurastamaan niityltä ampumansa saaliin, kun Aatami joutuu pitämään kättä kipeän vatsansa päällä, muuhun hän ei omenoiden sulatukseltaan pysty. Sitten katkeaa vielä varras, jossa lihapaisti nuotion päällä on. Goddamn. Ainoat teräesineet ovat Sveitsin armeijan linkkuveitsi ja ruotsalainen Mora-puukko. Eeva ei nyt jaksa, ja hän päätyy kaivamaan nuotion hautaan ja tekemään kuuluisaa rosvopaistia, juuri sitä, mikä esiintyy myös suomalaisessa reippailutarinassa muotona valmistaa lihaa. Eeva tekee sen Marttojen ohjeen mukaan. Sen valmistumiseen asti he elävät pyhällä hengellä.

”Jos sun täytyy -sä pystyt”

Liisa kertoo:

Meillä on Tokavikassa omalla tavalla niin sanottu ’bibliodraamailta’. (Tokavika on siis Anti-Lyönnin paikallisryhmä…, Siis väkivallan uhrien tukiryhmä. Se ei ole virallinen nimi, mutta me kutsutaan sitä sillä nimellä. Eli parempi ois lähtee vetään tokavikalla, ennen kuin tulee se vika…)

Raamatullinen aihepiiri lievästi tökkii, mutta tarina on kaikille jollakin tavalla tuttu pohjustukseksi asioiden käsittelyyn, ja nyt puhutaan vain ja ainoastaan käsitteillä: Eeva, Aatami, Paratiisi, käärme, Jumala, Lilith, karkotus, hyvä ja paha… Kaikki saavat käyttää sananvapautta, luomisvapautta, työtaisteluoikeutta, lakko-oikeutta, päätäntäoikeutta, teonvapautta, tuomitsemisenvapautta, päättää kenen haluja tyydytetään, vaihtaa rooleja ja pyörittää mitenpäin vain. Nyt on ihan sama pistääkö rintaan, haiseeko sukat tai pitääkö Jeesuksesta, jota ei vielä ole edes tehty. Tarina on otettu avaamaan naiseudun käsitettä ja ryhmässä kaikki ovat naisia ja ensivaikutelma muille meistä tehdään naisina.

Meitä on paikalla 12 plus ulkopuolelta tullut koulutettu vetäjä. Luemme tarinan, jossa Jumala luo nämä tarinan ja maailman ensimmäiset tunnetut ihmiset, kertoo heille mitä saa tehdä ja mitä ei saa ja omenapuita kasvaa ja tulee käärme ja joku lankeaa ja sitten lähdetään pois ja sattuu. Meillä on pöydässä punaisia ja vihreitä omenoita, joita jokainen syö omalla tavallaan alkuperäisen tarinan lukemisen jälkeen, miettien miltä tuntuu sen jälkeen, kun on syönyt omenan verraten edellä luettuun. Joku kuorii omenan, joku pilkkoo ja poistaa siemenkodan, joltakin jää jäljelle vain pieni siemenkota, joillakin runsaasti hedelmälihaa. Yksi haluaa istuttaa omenoiden siemenet multaan, koska ei pysty miettimään miltä tuntuu tai pitäisikö tuntua, viime aikoina on tuntunut niin paljon, ettei ole tuntua mihinkään muuhun.

Tyypeille saa kirjoittaa uudet vuorosanat, uudet roolit tai voi kirjoittaa halutessaan kirjeen Jumalalle tai Aatamille, Eevalle, käärmeelle…

Mä jatkan tarinaani, siinä Aatami jää Jumalan kanssa paratiisiin ja Eeva lähtee, ei syystä, että olisi millään tavalla heikoin lenkki, hyvästi, vaan ihan omasta tahdostaan ja halustaan. Eeva uskoo, että maailmankaikkeudessa on muutakin elämää ja vaikkei olisi, olisi sekin parempi kuin jääminen tai karkotus yhdessä miehen kanssa tai se placebo, että kivulla synnyttää. Onhan Lilithkin jo lähtenyt, eli jossain muualla on jotakin ja onhan hänelläkin kylkiluita. Aatami ja Jumala voivat ihan rauhassa vaatettaa Paratiisissa toinen toisiaan ja pukeutua miten haluavat, käyskennellä käsi kädessä, vaikka taloon autioon, se ei ravista Eevaa, eikä saa häntä minkäänlaiseen aivovaurioon.

Kerrosjatalo-sarja palasi tällä kertaa aikojen alkuun ja kaikessa mahdottomuudessa ja mahdollisuudessaan kirjoitti sitä uudelleen, koska tarinoilla on aina tapana syntyä uudelleen ja uudelleen ja viimeisenä päivänä nousta myös kuolleista.

Mitä/kuka on Lilith:
(Peeäss: Klikkaa kuvat isommiksi, että saat selvää.)