Kerrosjatalo osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki

- Sulta kun tota tekstiä tulee, niin kirjottaisit jostain muusta, kun kuolemasta. Onhan nyt muutakin elämää kuin kuolema, sanoo 'naapurin rouva'. 
Se on halunnut tuoda valkoisia ruusuja, kun 'mieheni' on kuollut. Se on oikeasti halunnut tulla sen vuoksi, että se voisi kertoa ja selittää asioita itselleen ja muille, kun ne muut eivät ole kehdanneet tulla (tai sellainen ei ole tullut mieleenkään, kun sellainen vain nyt ei tule mieleen, kun niin nyt vain ei tehdä enää nykyisin). 

Se on tullut myös sen takia, että se pelkää kuolemaa ja haluaa tietää, miten Kuolema toimii, mutta sitä se ei ole kertonut edes itselleen. Mä oon nähny sen noin viisi kertaa pihallahississä ja kaksi kertaa uimahallissa. Se vain nappasi tuttu-omakseen, kysymättä olenko siihen 'suostuvainen'. Eikä mitään, tämä 'naapurin rouva' Anu on kivasti suora ja elämänmakuinen, antaa normaalia perspektiiviä asiaan kuin asiaan, selvittää ja kertoo sen sinullekin. Auttaa pysymään elämänpiirissä kiinni. Se on pitkälti samantapainen kuin miehet, jotka tietävät kaiken, mitä 'kylässä' tapahtuu.

Jos syystä jostakin haluaa tarkastella lähemmin: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

- Elämä jatkuu, se sanoo. Sä voisit pikkuhiljaa siivota sen tavarat jo pois näkyvistä ja kaapeista kanssa. Ei menneeseen kannata jäädä kiinni, elämä jatkuu, se sanoo, kun se kulkee kahvimuki kädessään toiseen huoneeseen. 
- Miesten vaatteet menee hyvin kirpputorilla kaupaksi, se jatkaa, kun katsoo eteisen naulakkoa. - Kengät varsinkin. Vai oliko sillä muutakun noi yhdet kengät?...Mitä sää sen pyörälle meinaat tehdä?...
- Tää aika on menny vasta tähän hautajaisjärjestelyyn, saan sanottua...
-Niinjuu, mut sä oot nuori vielä, mut kohta et enää ole, se jatkaa. Mä yritän huomaatko rakas ystävä auttaa sua. Mä voin tulla auttamaan sua (simsalabim). Yhdessä se on aina helpompaa, tulee paremmin tehtyä.
(Yhdessä joo.) 

Kuvittelen, että sanon sille hyvällä tavalla, että: Pitäiskö sunkin mies tappaa, että 'käsittäisit'. 
Se jatkaa yksinpuheluaan ja jossain kohdassa se sanoo: Mä en kyllä kestäis, jos Tommi kuolis. Mä en oo koskaan ollu yksin. Siitä ei tulis kyllä mitään. Emmä osais hautajaisiakaan järjestää, enkä mitään. 
Ja vaikka se sanoo niin, se ei huomaa sanovansa niin. 

- Tommilla olis kanssa semmosta vaatetta, että sais viedä, oltais vähän niinkun samiksii, me voitas ottaa se kirppispöytä puoliks, juu niin, käytäs sitten vuorotellen siivoomassa, tai voitas samaanaikaankin, samalla käytäs sitten lenkillä, että tulis sunkin raitista ilmaa saatua ja tietkö luonnossa kuljettua, niin menis kaikki kärpäset yhdellä iskulla, ja aina se on askel eteenpäin...

Se puhuu vielä hetken, halaa lähtiessään, hissi kolahtaa ja se menee varmaan suoraan varaamaan sen kirppispöydän. Mä laitan krematorioon viestiä, että me haetaan se uurna ensi viikon perjantaina ja kaadan lopun kahvin lavuaariin.  

Kuvan voi klikata isommaksi.

Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia kerrostalo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja taloissa tapahtuvista ilmiöistä. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia.

Aikaisemmin esitetyt Kerrosjatalo-sarjan kirjoitukset löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html?spref=fb

Seuraavat osat:

Osa 3: Kop kop, kuka siellä  
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja avautumisia

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

ja niin edelleen, jaksojen perässä linkki seuraavaan jaksoo...