Törmäsin Aino Kilpeen

Tutkimustarina/Tutkimuspäiväkirja siitä mitä yhden tuntemattoman ihmisen elämästä voi jälkikäteen löytää

Opiston mökillä on akvarellikurssi. Torstaina 27.6.2019 on yöllä satanut; Kasteisesta heinikosta huolimatta lähden etenemään kameran kanssa opiston saunan nurkalta eteenpäin. 
Edellisenä päivänä olin kuvannut opiston mökkiä ja saunakin oli keskiviikkoisen saunanlämmittämisen vuoksi avoinna kurkistaa. Tarvitsen vielä muutamia kuvia kurssilaisista ja maisemasta. Mutta paratiisimaisema vie mennessään: Kuljen ympäri entisen ’vahtimestarin’ talon ja sen huussin nurkalta vielä eteenpäin. Siellä on ilmeisesti pursiseuran ranta ja yhtäkkiä näköpiiriin osuu pienen pieni mökki vähän matkan päässä kuin joutomaalla.

Lähestyn mökkiä, otan kuvia. Mökin ovi on avoinna ja siellä on kaikki paikallaan.
Kuvat löytyvät täältä: 
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/paratiisiniemi.html

-Kenen tuo mökki on? ystäväni kysyy myöhemmin illalla.

-En tiedä, vastaan. Pyysin vain kaikilta tavaroilta anteeksi, jos siirsin niitä hetkeksi kuvausta varten.

Kun julkaisen blogin, Sulannon Maija ottaa yhteyttä ja kertoo, että mökki on Aino Kilven. Maija oli ollut pienenä Ainon kanssa mökillä ja Aino ripusti miehensä Väinön housut joka ilta kuistin narulle, että luultaisiin, että mökissä on myös mies. Maija vinkkaa, että Aino oli vähän taiteellinen, ja että Rauhalan Aira tietää lisää.

Ajattelin antaa asian olla ja syventyä opiston historian tutkimiseen ja tiivistelmien tekemiseen. Mökkikäynti riittäisi. Se oli ollut hyvällä tavalla hämmentävä. (Tarkoituksenani oli siis niinä kesäisinä päivinä syventyä opiston 100-vuotisnäyttelyn taustoitukseen.)

Maanantaina näen Airan, vähän sattumalta kirjastolla Hammarbergin Pirkon näyttelyn avajaisissa. En tiennyt avajaisista, tarkoitus oli skannata ja kirjoittaa kirjaston ikkunattomassa yksiössä opiston juttuja. Aira kertoo, että Aino oli Forssan kauppalan teatterin näyttelijä. Ja että Väinö oli valtuustosta. Hänestä löytyykin heti nimihaulla kuva. Muistan ihmetelleeni muotokuvaa (Forssan kaupungin taideinventaario) kuvatessani (2014), että on erilainen tämä pastelleilla tehty muotokuva. Ja sarjakuvamainen mies, näyttää laihalta ja hauskalta. Hauskaa ei ollut se, että kuvassa oli lasi päällä, kuvauspaikka siinä missä nyt sattui vaan silloin olemaan ja kuvassa näkyy vasemmalla myös varjo kuvaajasta. Näillä mennään. Olen jo alkujaan ääriviivoina mukana kuvassa ja tarinassa.

Forssan valtuuston puheenjohtajana (1928-1945) toimineen Väinö Kilven muotokuva. Taidemaalari Emil Rauhala, 1943, pastelli. Lähde: piipun juurella –tietokanta https://bit.ly/2XhVDH4 Kuva paljastettiin Kauppalantalossa kesäkuussa 1943. Forssan Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriikki  Työväenliikettä tyykikylässä kertoo, että työnjohtaja Väinö Kilpi liittyi yhdistykseen 1902 (20-vuotiaana).

Aira kertoo, että Ainon 80-vuotisjuhlat olivat Kerholassa ja samana päivänä mentiin (opistolaiskunta) myös Loimaalle työväenopiston kevätpäättäjäisiin, että siitä päivästä saataisiin selville Ainon syntymävuosi. Airan keräämässä lehtileikekansiossa saattaa varmastikin löytyä Forssan lehden tekemä lehtijuttu syntymäpäivistä. Lehtileikekansio on Forssan kaupungin arkistossa; Kaupungintalo olisi heinäkuun kiinni, joten se selvitys siirtyy hieman. Ja, että Ainon mökkitontti kuuluu Mansikkaniemen talolle. Eikä Aino meinannut tajuta, että tulee vanhaksi (kovin tuttua tämä ajatus). Lapsia pariskunnalla ei ollut. Kuka siis olisi Taru, jonka uskontovihon kannet mökissä olivat? Ja kuka siis oli Aino Kilpi?

Kysyn Forssan kauppalan teatterin historiikkia sitten heti perään Vinkkelin puolella Forssan museon Louhelon Astalta ja hän vinkkaa, että Kaukisen Sinikka varmaan tietää Ainosta, että Sinikka kun on ollut teatterissa. Ja että Kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirjoissa on myös teatterista. Soitan Sinikalle; Hän on kirjoittanut Lounais-Hämeen jouluun jutun Ainosta 2016. Haen lehden kirjastoväen avustuksella hyllystä ja luen. Kuvan Ainosta saisin myöhemmin samana iltana lainaan Sinikalta. (Ja olikohan niin, että tutkin siis opiston 100-vuotistaivalta. Tai se oli se suunnitelma.)

Tiivistettynä Sinikan kirjoituksesta Lounais-Hämeen joulu -lehdessä 2016 Ainoa koskien:

-Aino oli tyttönimeltään Leppänen.

-Aino oli hakeutunut 1914 Työväen näyttämölle. Roolina Laura Stemdbergin näytelmässä Isä. Siellä Aino tutustui tulevaan mieheensä Väinö Kilpeen. Väinö oli mukana työväenliikkeen toiminnassa. Väinö oli 5-vuotiaan Sirkan yksinhuoltaja. Myöhemmin Sirkka meni naimisiin matkulaisen Kasper Lindholmin kanssa, joka perusti Autotalon. Se oli yksi Forssan ensimmäisistä autoliikkeistä. Asuivat kaikki Hämeentiellä, rakennuksen pihan puoleisessa siivessä. Sirkka ja Kasper asuivat myös Kalsun kartanossa. Sirkan ja Kasperin liitto oli lapseton. Heillä oli kasvattitytär Päivi, joka menehtyi korvaleikkaukseen. Kun Kasper kuoli Sirkka piti Kalsun kartanoa.

-Forssan Työväenopistossa Aino näytteli mm. Niskavuoren naisissa toista pääosaa, näytelmää ohjasi Elli Laurila. (Tästä löytyy kuva opistolaiskunnan kuvista!) Sekä Kuriton sukupolvi, jota esitettiin täysille katsomoille. Ainon mieleen on monista rooleista jäänyt mm. Mika Waltarin näytelmä Yövieras vuodelta 1945.

Kuva Opistolaiskunnan albumista.
Näytelmäjulisteet ovat löytyneet hieman myöhemmin opiston arkistosta:

-Näyttämövuoden 1949-1950 merkkitapaukseksi jäi Gabriella Zapolskan komedia Rouva Dulskan moralli. Yleisöä oli tungokseen. Paljastettiin myös teatterin ystävien maalauttama muotokuva Aino Kilvestä. Se oli Ainon 40-vuotisenäyttelijäjuhla.

-Aino Kilpi kävi katsomassa aina kaikki Forssan näyttömön näytelmät. Myös vuonna 1954 näytelmän Yllätyslapsi, missä Sinikka näytteli. Myöhemmin Sinikka näki Ainon Osuusliike Tammen Tammelan myymälässä ja Aino ehdotti hänelle, että Sinikka voisi yöpyä hänen mökillään, ettei olisi niin pitkä matka polkea töihin. Sinikka yöpyi kaksi viikkoa Ainon kanssa hänen mökissään Mansikkaniemen maalla Pyhäjärven rannassa.

-Aino vietti loppuelämänsä Forssan vanhainkodissa. Hänet muistetaan lempeänä ja hymyilevänä runonlausujana. Ainolla oli usein päällään kirkkaanpunainen aamutakki ja hänellä oli hiukset palmikoituna. Hän muisti runoja ulkoa huomattavat määrät.

-Aino eli 92-vuotiaaksi ja hänelle pidettiin kauniit ja arvokkaat hautajaiset.

Sinikan kirjoituksesta sai paljon tietoa. Ja nousi paljon kysymyksiä. Aino Kilpi Forssa -sanat googlettamalla päästää Laurilan Ellin Häme-Wikiin, olen siis törmännyt silloin kirjoittaessani Ainoon jo kerran. ”Edelleen tilaisuudessa puhuivat vuosikymmeniä opistotyössä mukana olleet rva Aino Kilpi ja Maija Palmen tuoden kauniilla tavalla ilmi sen kiitollisuuden ja kiintymyksen, mitä koko opistoväki rva Laurilaa kohtaan tuntee.” https://www.hamewiki.fi/wiki/Elli_Laurila Ettei tämä nyt niin kauaksi opistosta mennytkään.

Kotona tutkin lisää: Sirkka ja Kasper Lindholmista löytyy heti googlettamalla Kalervo Hutun kirjoittama kirja Siittä vaan. Siis tänään vielä takaisin kirjastoon. Huttu on kirjoittanut myös Forssan veneseura Riennon historiikin. Voisiko se liittyä Kilpiin jotenkin. Mökki oli kylläkin Forssan Pursiseuran paikan vieressä. 

Sitten soitan Thomssonin Tanjalle ja tiedustelen, onko teatterilla muotokuvaa Aino Kilvestä. Se kiinnostaisi nähdä ja kuvata. Tanja vinkkaa, että Munckin Pera saattaa tietää jotain. Soitan Peralle. Pera kertoo, että oli pikkupoikana Ainolla hoidossa. Peran isä tuli Lindholmien autokouluun töihin, osti ensin puolet ja sitten autokoulun kokonaan. Liittyy siis opistoon tämä sitäkin kautta (opiston järjestämä autokouluopetus).Ja itse Aino on ollut aktiivisesti mukana opiston toiminnassa. Pera on myös nähnyt valokuvan Ainosta Lindforssien liikkeen ikkunassa. Ja sitten taas tämä maalattu muotokuva olisi ollut joskus teatterin toimiston seinällä. Pera vinkkaa Lahtosen Hannun kirjoittamaan Forssan teatterin historiaan. Ja kertoo, että Aino oli hyvin viehättävä ihminen.

Kuva Kalervo Hutun kirjasta Siittä vaan sivulta 57.

Kirjastosta löytyy molemmat kirjat, sekä Hannu Lahtosen Forssalaista teatteria vuodesta 1880, että Kalervo Hutun Siittä vaan, Sirkka ja Kasper Lindholmin tarina. Jälkimmäisestä löydän nopeasti selaamalla tiedon, että Ainon muotokuva on hänen tahtonsa mukaan nykyisin Forssan työväenyhdistyksen hallussa. Ilmoitan Tanjalle, ettei turhaan etsi maalausta teatterilta. Ja laitan (Forssan Työväenyhdistykselle) Uutelan Matille viestiä, pääsisikö muotokuvaa katsomaan ja kuvaamaan. Kirjasta selviää myös, että Aino on syntynyt 1888 ja kuollut 1980. Huomenna selvittäisin kirkkoherranvirastosta hänen hautapaikkansa, ja saataisiin viimeistään hautakivestä selville päivämäärätkin.

Pyöräilen Sinikalle. Sinikka kertoo, että oli aika paljon kuullut Kilvistä ja Lindholmeista etukäteen. Kaukisen maatila ja maat olivat Kalsun kartanon lähellä. Huttu kirjoittaa (2006, 82) että Kasper Lindholm kuului maanlunastuslautakuntaan ja siirtoväen asuttamiseksi hän osti maata siirtolaisille tehtäviä maanluovutuksia varten ja Kalsun maille tulivat mm. Paavilaisen, Reposen, Kaukisen ja Rämön perheet. Sinikalla on pöydällä pari valokuvaa, missä Ainokin on. Pyydän niitä lainaan skannatakseni ne. Isommassa kuvassa Aino on Forssan Näyttämön pikkujouluissa:

Aino kuvassa vasemmalla.

Sinikka on syntynyt 1937 ja hän oli teatterissa nuoruudessaan neljä-viisi vuotta rippikouluiän jälkeen ja tänä aikana mukana jokaisessa näytelmässä. Siihen aikaan oli kiertäviä näytelmiä ja käytiin lähialueiden seurojen-, työväen-, ja nuorisotaloilla esiintymässä. Kuljettiin linja-autolla ja lavasteet kulkivat autossa mukana. Aino kävi katsomassa kaikki teatterin näytelmät Forssassa, niin kauan kuin pystyi. Sinikka kertoo, että Aino rakasti teatteria ja hänestä oikein näki, että oli rakastunut teatteriin.

Sinikka kertoo, että Aino luotti Sinikkaan ja tämä kävi hoitamassa Ainon huushollia Autotalossa olleessa kaksiossa (Hämeentie 8), kun Aino oli poissa.

Hämeentie 8.

Ainon mökillä Sinikka oli kahtena tai kolmena kesänä. Ruoka tehtiin mökissä sisällä. Sinikka toi usein ruoka-aineet tullessaan. Yleensä mökissä savusi. Ja Aino ja Sinikka katselivat ulkona koska savu alkaisi tulla piipusta.

Aino mökkinsä rannassa laiturilla. Sinikan albumista.

Kaikenlaisia pieniä yksityistietoja: Aino halusi kerran käydä Sinikan äitiä ja isää katsomassa Peräjoella ja hän kävi. Tuli linja-autolla, Sinikka tuli vastaan. Aino oli aika kauan leskenä. Mietimme hetken, oliko Aino kenties Väinön tavatessaan jo ns. liian vanha saamaan lapsia, kun emme tienneet tässä vaiheessa vielä heidän kohtaamisvuottaan. Sinikka kyllä kertoi, että Aino oli tyytyväinen Väinön lapseen Sirkkaan. Sinikka myös muistelee, että on kirjoittanut Ainosta yksityiskohtaisemmin, kuin Lounais-Hämeen joululehdessä on. Se on ehkä ollut Lions-Clubin kirjoituskilpailuun, joten kysyn asiaa myöhemmin illalla vielä Wäärin Keijolta.

Pyöräillessäni taas kotiin mietin miksi näin vahingossa törmäsin Ainoon? Onko hänellä kenties pian syntymäpäivät? Mitä lopussa paljastuu? Tiedän ainakin mitä teen loppuillan, eli:

"Referaatti" Ainon osalta Hannu Lahtosen kirjasta Forssalaista teatteria vuodesta 1880 (1972)

-Forssalaisen teatteritoiminnan historiikin laatimisesta heräsi ajatus syksyllä 1968 kulttuuripäivien yhteydessä pidetyssä muistojen illassa, jossa paikalla olivat näyttelijäveteraanit Aino Kilpi ja Onni Melttu ja he muistelivat Forssan työväenteatterin voimavuosia.

-Syksyllä 1919 Forssan Työväen Näyttämön näyttelijätoimikunta päätti tarjota tietyille henkilöille näyttelijäsopimusta, yksi heistä oli Aino Kilpi.

-Syksyllä 1928 Forssan Työväen Näyttämö aloitti toimintansa amatöörivoimin ilman ammattiohjaajaa, näytteilijäkunnassa olivat myös Aino ja Väinö Kilpi.

Kuva kirjan sivulta 54.

-1933 Väinö Kilpi antoi jäähyväisnäytännön Koskenlaskijan morsian- näytelmässä. Väinö oli pätevä koomikko ja saanut mainetta laajalti. Hänen maineikkain roolinsa oli Nummisuutarien Esko.

-Vuoden 1934 juhannusyönä Saaren kansanpuistossa esitetyssä Nummisuutareissa, Marttana esiintyi Aino Kilpi.

Kirjassa kerrotaan myös, että Forssan työväenopiston oli aika jatkaa forssalaista näyttämötoimintaa. Tulisieluinen Elli Laurila oli se henkilö, jonka ympärille näyttämöharrastus kietoutui kolmenkymmenen vuoden ajan. Aikaisemmin Laurila oli ohjannut 5-osaisen kuvaelmasarjan Vänrikki Stoolin tarinoista 1921 Forssan Lotta Svärd-yhdistykselle ja näytellyt itse Lotta Svärdin roolin. Opistossa näytelmäharrastus pääsi vauhtiin 1925, jolloin toiminnan kasvuun vaikutti Työväen teatterin toiminnan lakkaaminen, jolloin osa näyttelijöistä siirtyi työväenopiston piiriin. Ja 1936 Laurila ohjasi siis Niskavuoren naiset. Nyt tiedämme kuvatekstistä, että Aino oli vasemmalla (alla oleva kuva kirjan sivulta 68). 1937 Laurila ohjasi Mika Waltarin näytelmän Kuriton sukupolvi, joka osoittautui suureksi menestykseksi ja jossa Aino näytteli professorin Varavaaran vaimoa. Samana vuonna Laurila ohjasi vielä näytelmän Justiina, jossa Aino oli myös mukana. Forssan työväenopisto siis antoi aikanaan voimakkaan teatteripanoksen.
Forssan Työväenopiston toveritoimikunnan pöytäkirjamerkintä 21.10.1937 kertoo, että: "Luettiin ja hyväksyttiin tilitys näytelmäillasta 16.10.37, jolloin esitettiin Juhani Tervapään kirjoittama näytelmä Justiina. Puhdasta voittoa tuli Smk 1813:-." Päätettiin myös esittää Justiina toisintona Forssan Työväentalolla 6.11. "R. Rantanen lupautui ottamaan vastaan taasen lippujen ennakkomyynnin ja ovella ovat Lea Mäkelä ja Maire Stark." Justiina päätettiin esittää myös Karkkilassa, jos saadaan huone. Seuraava pöytäkirja 9.11.1937 kertoo, että huonetta Karkkilasta ei saatu, sen sijaan tiedustellaan huonetta Jokioisilta. 

-Forssan 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1947 työväenopiston näyttelijät esittivät Minna Canthin näytelmän Anna-Liisa. ”Mieliinpainuvia ja yleisön suosion saavuttaneita osasuorituksia oli rouva Kilven Kortesuon emäntä ja Hilja Hyypän Husso.”

Kuva sivulta 84.

-1949-50 näyttämövuoden merkkitapaukseksi muodostui Aino Kilven 40-vuotisnäyttelijäjuhla: ”Juhlanäytelmäksi oli valittu Gabriella Zapolskan komedia Rouva Dulskan moraali. Ilta oli täydellisesti rouva Kilven niin osan keskeisyyden kuin sen esityksenkin puolesta. Osa soi hänelle lukemattomia tilaisuuksia hänen näyttelijätyypilleen ominaisiin herkullisiin detaljeihin, kirjoitti Forssan lehden  arvostelija E.V. Juhlavireistä yleisöä oli tässä muistettavassa teatterijuhlassa työväen sali tungokseen asti täynnä. Tilaisuudessa paljastettiin teatterin ystävien maalauttama rouva Kilven muotokuva.”

Mutta: Kuka on ollut mökillä 1982? (Lehden vuosiluvusta päätellen), Marjo kysyy kun soittaa, kun Aino on siis kuollut vuonna 1980. Tai oikeammin kuka on ollut mökillä vuonna 1983, sillä lehti on joulukuun numero, kun tarkemmin katsoo. Itse ihmettelen edelleen, kuka on Taru? Siis se kaapissa oleva uskontovihon kansi. 

Ilta jatkuu:

Hutun kirja selvittää lisää lisätietoja

Vuonna 1915 Väinö Kilpi avioituu Aino Leppäsen kanssa. Aino on 27-vuotias. 

Väinöllä on avioon tullessaan 1909 syntynyt lapsi Sirkka, jonka äiti Amanda os. Heinonen on edellisenä vuonna 1914 kuollut. Eli Ainosta tulee samaan aikaan 1915 vaimo ja Sirkan äitipuoli.

(Teen tähän kirjoitukseen jonkin suuntaisen listan/taulukon, jossa selviää, minkä ikäinen Aino on ollut eri aikoina ja mitä on tapahtunut tuolloin.) Aino on naimisiin mennessään ollut siis 27-vuotias, joten ikä ei siis ole ollut esteenä, ettei Aino olisi saanut itse lasta. Asia, jota Sinikan kanssa pohdimme. Useamman kerran, opistomaailmaan (elämäänkin) asia käännettynä, (vaikka ei Ainoon liitykkään, kun on äitinä Sirkalle ollut) olen törmännyt perhe vastaan perheetön –asetelmiin; Kun ne lapsettomat on voinu ja ehtiny opistossa tekeen vaikka mitä, kun on voinu koko ajan mennä. Emmää voinu, kun mulla oli 1/2/3/4/5/6 lasta. 
Olen monesta kohden ymmärtänyt, että Aino piti lapsista. Aino-tarinakin liittyy pitkälti lapsi-asiaan. Monella on lapsuudessaan, nuoruudessaan muistoja Ainosta ja mökilläolosta. 

Aino oli tullut mukaan näyttömäharrastukseen 1910-luvulla. 1910 Aino oli 22-vuotias. Ja Väinö siis oli aktiivinen näyttömöharrastaja. He tapasivat. Kukaan ei tiedä miten. Naimisiin mentyään he asuivat Amerikassa. Amerikka on siis työväenasuntoalue, josta talojen malli on niin kuin kopioitu amerikantalomalleista. Alue näkyy ikkunastani. Myöhemmin vielä luen, että Sirkka on asunut 70-luvulla hetken viereisessä Kuhalankuja kakkosen talossa. Lähimaastosta liippaa. 

Kirjan esipuheessa Mauri Korpela kirjoittaa osuvasti: "Kädessänne on kertomus ihmisistä, jotka kerran elivät täällä." Ja Kalervo Huttu kirjoittaa johdannossa elävästi kirjoitustyön etenemisestä. Aino Kilpeä kuvataan sivulla 34 seuraavasti: "Aino Kilpi tunnettiin 75-vuotispäivänään hienostuneena ja helläsydämisenä säätyläisrouvana, jonka sieluun maailman pahuus ei ole päässyt jättämään jälkiään. Linnun laulu, leikkivät lapset tai kukan puhkeaminen saattoivat nostaa kyyneleet hänen silmiinsä. Se oli hänen hyvän sydämensä herkkyyttä."

Tiistaina

Aamu yhdeksän jälkeen avaan kirkkoherranviraston oven. Miia Saneri selvittää missä Ainon ja muiden hautapaikat ovat. Aino ja Väinö Kilpi: 103/05/063-065. Sirkka, Päivi ja Kaarle Kasper Lindholm: 103/05/059-061. He ovat kaikki siis samassa kohdassa. Siis osasto 3, rivi 5. Kiitos hautausmaan punatakkinen naistyöntekijä, että löysin paikalle.  Vasemmalla oli Väinön ja Ainon nimet, oikealla Kaarlon, Sirkan ja Päivin. Paikalla keskellä oli lisäksi vielä pieni kivilaatta, jossa Heimo ja Hertta Lindholmin nimet.

Väinö Theodor Kilpi 24.1.1882 – 22.4.1950, kuoli 68-vuotiaana.

Aino Matilda Kilpi 3.4.1888 – 11.11.1980, kuoli 92-vuotiaana. Oli leskeksi jäädessään vuonna 1950 62-vuotias.

Kaarle Kasper Lindholm 5.10.1906 – 10.10.1948, kuoli 42- vuotiaana.

Sirkka Kyllikki Lindholm 17.12.1909 – 2.5.1979, kuoli 69-vuotiaana. Sirkka oli leskeksi jäädessään 1948 39-vuotias. Sirkka sairasti syöpää ja teki 1979 noin 700000 markan testamenttilahjoituksen Lions Club Forssa/Kuhalle. Pääomasta muodostettiin Sirkka Lindholmin rahasto. 
http://www.lionskuha.fi/lindholmin-rahasto/
https://www.forssanlehti.fi/lounais-hame/pesupaivasta-uutta-loistoa-sankarihaudoille-7499

Päivi Aulikki Lindholm 9.12.1941 – 3.12.1951, kuoli 6 päivää vaille 10-vuotiaana. Sirkka oli 1951 42-vuotias.

Heimo Lindholm 16.6.1920 - 3.9.1992, kuoli 72-vuotiaana.

Hertta Helena Lindholm 13.10.1924 - 27.4.2001, kuoli 76-vuotiaana.

Miten selvitettiinkään henkilön vanhemmat ja sisarukset? Sukututkimuksesta on jo liian monta vuotta. Haluaisin selvittää Ainon vanhemmat ja sisarukset, oliko hän forssalainen vai tullut jostakin toiselta paikkakunnalta, kuten siihen aikaan usein tehtaaseen töihin tultiin. Kirkkoherranvirasto auttaisi tässäkin asiassa. En kuitenkaan ainakaan vielä lähde maksulliselle selvitystielle.

Tiistaina-iltapäivällä olen sopinut, että Uutelan Matti näyttää, missä Ainon maalaus on. Se on Työväentalon ylimmäisessä kerroksessa sivuhuoneessa, jota kukaan ei tällä hetkellä oikein käytä. Vuokrata sen voisi. Sieltä olisi ihan komeat näkymät. 

Ainon taulu on suurempi kuin olin ajatellut. Mittaa ei tietenkään ole mukana, eivätkä mitat oleellisia nyt tässä olekaan.

Teatterin ystävien Kalevi Tegelillä maalauttama rouva Kilven muotokuva.

Taiteilija Tegelin maalaus Aino Kilvestä. Lahj. FTY:lle, Aino Kilpi

AINO KILPI 1888-1980

1888 3.4. Aino Matilda Leppänen syntyy

1894 Nikoilai II valtaistuimelle, Aino 6-vuotias

1910-luvulla Aino tuli mukaan näyttömöharrastukseen, oli 1910 22-vuotias

1914 I maailmansota, Aino 26-vuotias

1915 solmii 27-vuotiaana avioliiton Väinö Kilven kanssa, Väinö 33-vuotias

1917 Suomi itsenäistyy, Aino 29-vuotias

1918 Suomen sisällissota, Forssassa 27.1.-26.4. Aino 29-vuotias

1919 Sirkka kouluun 10-vuotiaana, Aino 30-vuotias

1922 Ainolla rooli August Strimbergin Kustaa Vaasa -näytelmässä, Väinö Taalain vuorimiehen roolissa

1923 Forssasta kauppala, Aino 35-vuotias

1926 Sirkka saa päästötodistuksen keskikoulusta. Piirustuksenopettaja Elli Laurilalla vaikutusta Sirkan kuvataideharrastukselle.

1927 Sirkka ammattiopintoihin farmasiaoppilaaksi Forssan Uuteen Apteekkiin Lindforsien liiketaloon Rautatienkadulle. Opiskeli kotoakäsin vuoteen 1930.

1928 Väinö Forssan valtuuston puheenjohtajaksi (1928-1945), Aino 40-vuotias

1930 Forssan työväentalon vihkiäisjuhla, Aino ja Väinö mukana näytelmässä

1933 Sirkka kihloihin Kasper Lindholmin kanssa, Aino 45-vuotias

1934 Saaren kansanpuiston juhannusjuhlat, juhannusyönä esitettiin Nummisuutarit

1935 Sirkka ja Kasper vihitään 14.7. Aino 47-vuotias

1936 eteenpäin Forssan työväenopiston näytelmissä

Näytelmäjuliste vuodelta 1939.

1938 Lindholmit ostavat Kalsun kartanon

1939-1944 sotavuodet

1941 Sirkan ottotytär Päivi (Kasperin veljen perheeseen) syntyy 9.12. Aino 53-vuotias

1948 Sirkan aviomies Kasper kuolee 42-vuotiaana 10.10. Aino 60-vuotias

1950 22.4. Aviomies Väinö kuolee 68-vuotiaana. Aino 62-vuotias

1951 Tytärpuolen Sirkan ottotytär Päivi kuolee 9-vuotiaana 3.12. Aino 63-vuotias

1952 Sirkka myy Kalsun kartanon

1979 tytärpuoli Sirkka kuolee 2.5. 69-vuotiaana. Aino 91-vuotias

1980 Aino Kilpi kuolee 92-vuoden iässä 11.11.

Laitan illalla vielä Vorssankiälisiin uutisiin (fb) Ainosta 'etsintäkuulutuksen': Löytyisikö joltakulta vielä muistikuvia (näyttelijä) Aino Kilvestä? Mitä tahansa yksityiskohtaa tai muuta mainittavaa. Kerrothan kommentteihin tai yv.

Tähän Mäkisen Leena kommentoi: "Hän asui Koskenkorvan (nyk. OP:n) talossa sen valmistumisesta, ehkä vuodesta 1957 luultavasti kuolemaansa asti. Osoite oli Vapaudenkatu 5 B. Asuin samassa talossa ja Aino oli lempeä mummo talon kaikille lapsille. Hänen kotinsa oli pieni yksiö, jonka ikkunasta näkyi kirkko." 


Sitten tulee keskiviikko

Päivä, jolloin aamuteeveessä näyttelijä, Forssan teatterissakin ohjaamassa käynyt Kati Outinen lukee Eeva Kilven runon teoksesta Kiitos eilisestä. Kiitos Keijo W tästä linkistä eilisestä tähän. Kirjoitan tämän Eeva Kilven runon nyt yhteen pötköön, sillä itse teosta ei käsissäni ole:

"Tästä on kysymys: Asettua alttiiksi mahdollisuudelle, että tulee hylätyksi, ennen kuin itse ehtii hylätä. Sitä on rakkaus. Sitä on elämä. Silloin kun se ei ole työtä ja vaivaa, vilua ja nälkää, hellettä ja janoa, kipua ja sairautta. Siis parhaimmillaan. Parhaimmillaankin se vaatii äärimmäistä lujuutta. Jo lapsena on se tilanne kestettävä. Hän syntyy siihen. Hänen voimansa on: Minä rakastan. Hänen voimansa on: Minä pidän sinusta. Minä pidän. Tässä olen."


Tässä ollaan, palataan Aino Kilpeen; Lapussani lukee vuosiluvut 1980, 1950, 1951, 1979, 1948 ja 1962. Nämä Forssan lehden sidotut vuosikerrat kirjastoihminen hakee varaston puolelta ja tuo kärryissä luokseni. Aloitan vuodesta 1980, sillä haluan löytää ensimmäisenä Ainon kuolinilmoituksen. Käännän sivut marraskuun puolelle. 

Ainosta löytyy muistokirjoitus Forssan lehdestä 13.11.1980: 
(muista klikata kuvat isommiksi!)

"Forssalaisen teatterin "grande dame" Aino Kilpi kuoli eilen 92-vuotiaana.
Aino Kilpi valloitti paikkansa Forssan Teatterissa 1915 ja kuului forssalaisen teatterin kantavimpiin voimiin yli puolen vuosisadan ajan. Kaupungin tunnustuspalkinnon pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstään näyttämö- ja lausuntataiteen aloilla hän sai 1969.
300 roolia on mittava saavutus. 'Se merkitsee elämistä teatterille ja teatterissa', kuten Aino Kilpi 90-vuotispäivänään sanoi.
Aino Kilpi vietti viimeiset elinvuotensa Forssan vanhainkodissa. Vielä tänä aikana hän esiintyi lausujana talon tilaisuuksissa. Monet kiitolliset ajatukset saattelevat Aino Kilpeä hänen viimeiselle matkalleen." 


Mutta palataan ensin tarinan henkilöiden kuolinaikajärjestykseen 
ja vuoteen 1948 ja Ainon 'vävypoikaan':
Ilmoitus ja muistokirjoitus Forssan lehdessä 12.10.1948

1950 kuoli Ainon aviomies:
Ilmoitus Forssan lehdessä 27.4.1950

Muistokirjoitus Forssan lehdessä 25.4.1950

1951 kuoli tytärpuolen 'tytär':

Ilmoitus Forssan lehdessä 8.12.1951

Munckin Pertti kertoo, että Päivin hautajaisissa hänen luokkatoverinsa lauloivat Täällä Pohjantähden alla (se vanha versio).

1979 kuolee Ainon tytärpuoli:

Ilmoitus Forssan lehdessä 13.5.1979

Aino kuolee vuonna 1980 ja paljastaa 

kuolinilmoituksessaan syntymäpaikkansa:

Ilmoitus Forssan lehdessä 5.12.1980

"Rakas, ruskea multa,

sinun lähelläsi on lepopaikka väsyneelle vaeltajalla.

On rauhallista nukkua ikiunta maan emon viileässä syleilyssä,

hiljaisessa pimeydessä ja tietää, että

äänettömät hiutaleet peittävät elämän jäljet." 

Aino Kilpi

Tuttu kommentoi tätä, että on vähän kotiteollisuusmainen runo.

Aino on siis tullut Forssaan Tampereelta! Tai ainakin syntynyt siellä.

Onko muuttanut yksin vai tullut kenties vanhempiensa ja sisarustensa kanssa? Ketä ovat kuolinilmoituksen omaiset?

Tätä en vielä tiedä. 

Ja kuka on ollut mökillä 80-luvulla? 

Ja olen sekoittanut 1968 vuoteen 1962, joten en todellakaan voinut löytää lehdestä Ainosta mahdollisesti tehtyä syntymäpäiväjuttua. 

Soitan vielä yhden puhelun ja kirjoitan tähän Sulosen Tuijan Ainoa kuvaavat asiat:

-Hän oli hyvä näyttelijä.

-Aina pirteä. Pirteä loppuun saakka.

-Persoonallisuus

-Kuului Forssan katukuvaan

-Ei sellaisia persoonia enää synny

-Hyvännäköinen nainen 

Olen nyt viettänyt kolme päivää Ainon seurassa. 

En osaa tähän kirjoittaa lopuksi mitään erikoisemmin yhteenvetoa tai loppusanoja, sillä tuntuu, että ei tämä vielä tässä ollut kaikki, että seuraavassa jaksossa tulee jotain vielä lisää ja joku oivallus koko törmäämisasiasta. Kun ajattelen lopettaa tämän selvitystyön, saan tietää kuka on Taru. Se liittyy siihen, että mökki on Mansikkaniemen mailla, siihen mistä tämä tarinakin alkoi.

Kiitos ja kumarrus kaikille tiedonsaannissa auttaneille!!

On ollut mielenkiintoista selvittää, mitä ihmisestä voi löytää, kun kuolemasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta, eikä ole suoria jälkipolvia kertomaan henkilöstä, ja onko kukaan kenties säilyttänyt jotakin Ainolle kuuluvaa, kirjoitettua jne. En kylläkään ottanut nyt yhteyttä kuin ns. rajattuun määrään ihmisiä, mutta kertokaahan Ainosta lisää:

tanjamantaharma@gmail.com

Ja tarina jatkuu: 

Sunnuntaina 7.7.2019

Aikaisemmin Mäkisen Leena kertoi, että Aino asui Koskenkorvan (nyk. OP:n) talossa sen valmistumisesta, ehkä vuodesta 1957. Saan kirjaston kautta vinkin, että Saarenmaan Marjo on asunut samassa talossa ja viettänyt lapsena paljon aikaa Ainon seurassa. Hän on myös koulua varten nauhoittanut Kilven haastattelun. Marjo on kirjoittanutkin sähköpostia, jossa kertoo, että hänellä olisi vähän tietoa Ainosta. Luen sähköpostit sunnuntaina. Soitan Marjolle.

Palaamme Vapaudenkatu viiteen, jossa Ainolla oli silloin asunto ensimmäisessä kerroksessa keskellä. Siellä oli kaikki erilaista kuin normaalissa elämässä, Marjo kuvailee. Lapsen silmin siellä oli hirvittävän hienoa; Piirongit ja pitsit olivat hienoja, vaatteet hienoja ja kuvat hienoja. Siellä sai myös aina hyviä tarjottavia. Kirkkopuistossa kasvoi valkovuokkoja ja niitä lapset veivät myös Ainolle, joka laittoi ne hyvin hienoon maljakkoon.

-Istuttiin (lapset) iltakaudet Ainolla ja Aino kertoi valokuva-albumista. Ainolla oli hieno ääni, sivistynyt tapa puhua, habitukseen sopiva. Puhui lapsille samalla tavalla kuin aikuisillekin. Selosti kuin kelle tahansa ihmiselle.

Marjo kutsui Ainon myös kerran syntymäpäiville, oli kuusi- tai seitsemänvuotissynttärit. Aino tuli. 

Marjon lähettämä kuva: Kuvassa on Jouko Kalliola, Aino ja Marjo syntymäpäivillään 1968 tai 1969.

Kun koulutehtävänä oli haastatella forssalaista (merkki)henkilöä, Marjo haastatteli Ainoa ja nauhoitti haastattelun C-kasetille. Kasetti ehkä saattaisi löytyä. Osan haastattelusta Marjo kirjoitti vihkoon.

Aino odotti myös jotakin tärkeää ulkomailta. Marjo ei tiedä mitä se oli, mutta se jäi mieleen, että jotakin tärkeää oli tulossa, jota odotettiin. Se oli vähän kuin sadussa.

Yhtäkkiä eräänä päivänä Ainon asunto oli tyhjä. Lapsille se oli kauhistus ja järkytys. Sen jälkeen Ainoa ei ns. enää ollut. (Aino oli muuttanut tässä kohdassa vanhainkotiin.)

Marjo vinkkaa, että Kalliolan Jouko oli silloin talonmiehenä talossa ja kuskasi Ainoa mökille. Jouko ja Liisa tietäisivät Ainosta lisää.

Maanantaina

käyn Rauhalan Airan luona opistolaiskunnan asioissa. Aira kertoo, että Aino muutti Forssaan Hämeenkyröstä. Ensimmäisen kerran Airan näki Ainon vuonna 1952. Tuomiston Pirkko oli pyytänyt lähettämään Aino-tädille terveisiä. Pirkko oli kouluaikanaan asunut Kilvillä Amerikassa. Opiston mökin saunan lauteilla Aira kysyy: Onko hän Kilven täti? Ja niin Aira tutustuu Ainoon. (Aino oli tuolloin 64-vuotias.) Aino kävi opiston saunalla kun oli mökillään. Oli hyvä ystävä opiston vahtimestarin Maire Starkin kanssa, joka asui kesät opiston mökillä. Stark toimi vahtimestarina 1937-1961.

Aira tuo näytille Ainolta saadun kiinalaisen matalan teekupin, johon kuuluu myös asetti ja ruusulusikka, johon Aino on kaiverruttanut Airan-nimen. Aino oli säilyttänyt kuppeja pienellä hyllyllä ja antanut kolme paria eteenpäin, yhden Airalle. Kääntelen ja katselen kuppia ja lautasta ja lusikkaa kuin jotain kauan kadoksissa ollutta aarretta.

Aira kertoo, että Aino kävi (aikaisemman näyttelemisen lisäksi) opistossa Lauri Uusi-Hakimon sielutiede/ihmistuntemus-piirissä, joka kokoontui Kartanonkadun teorialuokassa, se luokka, missä oli ennen tehtaan sairaala.

Aino kuvaili, että asuu 'tyhjän päällä'. Tarkoitti, että hänen keittokomerollisen yksiönsä alla oli 'tyhjä' ( = talon sisäänkäynti). Nykyisin tämä talon ensimmäinen asuinkerroskohta on ilmeisesti Osuuspankin tiloihin kuuluva.

Kun Aino kuoli 1980 oli lehtilakko. Forssan lehdestä Kaisa soitti Airalle ja ilmoitti Ainon siunauksesta ja Aira ilmoitti eteenpäin muille.

Vielä emme tiedä muuttiko Aino yksin Hämeenkyröstä Forssaan vai esimerkiksi perheensä kanssa. Matka Ainon kanssa jatkuu.

Keskiviikkona luen opistolaiskunnan papereita. Forssan työväenopiston toverikunnan ja toveritoimikunnan vuosikertomuksessa vuodelta 1936 kerrotaan, että Aino Kilpi on kuulunut viime lukuvuoden aikana toveritoimikuntaan. Myös vuosien 1937-1938 ja 1939 vuosikertomus kertoo saman ja lisäksi Aino on kuulunut tällöin myös näyttämötoimikuntaan.

Toveriyhdistyksen pöytäkirjassa vuodesta 1923 eteenpäin, Aino Kilven nimi esiintyy ensimmäisen kerran 8.9.1935, jolloin Aino on ehdolla toveritoimikuntaan ja saa 58 ääntä, joka on kolmanneksi eniten ja tulee valituksi.
22.4.1936 kokouksen pöytäkirjan tarkistaja on Aino Kilpi. Tästä saa siis Ainon nimikirjoituksen. 

13.9.1936 Toveritoimikunnan vaaleissa Aino on ehdolla ja saa 34 ääntä ja tulee valituksi. Aino valittiin Toveritoimikuntaan myös 12.9.1937, sekä 18.9.1938 ja 30.9.1939. Kokouksessa 5.10.1940 Aino on ehdolla, mutta ei tule valituksi. Tämän jälkeen Ainon nimeä ei ole mukana ehdokkaissa. 

Toveritoimikunnan pöytäkirjassa kerrotaan, että 8.4.1938 kokouksessa opiston päättäjäisissä, jotka entiseen tapaan pidetään äitienpäivänä, Yrjö Virtanen ja Aino Kilpi esittävät kaksinlausuntaa. 
Rva Kilpi valittiin myös kesämökkitoimikuntan 9.5.1938 kokouksessa. Kesämökkitoimikunnan pohdittavana oli järjestetäänkö kesämökin ruokailu entiseen tapaan vai perustetaanko kiinteä emännän virka. Toimikunta pohtisi tätä yksityiskohdittain. (Vuonna 1940 yhteistä taloutta ei katsottu voitavan järjestää, koska useat elintarpeet jo ovat kortilla.)

20.9.1938 näytelmätoimikuntaan valittiin Aino Kilpi. 
Saman päivän pöytäkirjassa kerrotaan, että erittäin vilkkaan keskustelun aiheutti kysymys siitä, otetaanko syyskauden ohjelmaan mitään huomattavaa näytelmää. Ilmeni seuraavia näkökohtia: Jos näytelmäilta järjestetään, tulee  opistotyö siitä kärsimään, sillä johtajan pitää olla mukana harjoituksissa, ja näin ollen poissa opetustunneilta. Jos taas saataisiin joku pysyvä henkilö ohjaamaan näytelmää, kärsisi näyttelijöiden omat opiskelut jokatapauksessa. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että toveritoimikunta jäisi hyvin heikoksi ilman näytelmäharrastusta ja se tekisi loven säästövarojen hankinnassa. "Sitäpaitsi on paikkakuntamme teatterissa käyvä väki jo tottunut odottamaan opiston järjestämiä tilaisuuksia, jotka näin ollen antavat yleisölle selventävän kuvan  johtajan ja opistolaisten kehitystasosta." Näyttämötoimikunnan huoleksi annettiin pohtia otetaanko näytelmää.
Seuraavassa kokouksessa 29.9.1938 puheenvuoroissa esitettiin seuraavaa, että ohjelmaan ei oteta näytelmien valmistamista siinä laajuudessa kuin edellisinä vuosina, etteivät opistotyön säännöllisyys ja opistolaisten opiskelumahdollisuudet joutuisi kärsimään. Toveritoimikunta ei kuitenkaan tehnyt asiasta mitään kiinteää päätöstä. Toverikunnan ja näyttelijöiden saavuttava maine opiston ulkopuolella pidettiin vaalimisen arvoisena.

Lahden Työväenopiston vierailulla 5.-6.11.1938 Aino Kilpi esitti aamiaisella lausuntaa. Sitä ennen vieraille kerrottiin opiston toiminnasta, paikkakunnan historiasta ja sen merkityksestä. 
Rouva Kilpi on esittänyt  lausuntaa opistolaishäissä, joissa 5.12.1938 opiston käsityösali koristeltiin hääkuntoon, kun Maire Vieno ja Yrjö Virtanen häätilaisuuttaan siellä viettivät. 

3.10.1939 Toveritoimikunnan kokouksessa Aino Kilpi valittiin näyttämötoimikuntaan ja ravintolatoimikuntaan.

Toveri-illoissa, kuusijuhlissa jne jne oli yhtenä ohjelmanumerona näytelmä. Oletettavasti Aino Kilpi oli mukana useissa näistä.

Seuraava maininta Aino Kilvestä löytyy Forssan Työväenopiston Toveritoimikunnan pöytäkirjasta 4.4.1948:
"Rouva Kilven täyttäessä 60-vuotta kävivät rva Laurila, Kerttu Karhu ja Yrjö Virtanen onnittelemassa Häntä vieden opistolaisilta lahjana kukkia ja kirjan "Sammatin sisarukset".
Forssan Työväenopiston Toverikunnan tilikirjasta löytyy merkintä 3.4.1948:
-Tulppaaneja rva Kilvelle 180-
ja 6.4. Lahja rva Kilvelle 60v. päivänä kirja "Sammatin sisarukset" 460-

Hilja Haahti on kirjoittanut kulttuuriromaanin Sammatin sisarukset vuonna 1948. Se kertoo Elias Lönnrotin perheestä ja hänen tyttäristään Idasta, Elinasta ja Teklasta sekä heidään ystävättärestään Tilda Holm`sta. Aino sai lahjaksi siis uunituoreen kirjan. 

Lauantaina palautan Sinikalle lainassa olleet valokuvat. Sinikka sanoo, että Ainolla oli nuorekkaat ajatukset. Kerroin, että Aino on syntynyt Tampereella ja tullut Hämeenkyröstä Forssaan. Sinikka kertoo, että Aino ei koskaan puhunut lapsuudestaan, eikä nuoruudestaan. Hänellä ei ollut sellaisia valokuviakaan. Tai ei ainakaan näyttänyt.
En tiedä, että osaako kukaan kertoa Ainon lapsuudesta tai nuoruudesta ja miksi ja miten hän tuli Forssaan. Ensimmäisen kerran hän nousee tarinassaan esille 1910-luvulla. 

28.7.Törmään uintireissulla Talikaisen Tuulaan ja hän kertoo, että Aino kävi Saunasillan kupeessa olevassa yleisessä saunassa ja siellä oli myös amme. Aino harjoitteli ammeessa kylpiessään vuorosanoja teatterikappaleisiin.


Torstaina 8.8.2019 Forssan kaupungin arkistojen kätköistä Forssan työväenopiston leikekirjoista ja kansioista avautuvat 1930-luvun 'näytelmämainosjulisteita'.
Kuten olettaa saattaa Ainon 300 näytelmän käsittäneestä elinkaaresta, monessa julisteessa on Aino Kilven nimi.

Justiinassa Ainolla Justiinan rooli vuonna 1937:

Nukkekoti esitettiin vuosiluvusta päätellen 1938.

Seuraavana tiistaina törmään Ainoon jälleen etsiessäni naisvoittoista valokuvaa opistolaiskunnan kuvien joukosta. Kuvassa ei ole tietoja, mutta Ainon tunnistaa hyvin takarivistä (kuvassa kolmas vasemmalta):

Saan selville, kun kysyn Sulannon Maijalta, että kuvassa on Lauri Mäkilä seisomassa ja hänen oikealla puolellaan Impi Varjonen.
Ketä muita kuvassa on?


21.8.2019 Virran Leena vinkkaa, että Ida Maria Saarisen Ihmisen ääni -teossarjassa Ida kirjoittaa muutamassa kohdassa Kilven Ainosta. Idan elämänkaari ajoittui vuosiin 1900-1991.

Kyseinen kirja löytyy kirjastosta ja heti toisella tekstisivulla Saarinen on saanut kirjeen 'Forssan pojalta', joka kirjoittaa:
"... ett sinä Ida ole milloinkaan ottanut osaa Forssan puolue elämään, ett myöskään ole kuulunut "Forssan työväen Teatteriin", niin että älä toiste mene sinne työväen talolle, jos on siellä vielä niitä juhlia. Kuulin että kovin paheksuivat sillon kun siellä "Kiven Ainon" vieressä istutu. Olit ottanut vanhoista muistioista selvää ja niitä siellä sitte latelit,..."

Sivulla 45 Ida kirjoittaa: "Työväenyhdistys perustettiin Forssaan jo vuonna 1889. Ohjelmaan kuuluivat raittiusaate ja tiedon ja taidon kehittäminen. Taide oli ehkä silloin vielä kansan keskuudessa uusi sana, mutta sitä on jo kauan harrastettu. Ja yhdistyksen harrastelijoista on kirkastunut valovoimaisia tähtiäkin sen eri aloille. Laulajana ja laulujen tekijänä ja tulkitsijana Pietari Salmenoja. Näyttelijöitä, jotka mainiosti olisivat pärjänneet isommissakin parrasvaloissa, oli jo vuosisadan vaihteessa niin monia, ettei luetella ehdi. Mainitsen vain vielä elävät, yhdeksännellä kymmenellään olevat veteraanit Aino Kilpi, Maija Palmen ja Onni Melttu."

Kun Saarinen kirjoitteli Forssan lehteen hänet kutsuttiin Forssankerhon vuosijuhlaan jutustelemaan mennesitä ajoista. Siellä hän tapasi tuttuja mm. viidenkymmenen vuoden takaisia luokkatovereitaan. Heidän keskustelunsa keskeytti toimittaja Viljanen, joka toi heidän luokseen iäkkään, valkotukkaisen, komearyhtisen naishenkilön. "Kätellessämme tämä esitteli itsensä Aino Kilveksi, sanoi tilanneensa paikan viereltäni. Niinpä Aune luovutti istuinsijansa hänelle. Jokin ihmeellinen tunne halvaannutti puhekykyni. Oli yllätysten yllätys nähdä vanhan Työväen teatterin kirkkain tähti, lapsuuteni ihanne vuosikymmenten jälkeen ihan omassa persoonassaan. En ollut tiennyt Aino Kilven vielä elävän ja vaikuttavan Forssan kulttuurielämässä, kun olin vähäisistä taide-elämyksistäni muisteluissani maininnut."
'Oli mukavaa lukea kirjoituksestanne, että Aino Kilpi jäi unohtumattomaksi lapsen mieleen.' Ääni oli pehmeä ja lämmin, puhetyyli kouliintunut. Kahvia juodessamme keskustelimme runoista. Aino kertoi yhäti, korkeasta iästään huolimatta, lausuvansa runoja Forssa-kerhon ja Työväenopiston tilaisuuksissa. Yhteisiä tuttujamme runon saralla olivat Kaarlo Sarkia ja Katri Vala. Että minunkin elämässäni saattoi sattua satua hipovia ihmeitä..."

Viimeisen kerran kirjassa Saarinen mainitsee Kilven kun heidät kutsutaan työväentalolle vietettyyn kulttuurijuhlaan näyttelijäveteraani Aino Kilven kanssa muistelemaan vanhaa Työväenteatteria ja forssalaisia työväenkulttuurin uranuurtajia. "Tuntui kuin olisin päässyt päivieni huipulle. Vaikka en ollut saanut olla mukana luomassa kulttuuria, sainpahan kuitenkin muistella muiden töitä", hän kirjoittaa.

22.8.2019 Forssan kaupungintalolla opistolaiskunnan arkistomateriaalia selaamassa. Löydän seuraavat kuvat:

  Työväenopiston näyttämötyön piiriä.

Aino istuu toisena oikealla.

 Toveritoimikunta 1936-1937.

Aino istuu vasemmalla, hänen vieressään istuu Elli Laurila.

Lähdekirjallisuus:

Huttu, K. (2006). Siittä vaan, sano Kassu. Sirkka ja Kasper Lindholmin tarina. Lions Club Forssa/Kuha. Forssa: Forssan Valokopio.

Lahtonen, H. (1972). Forssalaista teatteri vuodesta 1880. Forssa: Forssan Kirjapaino Oy.

Forssan Työväenopiston toveritoimikunnan pöytäkirja 1937-1953

sekä tilikirja ja Toveritoimikunnan vuosikertomukset
Ihmisen ääni -teossarja: Ida Maria Saarinen. WSOY 1977.

#ainokilpi #forssa #teatteri




Seuraava jakso:

Palasimme Ainon mökille Päivin ja Erkin kanssa 24.10.2019. Maisemasta olivat tiputtaneet lehtensä ja opiston mökki ja Sulannon mökki näkyivät Ainon mökille asti. Kuvia tuli ottamaan Puhtimäen Lassi.

Kuva Lassi Puhtimäki.

Ajatuksena se miten menneisyyden tutkiminen on ikäänkuin sen ulkopuolella kulkemista. Katsot sitä aina nykyisyyden näkökulmasta.

Kuva Lassi Puhtimäki.

Juttu opistosata-blogista 
https://opistosata.blogspot.com/ 
ilmestyi Forssan lehdessä 26.10.2019. 
Toimittaja Erkki Kuronen.

Oppaita menneisyydestä: 
Tanja Härmä löysi lumoavia saattajia matkalleen Wahren-opiston historiaan

https://www.forssanlehti.fi/lounais-hame/oppaita-menneisyydesta-tanja-harma-loysi-lumoavia-saattajia-matkalleen-wahren-opiston-historiaan-420498?fbclid=IwAR35u6pu7EKKRV2QW69baR-SNA_AMRpyd3hcXfpxcz1cfs999bfNTTWNwjc

"Tanja Härmä on sadan vuoden matkalla Forssan työväenopisto/kansalaisopisto/aikuisopisto/Wahren-opisto viemänä. Vahva ansionsa tapahtuneesta kuuluu lumoavimmiksi osoittautuneille saattelijoille.

Heistä omalla tavallaan kuvainnoillisemmaksi ja konkreettisemmaksi Härmä nimeää näyttelijä Aino Kilven.
-Opiston mökki on ihmeellinen paikka. Siellä Aino otti minua kädestä kiinni ja johdatti opiston saunan nurkalta eteenpäin, Härmä viittaa kesällä 2019 yhdelle opiston kurssille osallistumiseensa liittyneeseen kokemukseen.
-En  vielä silloin tiennyt hänen nimeään saati edes olemassaolostaan. Nyt tiedän senkin, että hän kävi paljon mökillä ollessaan opiston saunassa. ..."

Toivon edelleen että otatte yhteyttä Ainon tiimoilta ja kerrotte oman tarinanne näiden tarinoiden jatkoksi.

Mukaan tästä käynniltä otin mökin pihan edustalta löytyneen kernityyppisen matonkudekerän. Ajattelen sen olevan Ainon leikkaama, vaikka tuskin, se on varmaan jonkun kalastamiseen liittyvä juttu. Silti toivon sen liittyvän Ainoon.

6.2.2020

Eilen käytiin Eliisan kanssa Ainon mökillä. Tänään opistolaiskunnan arkistokansioita selatessani eteen tuli Forssan lehden juttu Ainosta, kun hän täytti 90 vuotta (1978). Se kertoi asian, mitä on tullut pitkään mietittyä:

"Forssan vanhainkodin sairasosastolla on maanantaina suuri juhlapäivä: Aino Kilpi täyttää 90 vuotta. 
Vanhempi forssalaispolvi yhdistää Aino Kilven nimen oitis forssalaiseen teatteriin, jonka kantavimpiin voimiin hän kuului lähes 50 vuoden ajan.
300 roolia on amatöörinäyttelijälle mittava saavutus. 'Se merkitsee elämistä teatterille ja teatterissa', kuten hän mennyttä muistellessaan sanoo.

Aino Kilpi valloitti paikkansa suurta nousukauttaan eläneen Työväen Teatterin rampissa 1915 pitkälettisenä 'Suotorpan tyttönä', ja vahvimmin elävät nykypolven mielessä hänen tulkintansa Niskavuoren vanhana emäntänä. Niskavuori-sarja esitettiin opistoteatterissa 1936-1939. Seuraavana suurena etapn pitää hänen 40-vuotisnäytöntöään Madame Dulskana 1949, jonka ohjauksesta vastasi Aulis Hämäläinen.
'Ilta oli täydellisesti rouva Kilven', kirjoitti lehtemme. Työväentalon sali oli ääriään myötentäynnä Aino Kilven taiteen ystäviä. Samassa tilaisuudessa paljastettiin hänen teatterin maalauttama muotokuvansa.
-Se oli hyvin epäsympaattinen rooli, Aino muistelee.
-Mieheni oli vakavasti sairaana, ja ajatukseni vangittuina hänen sairasvuoteelleen. Mutta näyttelijän on pystyttävä irroittautumaan itsestään.

Vuonna 1969 Aino Kilvelle myönnettiin Forssan kaupungin tunnustuspalkinto pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä näyttämö- ja lausuntataiteen aloilla.
Se olikin ainoa palkkio.
-Näyttämötyöstä en milloinkaan saanut penninkään rahallista palkkiota. Kaikki oli vapaaehtoista harrastusta. Mutta mitä rahasta, antoihan näyttämö niin paljon enemmän. Elämäni on ollut rikas ja hyvä, se ei ole jättänyt mitään kaunaa.
-Näyttämömuistot ylläpitävät minua edelleen. Minulla on täällä yksinäisessä huoneessani ympärilläni valtava määrä 'ystäviä', roolihenkilöitä, joiden elämää voin elää uudelleen.

'Suotorpan tytön' paksut vaaleat letit ovat hopeoituneet, aika on verottanut näköä ja kuuloa, mutta muisti on kirkas ja kantaa kauas. Kauas Forssan Työväen Teatterin suuruuden aikoihin, Karun, Hattaran, Ramstedtin ja muiden ammattiohjaajien aikoihin, Kustaa VAasan kuningattaren, Daniel Hjortin ja Työmiehen vaimon aikoihin. Runo ja näytelmäkirjallisuuden monet suuret hahmot elävät vanhainkodin sairasosaston vaatimattomassa huoneessa.

Aino Kilpi on viettänyt vanhainkodissa neljä vuotta. Vielä tänä aikana hän on esiintynyt lausujana talon tilaisuuksissa.
-Minulla on kerättynä runoja omaa iltaa varten - mutta sitä ei taida enää tulla.

-Haluaisin kertoa sinulle elämäntarinani siitä lähtien, kun kaksivuotiaana jäin orvoksi ja sitten monien vaiheiden jälkeen tulin etsimään veljeäni Forssasta... Miehestäni Väinö Kilvestä, joka jakoi kanssani näyttämöharrastuksen. Mutta minä en nyt jaksa. Ehkä sitten, kun aurinko taas pilkistää mieltä virkistämään...

Ida Saarinen (Karke) on kirjoittanut Aino Kilvelle syntymäpäivälahjaksi runon, jonka hän pyytää lausumaan. Se on hyvin kaunis runo. Toivon mukaan se kuullaan myös huomenna, kun ystävät tulevat tervehtimään, kun monet kiitolliset ajatukset saattelevat Aino Kilpeä sadannelle vuosikymmenelle." Pirkitta



Aino jäi siis orvoksi 2-vuotiaana vuonna 1890. Kuolinilmoituksen mukaan hän on syntynyt Tampereella, mutta sanovat, että muutti Forssaan Hämeenkyröstä. 
Tämä selvitys jää seuraavaan jaksoon...






25.2.2020 Yksi kuva

Käydessäni läpi opiston mökin kuvia, löytyi yksi kuva, jossa luulen olevani varma, että Aino on liina päässä istumassa edessä oikealla, kun vertaa hänen muihin kuviinsa.

Kuva tässä:

Aino pääsee muutenkin vähän mukaan opiston satavuotisnäyttelyyn: