HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalosarja osa 24B: Johdata kirkkaus

Autiomaassa on hiljaista. Eeva on pysähtynyt yöksi viheriöivälle keitaalle nukkumaan; aamulla se paljastuu harhanäyksi, hän istuukin vain keskellä loputonta santalaatikkoa. Käärme kiemurtelee hänen luokseen.

-Onko meillä kaikki hyvin? Ootko sä vihanen mulle? Loukkaantunut kenties? Pitääkö meidän mennä saunan taakse katsomaan tää homma kuntoon? käärme kysyy.

-Mä tiedän, että mä tein vähän väärin, mutta mä halusin ihan tahallani ottaa sen riskin. Mä lupaan, että mä en enää sorru moiseen, enkä mä enää voikkaan sua huijata, nyt kun sä tiedät vähän enemmän, se jatkaa.

(Tarina on siis jatkoa edelliseen osaan: https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html )

-Sauna? Siitä mä en kyllä tiedä mitään, Eeva sanoo.

-Niin joo, sumerialaisilla on lähin sauna, käärme sanoo. Ne on kirjotellu siitä tosi paljon eri medioissa ja Instassa on kuvia, käärme vastaa. Joulupukki kävi siellä viime jouluna ja toi niille sen lahjana Suomesta.

-Aha. Onko se Sumeria sellanen paikka, johon kannattaa mennä? Eeva kysyy. Vai suoraan Suomeen?

-Jos sä haluat mennä samanlaiseen paikkaan, josta sä nyt lähdit, niin joo, töitäkin sieltä saa. Siellä on niin suotuisat olosuhteet, että siellä on ympäri vuoden mahdollista viljellä eli harjoittaa maataloutta. Kyllä sä opit, kuka tahansa nyt oppii piikomaan tai meijerihommiin. Aluks, tietenkin. Onhan sulla se etu, että sä oot tavallaan yhden historiankirjoituksen ensimmäinen nainen, muista laittaa se ansio sun CV:n, käärme vastaa.

He lähtevät kulkemaan kohti Sumeriaa. Hiemankos on polttava aurinko, mutta Eeva on syntymälahjanaan saanut hyvän suojakertoimen iholleen.

-Mun täytyy sen verran selventää tätä hommaa, tai joku vois sanoo, että sekottaa. Eli ajan syklisyys, se on vähän väärä sana, tai oikeesti ihan väärä sana, mutta kuulostaa vaan niin hienolta et mä haluun sitä käyttää, tietsä: Eli susta tuntuu, että sä oot just lähtenyt Paratiisista pois ja sillee. Me eletään nyt kuitenkin sellasessa päällekkäisessä ajassa, jossa asioita ilmenee eri ajoista. Samaan aikaan on olemassa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Tavallaan täällä auringon alla voi tapahtua mitä vaan ja samaan aikaan ei mitään uutta auringon alla. Tää kaikki on vähän niinku epäluotettavaa, ja aika usein se vituttaa, käärme kertoilee ja he jatkavat matkaansa.

Vituttaa. Eevaa vituttaa se, että hän ymmärsi, ettei hän ollut se yksi ja ainoa ja ainutkertainen vaan jo toinen muija Aatamin kierrossa tai ties kuinka mones. Siitä ei missään kirjoiteta kuinka monta kylkiluuta Aatamilla alun perin yhteensä oli ja kuinka monta sorvausta on mennyt pieleen. Luulivat salaavansa asian häneltä, Jumala ja Aatami. Vitun kusipäät, kun hän luuli olevansa se Jumalan salarakas. Toivottavasti hän ei ole raskaana, eikä hänellä ole mitään tauteja. Ettei tarvi lähtee mihinkään isyysselvitykseen, eikä tappeleen elatusmaksuista. Jumalalta ei meinaan saa ainakaan rahaa, kun hän voi antaa vain rakkautta, rauhaa sielulle ja hyväksyntää ja sillee. Ja penissilliinikin keksitään vasta 1940-luvun alussa. Jos nyt kuitenkin tutkisi järjestyksessä yhden ajanjakson kerrallaan.

”Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin / Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. / Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle / Mietin nyt juttu tää onnistuu

Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin / Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa / Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin / Oli tunnelma niin huumaava

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin / Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin / Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain / Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman / Tämän maailmani pallon valtavan / Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee / Kun sun vierelläsi näin olla saan” Rauli Badding Somerjoki: Paratiisi

Jumala ei ollut kyllä yhtään katsonut edes, miten härkämies ja leijonanainen sopivat yhteen. Härkämies on nyt vähän yksinkertainen, hän Anna-lehdestä oli lukenut, että se odotti naiseltaan vaan rakkautta ja ruokaa, saisi nautiskella kaikessa rauhassa, mutta turha niitä sen oli odottaa, jos ei yhtään ihailua irronnut, eikä mitään piristettä saanut edes toivoa, saatika vaatia. Jumala sentään kehui ensin kauniiksi, mutta sitten seuraavalla kerralla puhui jotain, että melkein kuin omaksi kuvakseen. Pyh.

-Miks sä lähdit sieltä? Eeva kysyy käärmeeltä.

-Sinne tuli viidennen asteen tsunamivaroitus, käärme sanoo. Ne valmistautuu siellä johonkin suureen vedenpaisumukseen ja mun ois pitäny heti mennä johonkin laivaan, mut mä en tykkää siitä heilumisesta. Eikä siellä laivassa ole maan tomua syötäväksi, koska mä en voi syödä enää mitään muuta.

-Oikeesti mua ei edes pyydetty mukaan. Mä sain kuulla, että mä oon oikeesti niin paska, että ne kaks löi vetoo siitä, kuinka kauan menee, että sä lyöt multa pään irti.

-Niin just.

Eeva ja käärme jatkavat matkaa kohti suuntaa ja tarkoitusta.

-Noi niin sanotut ’herran enkelit’ tuolla kauempana on sitten harhaa, käärme sanoo, kun he ovat kävelleet taas tunnin eteenpäin.

-Miks tolla yhdellä on liivit päällä? Eeva kysyy.

-Jos mä kerron, niin otat sit mut mukaan, käärme sanoo.

-Okei.

-Se on Jeesus ja sillä on moottoripyörä. Jos sä haluut päästä nopeemmin perille niin se kyllä vie sut. Mut otat nyt sit mut mukaan ja laitat tohon sun Vuittonin repun sivutaskuun. Jos sä päätät mennä sen mukana, älä sit syytä mua koskaan siitä, että mä oisin nyt tällä kertaa yllyttäny. Se on nyt ihan sun oma valinta. Mä vaan kerroin, käärme sanoo.

Kerrosjatalosarja jatkaa Eevan matkaa kohti omia valintoja. Mihin maailmanhistoria hänet vielä viekään. Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia.

Aiemmin julkaistut Kerrosjatalo-osat:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html