Tätä tarinaa on vaikea aloittaa 'oikealla' kuvalla. Sillä tämä ei ole kuvatarina tai sarjakuva,vaan jokaisessa kuvassa on tarina. Liian pitkä kerrottavaksi ja tuntematon sanoitettavaksi ja kuvatkin valehtelevat enemmän kuin tuhat sanaa.
Oli satanut ja salaisesta puutarhasta kasveista tippui vielä pisaroita, juuri silloin, kun ne ohittivat rajauksen. Mutta ne ovat olemassa kuvan ulkopuolella.
(Kuvat kannattaa klikata selvemmiksi ja isommiksi.)
Aloitetaan siitä kuvasta, jonka haluaisi eniten maalata (olemmehan akvarellikurssilla
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/akvarellikurssilla-opiston-mokilla.html
ja joku vaan kulkee pitkin mantuja kuvaamassa):
Ja kerrotaan sitten se mistä se löytyi. Ja aloitetaan tarina vähän kuin lopusta alkuun.
Löytyi myös ne tarrat, joista olin aamulla kirjoittanut:
... Jääkaapin oveen liimataan oransseja kukkatarroja, missä on ruskea sisus (niitä floorapaketin tarroja). Ensin siihen ei ehkä ajatella, että niitä liimataan, mutta pian ovi on niitä puolillaan...
Ja sieltä löytyi myös pyöreä matto!
Se mistä kiertua alkoi, pisaroista, jotka eivät vielä ihan tippuneet:
Paikka, johon ensimmäiseksi eksyin eli viimeiseksi ne (ensimmäiset) luonnonkehystetyt paratiisikuvat.
Ja mihin tämä sitten johti, siitä tuli pidempi tarina kuin uskoinkaan:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/tormasin-aino-kilpeen.html
Hieno
VastaaPoista