lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kummitteleeko siellä? -Opiston mökin yläkerta

Vähintään jokatoinen kysyy: Kummitteleeko siellä? kun kerron, että olin yksin yötä opiston mökillä. Voin kertoa teille vain yhden pienen tarinan, joka menee näin:

Tiistai-iltapäivän jälkeen jäin muiden maalauskurssilaisten lähdettyä mökille Ainon kanssa. Aino jäi maalaamaan verannalle, itse lähdin käymään yläkerran huoneestani hakemaan uimakamppeet. Pyörähdin jossain ennen sitä ja kun kipusin portaat ylös, katsoin että joku meni huoneeni viereiseen pieneen huoneeseen katsomaan.
-Ai sä tulit kattoon, että millasta täällä ylhäällä on, sanoin Ainolle. 
Aino ei vastaa mitään ja ajattelen, että hän ei vain kuullut mitä sanoin. 
Otin pyyhkeen ja uimapuvun ja menin katsomaan missä Aino oli. 
Ei missään. 

Menin portaat alas ja Aino maalasi edelleen verannalla. 
-Mä luulin, et sä olit ylhäällä, sanoin Ainolle. Ja menin uimaan.




Niinhän siinä vähän kävi, että sitä yötä en kauheen hyvin nukkunu. Onneks rannassa kävi uimareita ja itekkin kävin laiturilla vielä puolenyön aikaan. Muunmuassa ottamassa tän kuvan:


Nukkumaanmennnessä oli harmaanhämärää ja koitin keksiä kaikkia luonnollisia selityksiä kaikille kuulemilleni äänille. Et se on orava, tai lintu tai jotain. Et miks viereisestä huoneesta kuuluu, et joku tiputti seinää pitkin jotain lattialle. 


Nukuin katkonaisesti. Ovi piti pitää kii, koska rappuset näky muuten suoraan sängystä. Se ei pysynyt kiinni kuin pyyhe ovenpäällä. Lisäksi huoneessa ei ole pistorasiaa ja kännykkä pitää ladata käytävän puolelta. Lataaminen kesti ennen nukkumaanmenoo ihan liian kauan. Johto oli onneksi kolmemetrinen, mut ovi piti pitää se aika auki. Ja pitihän se ladata, että voi soittaa tarpeen tullen yöllä kummittelupalveluun tai vastaavaan. Koska huoneesta en lähtisi ennen mihinkään, ennen kun on normiaamuvaloista.




Se joku meni tähän huoneeseen, sillon päivällä:




Aamulla tulin alakertaan ja ulkonakäymisen jälkeen jätin ulko-oven auki. Menin maalaamaan alakerran sivuhuoneeseen ja hetken päästä pirtistä alkoi kuulua tsirpitystä. Siellä oli kaksi pääskystä. 

-Odottelinkin teitä jo eilen, sanoin. Oikeastaan oikein hyvä, että tulitte vasta nyt. Suljin ovet muihin tiloihin, avasin muutaman ikkunan auki, mutta nämä lensivät jatkuvasti vain katonrajassa. Keskustelumme eivät tuottaneet tulosta, ja jätin heidät selviytymään pakohuoneesta omin avuin ulos. 
Muutaman ajan kuluttua menin katsomaan ja toinen heistä oli selviytynyt jo ulos, ja toinen tsirpitti vielä sydäntäsärkevästi. Selviytyi hänkin. Ilmeisesti ikkunasta.

Yksikään lintu ei siis lentänyt ikkunaapäin ja kuollut. Linnut tulivat kyllä sisään, mutta olivat pääskysiä, joka on hyvä merkki. Siis laji. Ei tarkoita kuin onnea. Näin luin. 
Luulen tietäväni toisen henkilöllisyyden, toisesta en ole yhtään varma.


Seuraavana yönä en yöpynyt yksin. Kaikki oli suhtkoht rauhallista, paitsi yläkerran ovi läimähti kiinni, kun oltiin illalla myöhään vielä alakerrassa. Emme avanneet sitä mennessämme nukkumaan. Toivotimme hänelle hyvää yötä ja lupasimme, että hän saa olla rauhassa. Se ovi ja oven takana oleva suurempi huone on tässä:




Kun joskus vielä yövyn huvilassa yksin, nukun alakerrassa. 
-Hyvää yötä!



Miksi sitten olin opiston mökillä? Sen kertoo tämä tarina: 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti