Kerrosjatalo osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia

Karita kertoo:
Sarjassamme: Kukaan ei kuitenkaan taaskaan usko: Tyhjensin kissan kanssa uudenvuoden jälkeen VR:n sinisestä putkikassista loput kissanruokapurkit kaappiin. (Kassi ilmestyi ovelle osassa 3) Yksi purkki oli kevyt, se oli teipattu uudelleen kiinni ja jotain kolisi sen sisällä. Siellä oli Abloy-avain, jossa roikkui osoitelappu: Asemakatu 5 as 3.

Katsoin Googlesta: Talo sijaitsi reippaan sadan metrin päässä linnuntietä, tyhjässä korttelissa, jossa ei enää kai asu ketään. Sinne melkein näkyisi keittiön ikkunasta, jos vanha meijeri ei olisi edessä. Kävin kissan kanssa lenkillä katsomassa taloa, mutta oli sen verran hämärää, etten uskaltautunut talon sisäpihalle. Pörriäinen oli kyllä kovasti sinne menossa ja sain kiskottua sen väkisin pois talon takaa.

Työkaverini Teija innostui tulemaan mukaani, kun kerroin avaimesta ja kävimme talossa heti seuraavana päivänä töiden jälkeen, tai oikeammin talon toisen päädyn asunnossa, joka tarkoitti yhtä isoa hellahuonetta. Asunnossa ei ollut enää kuin pöytä ja tuoli ikkunan edessä. Seinätapetin vaaleammista kohdista näki, missä muita huonekaluja oli ollut. Pöydällä oli kasa pieniä pahvisia vanhoja junalippuja sekä Kelan kirjekuori, jonka päällä oli nimeni. Sen sisällä oli kolme valokuvaa, jossa yhdessä oli kissa, toisessa kissa ja mies ja kolmannessa mies nuorempana VR:n konduktöörin puvussa. Hän näytti komealta, tämä herra Raide, nimi joka ovessa vielä oli. Kehystin kuvat lipaston päälle. Kissa tuijottaa niitä usein. 

-Mikä avain tämä on? isä kysyy, kun on käymässä.

-Se oli kissanruokapurkissa, vastaan: Se on herra Raiteen, kissanomistajan avain. 

Näytän isälle Raiteen valokuvat ja kerron tarinan. Se katsoo minua huolestuneesti ja ennen lähtöään se supattelee kuin itsekseen eteisessä jotain nuoremmista miehistä ja parisuhteen (miesten) olemassaolosta yleensä ja niiden vaikutuksesta terveyteen. No, se on lääkäri, sille kaikki on yhteydessä terveyteen tai 'tutkimukseen', ja pitäköön huolta vaan omasta 'terveestä' parisuhteestaan.

Seuraavana aamuna äiti soittaa ennen kuin olen lähtenyt töihin. Se on keskustellut isän kanssa ja on enemmän kuin huolissaan mielenterveydestäni ja on täysin varma siitä, että kissa, tuo paholaisen eläin, on sekoittanut pääni ja että olen keksinyt tarinat omasta päästäni. Sivulauseessa rivien välissä se sanoi, että se pelkäsi, että se näkisi itseään minussa ja sanoi monta kertaa sanan: normaalimaailma. Ja ”kun kaikki on niin hyvin mennyt tähän asti sun elämässä, niin skarppaa nyt, äläkä puhu hulluja.” Hän on niin ajatellut, ettei enää 'tässä kohdassa' tarvitsisi olla näin paljon huolissaan, hänellä olisi juuri niin loistava luomiskausikin käynnissä, että mitään epämääräisiä asioita hän ei nyt kestäisi.

Töissä kerron Teijalle äidin soittaneen ja olevan huolissaan. Nauramme.

-Äidit on mielenkiintoisia, se sanoo ja kertoo oman äititarinansa:

-Mun on pakko kertoo tää jollekin, kun mä nyt vasta tajusin sen yhtenä päivänä, kun joku taas kysy multa, että koska meille tulee lapsia, että tik tik ja tak tak, kello tikittää. Mä aloin kuvitella, että musta tulis oikeesti äiti, mutten osannu. Sitten mä kelasin omaa äitiä, sillon kun mä oon syntyny... Ennen mun syntymää, sille tuli keskenmeno.

Ja kaikki laulaa yhdessä: ”Ykkönen yksin on paras sekä verraton. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Kakkonen aina saa kilpailussa hopeaa. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Kolmonen tietenkin saa vain pronssimitalin. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Nelonen häpeää jos se todistukseen jää. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Viitonen vielä ei hurraa eikä huuda hei. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Kuutonen osoittaa myöskin puolta tusinaa. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Seitsemän, usko en, narraat korvat heiluen. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Kahdeksan ennustaa ahkeruutta alkavaa. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Yhdeksän, ylhäinen, kelpaa seuraan kaikkien. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'. Kymmenen huippu on, merkki taidon mainion. 'Tiki-tik-tak-tik-tak kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää'.”

-Sinä vuonna niitten kaks tuttavapariskuntaa oli jo saanut lapsen ja ne odotti omaansa ihan innolla. Se oli jo aika pitkällä, kun se meni kesken. Emmä tiedä miten pitkällä. En oo koskaan halunnu kysyä, tai tajunnu kysyä tai edes kysyny ja ihan sama... Mä synnyin heti siihen perään, mutta aina sitä ’kuollutta’ surtiin, vaikkei sitä koskaan ollu edes olemassa. Se oli jotenkin niin tärkee. Kun just se ois haluttu. Mä synnyin tavallaan sitten niinkun kuolleena, puolikuolleena, korvikkeena. Ei se ollu sama asia. Ne ei enää siinä kohdassa ees uskonu, että kukaan elävä edes enää syntyisi.

Alku, sotku ja loppu.

-Kun mun veli synty viis vuotta myöhemmin, niin sitä odotettiin, just sitä, eikä ketään muuta. Sen jotenkin huomas. Kun mä synnyin ja olin pieni, tuntu et äiti koko ajan mietti millanen se toinen olis ollu ja miltä näyttäny ja miten asiat tehny. Sille se oli kaikki ne vaatteetkin tehnyt ja hommannut. Toisaalta se oli helvetin hyvä juttu, et se kruununperillinen kuoli, niin mä sain olla aika rauhassa. Ei kukaan oo ollu pahemmin kiinnostunut mitä mä teen. Mä oon ollu sinnepäin semmoinen puolihuomaamaton ja puolikuollut. Veli on jatkuvasti ollu semmosen kontrolloivan silmän alla. Niillä on joku ihme symbioosi, mitä mä en oo koskaan tajunnut. Ne on niinkun jotenkin olemassa toinen toisilleen. Sitä on mielenkiintoista seurata.

-Mun täti sano kerran, että pidä sitten oikeasti puoliasi, kun sun äitisi kuolee. Et sun veli luulee, et sille kuuluu kaikki, kun sille on aina kaikki kuulunut.

Sit Teija piti lievän tauon ja sanoi: Mä en haluu tehdä lapsia. Mä en tee koskaan lapsia. 

Sit se piti toisen tauon ja näytti pelästyneeltä: Mä en oo kertonu tätä vielä Teemulle. Se vittu kattelee koko ajan taloja ja asuntoja, joissa on enemmän makuuhuoneita, … kun sen kavereilla on koko ajan häitä ja varpajaisia. Mä meinasin tehdä viimeks yksissä Sannan ja Rikun häissä, niinku Sinkkuelämää-sarjassa, et väistän, kun se morsiuskimppu tuli mua kohti, mutten Teemun takia kehdannu. 
Se hengittää syvään ja puhaltaa pitkään ulos: Vittu, mitä paskaa, kun rupee ajatteleen liikaa. Vois vaan elää.

Kuvan voi klikata isommaksi.

Kerrosjatalo-sarja on sarja lyhyitä, elämänläheisiä kertomuksia kerrostalo(i)ssa asuvista ihmisistä, eläimistä, elämästä ja kuolemasta ja taloissa tapahtuvista ilmiöistä. Kaikki on sidoksissa jokaisen kokemiin, tietämiin ja tuntemiin asioihin. Joidenkin esiintyjien tarinat jatkuvat seuraavissa jaksoissa, jotkut ovat kertaluontoisia. 
Tällä kertaa Kerrosjatalo-sarjan osa 5 vetää sunnuntain pyhittämiseen uudet muistisäännöt: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi", muotoutuu Karitan ja Teijan elämässä uuteen kuosiin. Kerrosjatalo osa 5 on elämänmakuinen ja syväluotaava, kuten 'Sana sunnuntaiksi' ikään. Osa 5 ilmestyi sunnuntaina 16.9.2018.

(Jotain keventävää ja epäoleellista: Unessa talo symboloi unennäkijää itseään, kehoa ja sisintä, persoonallisuuden eri puolia. Talo merkitsee turvallisuudentunnetta ja kuinka turvassa tunnet olevasi itseksesi. Eri huoneet kuvaavat eri kehon osia ja myös sisimmän ja ajatusmaailman osa-alueita. Talo kuvaa usein unennäkijän olemista. Talon ullakko voi edustaa päätä tai järkeä, piilotettuja muistoja, kun taas kellari merkitsee usein intuitiota ja alitajuista mieltä. Talon piha ja ulkoasu merkitsee usein sitä, millaiseksi itsesi näet ja miten muut näkevät sinut pintapuolisesti katsoen.)

Seuraava osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

ja niin edelleen... seuraavien jaksojen linkit löytyvät aina jakson perästä...

Aikaisemmin esitetyt Kerrosjatalo-sarjan kirjoitukset löytyvät:

Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä (osa jossa ketään ei vielä näkynyt missään)
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki (Kun ensimmäinen ihminen pompsahtaa vierailulle)
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä (ja taas ollaan ovella)
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita (tapansa kullakin-jakso)
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html