HerStory -Mantan historia ploki: Kerrosjatalo-sarja osa 18: Sadan vuoden peili -henkilökohtainen saint anger

Kuolematutkija Tuomela (Tuonela) kertoo: Kuluvan vuoden kuolema-aihepiiriin liittyen saan artikkeliaiheeksi, aihepiiriksi; Kuolema 100 vuotta sitten. Haastateltavia ei enää ole hengissä. Yritän löytää katsantokannan, mitä ei olisi käytetty, mutta aihe on pursunut koko 2018 vuoden kuin 'suihkulähde' erilaisin yhdistelmin, näkökannoin, uusilla ja vanhoilla tutkimustiedoilla.

Kuolemaraja/takaraja (suomeksi deadline) lähestyy, mutta en ensimmäistä kertaa osaa synnyttää tekstiä, edes aloittaa sitä mistään. En haluaisi ja haluan olla poliittinen, en jaksaisi ja jaksan olla puolueellinen. Haluaisin tappaa koko aiheen.

Katson omaa sukuhistoriaani ja katson itseäni. Kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun, opettaja oli entinen lotta ja suojeluskuntalainen, viimeistä vuotta työssään ja hänelle ojennettiin ensimmäisen luokan opetus; meille osalle keltanokista kuin noviiseille viritettynä ansana. Luokallamme oli fifty-sixty työläisten ja ylemmän keskiluokan lapsia. Työläisten lapset istuivat koko vuoden takariveissä, eivätkä saaneet pyynnöistä huolimatta tehdä yhtä ’hienoja’ käsitöitä kuin eturivin lapset, tai saaneet yhtä paljon ohjausta esimerkiksi kuvaamataidossa. Jos olisi vielä ollut sota-aika, oltaisiin kyllä päästy ensimmäisenä tykinruuaksi eturiviin, toisin kuin nykyisin sanottaisiin; kermaperseet, joita ei siihen aikaan ollut, ketään ei kuljetettu koulun ovelle, ei edes tiedetty mitä on mopoautotkaan, eikä kukaan ollut ylipainoinen. Työläisen perusvelvollisuus on paikkansa 'kovalla työllä' lunastaneiden, perimän kautta, eliittikarkureiden puolesta antaa vaikka henkensä, jos ’voima’ pelkästään ei riitä.

En kouluun mennessäni tiennyt politiikasta mitään. Viikossa olin tajunnut epäoikeudenmukaisuuden ja ihmisten eriarvoisuuden niin sanotun syntyperän perusteella. Sain tahtomattani konkreettisen ensikosketuksen ’sääty-yhteiskuntaan’. Rotuerottelu oli lapsen silmin väärin ja ei-hyväksyttävää. Typerää. Mutta ei sillä silloin ollut väliä, se ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä, sitä ei edes epäilty tai tajuttu, asiaintila vain hyväksyttiin, kukaan ei nähnyt sitä. (Se on kuin ’kivakouluohjelma’, jonka tulon jälkeen kiusaaminen vasta tulee mukaan.) Jos aikoo leikkiä jatkaa, on sopeuduttava kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Ei ollut mitään miituu- ja juutuu -kampanjoita, somea tai edes vanhempainyhdistyksiä tai vanhempia, jotka olisivat mitään halunneet edes tietää, siitä miten eriarvoista koulussa oli. Puolustuskyvyttömän yksikön piti vain selviytyä eteenpäin omin voimin.

Lapsen silmin: Tämä entinen lotta, Rauha, oli sukupuoleton vimmaisesti harmonia polkeva virsilaulaja, ja oli aivan mahdotonta, että hänellä oli lapsia; Ne olivat varmasti syntyneet neitseellisesti: Hän = Se oli istunut puolukkamättäälle kalevalatyylillä ja tullut raskaaksi, mutta puolukan on pitänyt olla albinopuolukka, ei punainen. (Muutama vuosi eteenpäin ajatellen; Ei tuollaisella 'naisella' edes voisi olla vittua.) Ja lapset on otettu siltä sisäoppilaitokseen, koska hän on hyvin huono lasten kanssa, eikä ymmärrä yhtään, että lapset ovat lapsia, eivätkä poliittisen toiminnan välikappaleita. Oikea äiti hän ei voinut olla, sillä äidit ovat lasten puolella.

"Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. Mörkö se lähti piiriin, mörkö se lähti piiriin.

Mitähän se mörkö tahtoo, tinttan, tanttan tallal lei. Mitähän se mörkö tahtoo, mitähän se mörkö tahtoo?

Mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n, tinttan, tanttan, tallal lei. Mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n, mörkö se tahtoo [lapsen etunimi]n."

Johtajaopettaja oli vanha sodassa ollut kapiainen, joka myös suosi parempiosaisten pentuja ja porvarillista kuria ja järjestystä. Jos et kuulunut partioon, olit jumalankieltävien punikkien mukula, melko lailla tarpeeton, jolle on turha antaa kallista aikaa. Jos kuulut eri 'uskontokuntaan' sinua voi kiduttaa. Ihan sama mitä ja miten osasit, teit, yritit tai olit, samoja numeroita ei tullut kuin niille toisille. Kunnolla silti oltiin, kun ei tiedetty ja tajuttu, että voisi olla kurittomamminkin. Opettaja sai silti syyttää varkauksista, vaikka oli itse hukannut tavaroitaan, eikä edes myöhemmin pyytänyt anteeksi. Seurakunnan kerhossakin jo opetettiin, että pitää aina pyytää anteeksi. Leikisti muka anteeksi saavat nekin, jotka ovat toista vastaan rikkoneet, tahallaankin ja omasta tarvelähtöisyydestään. Uskovainen ei voi ajatella 'ohi', sillä se on laumasta poikkeamista, puoluekurin noudattamattomuutta, synniksi voisi sanoa, mutten osaa määritellä syntiä, enkä koe siihen tarvetta ja mikä olen sanomaan yhtään mitään.

Eräänlaiseiseksi/erilaiseksi vastavedoksi tähän sopisi Christopher Hitchensin lause kirjasta Jumala ei ole suuri, Kuinka uskonto myrkyttää kaiken: "Meillä ateisteilla ei ole tarvetta kokoontua päivittäin tai viikon välein tai jonain suurena tai suotuisana päivänä julistamaan hyveellisyyttämme tai matelemaan ja rypemään kelvottomuudessamme."

Ei kukaan ole toista erinomaisempi. Aina on joku, joka osaa jonkun asian paremmin ja/tai huonommin. Aina. Silti kukaan ei ole toista erinomaisempi, ei edes tuntemaan itseään erinomaiseksi, siihenkin löytyy aina parempi erikoisasiantuntija. Joka tapauksessa Kuoleman jälkeen kaikki ovat kuolleita.

Lapsi tuli vihaisena koulusta kotiin, heitti repun nurkkaan ja tilitti viisi, kymmenen minuuttia. Äiti sanoi aina sen jälkeen, että olin samanlainen kuin Emma-mummo. En tiennyt kuka Emma-mummo oli. Se oli kuollut. En tiennyt, että sen nuorimmat siskot olivat kuolleet vankileirillä vuonna 1918, 18- ja 20 -vuotiaina. Ne oli kipattu ihmisroskana Hennalan tai Hämeenlinnan leirien joukkohautoihin.

Muutettiin. Kaikki muuttui. Koulun jälkeen reppu ei enää lentänyt nurkkaan. Uudessa koulussa kaikki olivat samanarvoisia, samalla viivalla, muutuit torpparista talonpojaksi, itselliseksi, jolla oli ihmisarvo. Sait numerot sen mukaan mitä osasit. Joka tapauksessa Kiitos Rauhalle poliittisesta herätyksestä, mutta hänen sielulleen on turha toivottaa rauhaa.

… Mutta sitten vielä lukiossa oli vanhoillisia opettajia, jotka eivät halunneet nähdä, että ’kuka tahansa’ voisi mennä yliopistoon. Vasta lukion jälkeen kukaan ei käsittele sinua perhetaustasi perusteella, tiedä perhetaustaasi, vaan olet ensimmäistä kertaa täysin omana itsenäsi. Joissakin käänteissä parempiosaisten jälkikasvut yrittävät kitistä, että vanhempien tulot vaikuttavat opintotuen määrään ja sen ei-saamiseen, mutta ohitat asian ottamatta kantaa. Voit lopulta keskittyä ahmimaan (lukemaan) itseesi kaikkea kiinnostavaa, eikä sillä ole mitään tekemistä rahan kanssa (opiskelijabudjetilla mennään), voi opiskella, kyseenalaistaa ihan rauhassa.

Aika kulkee.

Tulee Mannerheim-animaatio.

"Camera Cagliostro´s latest puppet animation "Far away from Ural" (dir. Katariina Lillqvist) has aroused a huge cultural discussion in Finland.

The animation tells about the cruel Finnish Civil war (1918) where fellow citizens were slaughtered without any trial. What is more scandalous, the film hints that the holy man of Finnish history - one of the responsibles in the war - Marshal C.G. Mannerheim was possibly gay. The reactions show that the wounds of the war are still there. The director's privacy has been threatened."

Kyllä se joku suakin kyykyttää...
Tulee Kansallisteatterin Tuntematon sotilas.

"Kristian Smedsin Tuntematon sotilas on sellainen kulttuuritapaus, joka jokaisen tulisi ehdottomasti nähdä. Niille jotka eivät alituisesti loppuunmyytyä esitystä pääse paikanpäälle todistamaan, on Mikko Kuparisen loistava tv-taltiointi erinomainen mahdollisuus todistaa tätä puhuttelevaa taide-elämystä. On hienoa nähdä, että Suomessa osataan vihdoin tuottaa toimivia teatteritaltiointeja, jotka mahdollistavat taiteenlajin siirtymisen yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. Kristian Smedsin Tuntematon sotilas onkin paras mahdollinen aloitus tällaiselle hartaasti odotetulle kehitykselle, sillä se on sekä ajankohtaisuudessaan että ajattomuudessaan niin valtavan puhutteleva ja ajatuksia herättävä teos, että sen soisi kuuluvan yleissivistykseen -- Väinö Linnan alkuperäisteoksen rinnalla sinne elokuvasovitusten yläpuolelle."

Alkaa kohdasta 2:29:

Tulee Suomi sata vee: Miten hieno maa meillä on, kaikilla on periaatteessa ihan hyvin, älkää valittako, on katto pään päällä ja varaa ostaa makaroonia, leipää ja muita edullisia hiilihydraatin lähteitä tai aikaa seistä leipäjonossa tai hakea kassi katukirkosta tai diakonia-avusta. Oma syysi, sinussa on vikaa, olet hankala jne, jos et pärjää.

Amerikkalaisesti kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja siitä, miten intohimoisesti haluat itsesi kanssa pyrkiä eteenpäin, sillä maailma ei katsele jälkijunaan jääneitä, ne ja he tavalla tai toisella pyyhitään kuvasta pois.

Jos sulla on 'Se', näytä sitä, niin me käytämme sinut siinä loppuun ja unohdamme. Lupaamme unohtaa, otamme näet heti toisen tilalle, emmekä muista kunnolla koskaan kenenkään nimiä. Sillä vain suuret elävät ikuisesti, kuvina tai kauhuna.

Jeesus sanoo: "En minä puhunut teille leivästä."

Ja sitten 2018. Punaiset liput nousevat. Valkoiset liput nousevat. Näen mielessäni, miten huoltomies Kotilainen pystyttää pihaan lisää lipputankoja ja nostaa ja tiputtaa päivästä toiseen lippuja puolitankoon. On yhtä kuuma kesä kuin sata vuotta sitten. Maapallo kertoo, että sen puna- ja valkosoluarvot ovat pielessä. Kotilainen kaivaa nurmikolle hautakuoppia ja pyyhkii hikeään.

Kun politiikka ja uskonto ovat keskenään liitossa, ei voi syntyä kuin mielenkiintoisen kehittäviä ilmentymiä, joihin ei poliittisista ja uskonnollisista syistä voi kajota, se on ennenkin nähty miten siinä käy, ja siinä ei hyvin käy… ja kävi miten kävi… https://web.facebook.com/yleisradio/videos/293885858009514/

Raha ja 'Jumala' antavat luvan tehdä mitä vain; Määrittää myös sen mistä kannattaa unelmoida -rajat, mitä haluta, jos aikoo kuulua joukkoon, mitä pitää sen eteen tehdä, vaikka se olisi epäinhimillistä, epäterveellistä, sairasta, ... Ihan sama, lupa on ylempää saatu. Taivaassa kaikki sitten ovat samalla viivalla. Ihanko totta. (Hymiö, jossa vedet tulevat silmistä ja perseestä)

Joka vappu 'paikalliset' puhuvat empaattisen puheen muistomerkeillä ja ampumapaikoilla ja pyrkivät samaan aikaan toisilla jaloillaan kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja kirkkovaltuustoon ja sitä kautta kohti ’sitten-onnellisuuttaan’. Puheissa kaikki otetaan tarvitun ajan tasavertaisesti huomioon ja tehdään maanpäällinen paratiisi.

-Kyllä sitä ihan taistelemaan lähdetään, sanoi Marjo äMkin.

Hitaat ja havut pois ladulta, perkele. Kun matka (ura) muuttuu pidemmäksi, muitten hiihdosta on turha välittää mitään.

Luen, tutkin tilastoja, haluaisin löytää jonkun pitkän tikun, jota vetää ja josta lähteä eteenpäin. Haluan istuttaa aivoni tuoreeseen multaan.

”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman”… Kerrosjatalo-sarja palasi tällä kertaa jälleen taaksepäin katsomaan ihmistä peiliin ja peilin taakse. Mitä muuta multaan istutetaan, kuin aivot, siitä kuulemme ehkä seuraavissa jaksoissa. Artikkelin nimeksi muuten tulee: Täysi-ikäiset vuodet – Miten 1918 peilautuu nykypäivään. Siinä kerrotaan 2018 vuoden Emmasta, Martista ja Martasta… Siinä puhutaan rakkaudesta ja ei puhuta.

Seuraava osa 24: Totuus löytyy kaurapuurosta löytyy:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/10/kerrosjatalo-osa-24-totuus-loytyy.html

Lukuvinkkejä sadan vuoden takaa:
Äitienpäivänä 1918 – Nadeschda, Amanda, Martti 20 ja Martta 18- Porttilan perheen vaiheita Punkalaitumella
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/05/aitienpaivana-1918-nadeschda-amanda.html

Ida Maria Saarinen ja muita nuoria ja lapsia:
https://yle.fi/uutiset/3-10172943

Kerrosjatalo-sarjan aikaisemmat jaksot:
Osa 1: Näkymättömiä ihmisiä

http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-1-nakymattomia-ihmisia.html

Osa 2: Naapurin rouvan vinkkipankki
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-2-naapurin-rouvan.html

Osa 3: Kop kop, kuka siellä
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-3-kop-kop-kuka-siella.html

Osa 4: Välikerroksia ja inventaarioita
ja.htmlhttps://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-4-valikerroksia-ja.html

Osa 5: Kissanruokapurkkeja ja muita avautumisia
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-5-kissanruokapurkkeja.html

Osa 6: Usko, Toivo ja muut sukulaiset ja ystävät

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-6-usko-toivo-ja-muut.html

Osa 7: Kavereita ja karsintaa

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-7-kavereita-ja.html

Osa 8: Raiteita ja vetoketjuja

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-8-raiteita-ja.html

Osa 9: Juostaan pois

https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-sarja-osa-9-juostaan-pois.html

Osa 10: Mikä sinusta tulee isona?
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2018/09/kerrosjatalo-osa-10-mika-sinusta-tulee.html