Miten löydetään perille?

Ajatuksia ja kysymyksiä oikeassa paikassa olemisesta ja tienviitoista.

Usein olisimme jälkeenpäin halunneet olla jossakin paikassa, hetkessä tai tapahtumassa, mutta emme tienneet. Katsoa ohjelman heti suorana, mutta emme tienneet. Hakea mukaan ryhmään, hakea työpaikkaa, löytää uusia ulottuvuuksia. Emme saaneet tietoa, vaikka siitä tiedotettiin aivan ympärillämme, lehdessäkin luki.

-En mä tiennyt, että sellainen on/tulee.
-Kukaan ei kertonut!
-En mä huomannut mistään.
-Sitä ei mainostettu missään. Jos jossain olisi ollut joku mainos, niin me oltaisiin menty. Ne on kyllä hölmöjä, kun ne ei mainosta.

Ostaa sika säkissä?

Mitä ruokalistan sisältö kertoo? 
(Kuvat voi klikata isommiksi)

Sitten on paljon "mainontaa", missä kerrotaan MITÄ ja MISSÄ, mutta ei MILLOIN (päivä, kellonaika, mistä-mihin -tarkkuudet) ja MITÄ MAKSAA. Jolloin "mainonta" on ilmeisesti suunnattu tietylle joukolle, joka jo "tietää" ja vaillinaiset tiedot herättävät muissa ärsytystä, mikäli asia herättää kiinnostusta, sillä puuttuva tieto on selvitettävä jotenkin ja jostakin. (Vertauksena edelliseen on myös olemassa paljonmeluatyhjästä-tiedotusta, jossa kaikki edellinen esiintyy, mutta sisältö ontuu, tai oudoin kielikuvin esitettyä informaatiota, jossa voisi selvyyden vuoksi käyttää myös suomenkielistä sanastoa kikkailun ja kivaltakuulostamisen sijaan, tai avata tapahtuman tarkoitusta)

On olemassa myös väärään paikkaan ja aikaan jäänyttä tietoa, esimerkiksi ständit, julisteet ja muu vanhentunut tiedotusmateriaali, joka johdattaa vääriin olettamuksiin asioiden olemassaolosta ja voi johtaa tilanteisiin, jossa ihminen/asiakas palaa ovelta takaisin, jos sinne asti on tullut ja ei helposti tule enää vähään aikaan tai ollenkaan. Usein ne liittyvät tilanteisiin, jossa ihmisellä on nopea tarve.

Sarjassamme unohtunut ständi:

Neljä asiakasta kääntyy takaisin.

Viikon päästä:

Ai, miten niin? -Typeriä hiekankantaja-asiakkaita.

On siis tietoa, mitä ei toisinaan löydetä ja välillä tietoa on 'liian esillä' väärässä hetkessä, jolloin ei taaskaan löydetä perille, koska oletetaan sen olevan oikeaa eikä aihetta kysymyksen esittämiseen ole. Ja onko mikään oikeasti sattumaa?


Niinsanottujen kaupallisten aiheiden kautta Aiheeseen: 
Miten löydetään perille, Sattuma ja Kohtalo -ovatko ne oikeasti olemassa vai satuolentoja?

Sattuma sana määritellään se mikä tapahtuu odottamatta, ennalta arvaamatta tai aikomatta tai suunnittelematta. Sattumaa käytetään myös kertomaan sokeasta kohtalosta. Sattuma ilmaisee yhteensattumaa, tuuria, onnea, säkää, sattumankauppaa.
Kohtalo määritellään siksi, mikä väistämättä tapahtuu, salaperäiseksi voimaksi, joka määrittää kaiken tapahtumisen. Kohtalo on karma, ennaltamääräys.

-Kun näin sen piti mennä. 
-Tyydytkö sä sun kohtaloon vai?
-Mä oisin ollu siellä, jos mun olis ollut tarkoitus.

Onko mikään siis koskaan väärässä paikassa? Johdattaako vaillinainen tieto meidät hakeutumaan jonnekin muualle, sinne, jonne meidän pitikin mennä? 
-Jos mä en olisi silloin mennyt sinne, niin sitä ei olisi tapahtunut. Ja jos mä olisin mennyt sillon sinne, niin se ei olis menny niinkun sen olis pitänyt.
-Mä uskon, että jokainen voi ihan itse valita.
-Missä sä olisit, jos sä voisit valita?
-Mä haluaisin varmaan olla siellä, mistä mä en tiedä vielä mitään.

Harhaanjohtavaan otsikkoon palaten: 
Ei välttämättä ole edes tilaa, missä olet "perillä".
-Tärkeää on vain matka, ei päämäärä? Matkassa on aina jälkeenpäin 'päämääriä', kohtia, jotka ovat kääntäneet ja kääntyneet, näyttäneet uusia viittoja. 

Onko perillä sama kuin 'tietoinen'? Ja monia muita matkanteon kysymyksiä.

"Määränpää vasta perillä selviää" (Don Huonot).

Ensimmäisen ja viimeisen kuvan lainaukset Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjasta.