lauantai 3. heinäkuuta 2021

Maalauskurssilla Opiston mökillä 2021

 


Wahren-opiston maalauskurssi järjestettiin perinteisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla Opiston mökillä Tammelassa. Kerta oli kolmas ja opettajana oli Jan Eklund.
Ensimmäisenä päivänä tehtävänä oli maalata yksinkertainen aihe ensin yhdellä värillä, sitten kahdella sävyllä ja vielä kahdella värillä.
-On hyvä oppia karsimaan turhat röyhelöt pois ja pakottaa myös yksinkertaistamaan. 

Tässä luennolta kirjoittamiani muistiinpanoja:

-On oikein hyvä tiedostaa, että jos kaiken yrittää maalata hyvin, maalaus menee usein pilalle ja itse tulee hulluksi. On parempi valita pari tarkkaa kohtaa. Ihmismieli kyllä tekee loput.

-Ennen kuin aihe asettuu paperille, joutuu maalaamaan moneen kertaan samaa. Tarkoitus ei ole, että maalaaminen olisi helppoa. Yrittämistä ei saa pelätä, eikä liioin keskeneräisyyttä.

-Helposti jymähtää maalaamaan samalla tavalla. Omista maneereista ja pinttymyksistä on hyvä harjoitella irroittautumaan. Ehkä myös myöhemmin taas niihin palatakseen.

-Mahdottomuuksia kannattaa yrittää.


Tässä on kuvakertomuksen muodossa otteita ja tunnelmia 
viidestä loistavasti sujuneesta päivästämme. 
Kuvat eivät ole missään loogisessa järjestyksessä. 
Eikä kaikista ja kaikesta oleellisesta ole kuvamateriaalia, huomaa näin myöhemmin.

Kuvat saa isommiksi ja selvemmiksi klikkaamalla.


Toisen päivän aiheena olivat kivet. Maalataan kuvaan sopivia kiviä. 2-3 kappaletta. Enemmänkin. Eri tavalla sijoitellen. Hahmottaa kivien valo- ja varjopuoli.

Luentomuistiinpanoja:
-Asioilla on muotonsa ja varjonsa. Kuva rakentuu varjoista, geometrisestä perspektiivistä ja väriperspektiivistä. 




Keskiviikkona porukka rantautui Forssaan Kalliomäkeen piirtämään. 
Tästä päivästä kuvia ei ole, koska kuvaaja ei ollut toiminnassa mukana.



Kyllikki maalasi mökin verannalla. Hänen muotokuvaansa piirsi Outi.



Opiston mökillä on perinteisesti ollut kahvitus keskiviikkosaunan yhteydessä, joten tiistai-iltana opettaja ripusti kahden ensimmäisen päivän töitä seinälle kahvittelijoita silmälläpitäen.






Kuten aikaisemmillakin kerroilla, kaikki viisi päivää olivat aurinkoisia. 
Porukka kävi uimassa aamusta iltaan. 



Luentomuistiinpanoja:

-Kun käyttää yhtä väriä, joutuu tekemään työtä itse aiheen kanssa.

-Aiheen sijoittelussa ja kuvan rakentamisessa kaiken voi siirtää, että muodostuu sopiva jännite ja sitä kautta kuvasta tulee mielenkiintoinen. Ideana on löytää aiheesta tärkeät elementit, mitkä keskustelevat ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. 

-Töissä on hyvä olla keskeneräisiä kohtia, tilaa arvailulle...


Outi piirsi kun Tanja lukee Aku Ankkaa keittiön pöydän vieressä.














Perjantai-aamun tehtävänä oli kuvittaa runo: Yötä valaisee kukkiva puu -vastaus rastaan kyselyyn. Kuvassa Titin satumainen kuvitus.

Sadunomaisessa kuvassa voi leikkiä perspektiivillä, varjot voi laittaa väärään kohtaan jne.


Ennen loppukatselmusta ja kritiikkiä vielä yksi vakava osuus, missä jokainen valitsi
omasta mielestään huonoimman työnsä ja esitti sen valitsemallaan 
vakavalla tyylillä kameralle. 



Rämö kertoo, että ei halua tehdä tällaisia tummia väriplänttejä, eikä tuhlata niihin kalliita akvarellivärejä. Niihin voi käyttää halvempia värejä.










Härmä halusi repiä galaktiset kivet, jotka muistuttivat enemmänkin leivinpaperin päällä olevia voisilmäpullia. Revittynä työ toimi paljon paremmin.

Loppukatselmus aloitettiin Aino Kaurasen mestarillisilla akvarelleilla.





Tiinan työ, jossa Kalliomäkeä ja kirkontorneja.

Luentomuistiinpanoja:
-Kirkko on rakennettu viivottimella ja harpilla ja rakennuksien tarkka muoto on vaikea maalata, jos ei ole sielultaan rakennusinsinööri, ja sitten on toinen tapa, että sen piirtää vapaasti.
Kun aletaan tavoitella jotakin liian tarkasti, silmä alkaa etsiä virheitä. Silloin sen voi laistaa.



Kirsin runokuvitus.

Edellisvuosien tapaan myös laituria sai maalata. Siinä onnistui mestarillisesti Erkki.
Samoin opiston mökin pääty on loistelias.

Marjan Kalliomäkeä.

Outin maalaamia muotokuvia.


Itse tein ensimmäisenä päivänä yhden värin harjoituksia, 
joissa kuvasin Imatrankosken tyrskyjä. 
Toisena ja kolmantena päivänä maalasin kiviä.


Tämän kuvan myötä toivomme vastaavaa kurssia myös ensi vuodeksi. 
Sama paikka, sama aika ja sama opettaja.


ENTÄ KUMMITTELEEKO OPISTON MÖKILLÄ? 
Siitä voi ottaa selvää tästä tarinasta:


EDELLISTEN VUOSIEN KUVIA LÖYDÄT TÄÄLTÄ:

2019

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/akvarellikurssilla-opiston-mokilla.html

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/opiston-mokilla.html

2020

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2020/07/akvarellikurssilla-opiston-mokilla-20.html


Kuvaaja Tanja Härmä

tanjamantaharma@gmail.com



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti