HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalo, osa 12: Ollako vai eikö olla (työnimellä ’Etelä-Romanian pakolainen’)

Nainen nukkui aamulla 'auton ratissa' talon päädyssä. Se oli muuttanut toisesta kaupungista. Paljon mitään sillä ei ollut mukanaan, koska paljon mitään ei ollut enää ottaa mukaan.

Jos hän oli omistanut itsenäisesti itse oman makunsa mukaan hankittuja huonekaluja, ne oli rikottu. Hän oli kuljettanut niiden palasia jätesäkeissä roskiin aina pimeän aikaan. Joskus piti viedä lähitalojen roskiin, kun oman taloyhtiön roskis oli niin täynnä, eikä hän halunnut naapurin taas kurkistelevan säkkien sisään, missä oli välillä kokoelma rikottuja cd-levyjä ja vinyylejä, revittyjä kirjoja ja papereita, rikkipaiskottuja tauluja, mattoja, joita hän ei jaksanut ja halunnut pestä, kun niihin oli kaadettu kaikki mitä jääkaapista löytyi. Rikkinäisiä kahvinkeittimen pannuja, jos kahvi oli ollut liian kylmää, ruoka lautasella paskaa, niin se heitettiin seinään. Hänen piti käydä mahdollisemman nopeasti ostamassa uusi pannu; Hän oli kiertänyt kaikki kaupungin kodinkoneliikkeet ja tavaratalot vuorotellen. Samaan sarjaan kuuluvat myös tv:n kaukosäätimet. ”Kaukosäätimen on toimittava, tai muuten sä saatanan huora saat kärsiä.” Hän konttaa lattialla ja yrittää löytää johonkin lentäneitä paristoja, osia ja takakantta, ennen kuin elokuva alkaa.

Jos mikään, kotimatka töistä tai kauppareissu kesti kymmenen minuuttia liian pitkään, hän oli tietämättään ollut panemassa jonkun kanssa jossain matkan varrella. Ihan sama oliko vaadittavana selityksenä huono keli, joulu- vai juhannusaaton kassajono..., kyllä siinäkin voi huomaamatta joku äijä takaapäin painaa. Ja kun hän tuli kotiin tuli turpaan, tai se on väärä sana, sillä koskaan ei lyöty kasvoihin, ettei kukaan ulkopuolinen huomaa mitään, vaan käsiin, jalkoihin, selkään, rintaan. Hän piti pitkähihaisia paitoja ja farkkuja keskellä kuumaa kesää, koska uimaan ei voinut (= kehdannut) mennä.

Hänen hiuksensa olivat lyhyet, hän oli leikannut ne itse nopeasti peilin edessä, niistä oli valunut sylkeä, jota hän oli saanut päälleen, kun oli käsketty polvillaan rukoilla anteeksi, sitä että oli huokaissut liian syvään, eikä sylkeä saanut pestä, ei edes kasvoja, veden ääntä ei saanut kuulua, ennen kuin sai luvan. Hän leikkasi siis syljen hiuksistaan pois, mitä silmäkuopissaan olevan syljen jälkeen näki. Hän oli laittanut kylpyhuoneen oven lukkoon perässään, mutta siitä tuli puukko läpi, jääden oveen pystyyn.

Ovi tukittiin toiselta puolelta ja hän vietti yön kylpyhuoneen lattialla, otti likapyykkikorista vaatteitaan tyynyksi, omia vaatteitaan tietenkin, muuhun koskettiin vain luvalla. Kun hänet aamulla potkittiin ylös lattialta, vaatteiden päälle kustiin ja naurettiin ja ne käskettiin viedä roskiin. Sisään hän ei enää sen jälkeen päässyt, hän yritti kylmissään pakoilla tyhjällä leikkikentällä, istui penkillä ja tuijotti ei minnekään. Jossain vaiheessa hän oli palannut, ei muista miten ja kuinka pitkän ajan päästä, mutta sen jälkeen pistoolin piippu osoitti ladattuna otsaa ja käsky oli, että jos muka olet lähtemässä, tästä tulee.

Hän paikkasi ovea myöhemmin viisi tuntia, mutta ei se kelvannut silloinkaan, kun ei hän mitään osaa. Hänen kasvonsa on painettu sinä aikana useasti laastiin kiinni ja kuristettu kurkkua ja potkittu nilkkoihin. Hänen piti pyytää ja sanoa sata kertaa anteeksi ja toistaa tätä sataa kertaa useaan kertaan. Jos sekosi laskuissa, piti aloittaa uudelleen. Jos anteeksi-sanasta ei saanut selvää, piti aloittaa uudelleen.

Hän ajatteli usein, että ei voi mennä niin paskasti, että jos vertaa, että olisi jossain Etelä-Romaniassa huumattuna jossain kontissa seksityöläisenä. Mutta taisi mennä vielä paskemmin. Oli mihin verrata.

Hänen turhat tavaransa (= kaikki mikä vaan voitiin ja mitä vielä oli) oli siirretty vähitellen häkkivarastoon, pois tieltä häiritsemästä. Ne olivat rumia ja tyhmiä ja lapsellisia, kuten omistajansakin oli tyhmä vitun idiootti lehmä. Kukaan ei sua saatana ikinä huoli, saatanan kylmä paska.
Sinä iltana, kun mies oli lähtenyt metsästämään, hän kantoi tavarat salaa ostamaansa autoon. Sen hankkiminen oli kuin olikin onnistunut, ja ajoi pois. Hän ajoi eteenpäin, nukkui kaksi yötä matkallaan hotellissa ja löysi pysähtymässään kaupungista asunnon. Vuokranantaja tulisi näyttämään asuntoa kello kymmenen.

Me nähtiin se nainen Anun kanssa kierrätyskeskuksessa. Se hymyili, kun se näki keltaisen keittiön tuolin; se nosti sen ilmaan ja pyöritteli edessään. Sillä oli kassan vieressä vihreä lipasto ja matto.

Kun me tultiin kierrätyskeskuksesta ulos, yks hiippari huusi mulle, että ”mee säkin sormettaan ittees Kallen haudalle”. Anukin meni jotenkin sanattomaksi, mikä oli outoo.

-No juu, mennään hei poikkeemaan siellä hautausmaalla. Kattoon onko ne laittanu sen ristin paikalleen, sanon Anulle ja puolihymyilen (mitä muutakaan voi).

Kerrosjatalo-sarja on myös sarja talon löytävistä ihmisistä, taloa kotinaan pitävistä ihmisistä, elämän rajallisuudesta, käännekohdista ja matkoista kohti taloa ja talosta/taloista pois. Edellisistä jaksoista poiketen, tässä jaksossa ei kukaan fyysisesti kuollut.

Kuka taloon muuttava nainen on, siitä kertoo seuraava jakso 12Bee: Kyllä se on sillä lailla, (taustoja, takaumia ja tätäpäivää):
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-sarja-osa-12bee-niin-kuin.html

Lukuvinkkejä:
Sata tapaa tappaa sielu. "...tämä kirja ansaitsee paikkansa Täällä Pohjantähden Alla sekä Seitsemän Veljeksen seurana jokamiehen kirjana."
https://www.lappeenrannanuutiset.fi/artikkeli/37022-sata-tapaa-tappaa-sielu-narsismin-uhrit-kertovat

"Kerran, yritettyäni puhua Tomille järkevästi eroamisesta, hän heitti minua puhelimen laturilla ja käski minun hirttäytyä siihen...":
http://voima.fi/artikkeli/2011/hengissa-narsistin-jaljilta/

"Kumppanini sai minut uskomaan, että ansaitsen kuolla."
https://www.terve.fi/artikkelit/narsistin-kanssa-elanyt-kumppanini-sai-minut-uskomaan-etta-ansaitsen-kuolla

Aikaisemmat, kevyemmät jaksot löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html